Sinä naimisissa / yli 10 v suhteessa oleva - koetko itsesi naiselliseksi?

Oma kumppanini (nainen) käyttää selvästi Instagramia tähän. Hän seuraa profiileja, jotka postaavat naisia estetisoivia ja naiseutta promotoivia kuvia: muotokuvia, eroticaa tai vaikka kukkamaalauksia, jotka muistuttavat vulvaa. :) Hän myös pukeutuu kauniisiin vaatteisiin (tai on alasti) ja ottaa itsestään tunnelmallisia kuvia. Välillä minäkin otan.

Minua huvittaa, kun Instagramia ja selfie-kulttuuria syytetään naisten itsetunnon heikentämistä.

Jaa, sanot myös, ettei teillä ole seksiä ja miehesi kohtelee sinua huonosti. Et sinä tuossa tilanteessa pystykään itseäsi viehättäväksi kokemaan. Lopeta suhde, niin siitä on toivoa.

Kyllä se naisellisuus tosiaan sisältä kumpuaa.

25 vuotta samassa suhteessa, koen olevani naisellinen.

Vierailija kirjoitti:

Oma kumppanini (nainen) käyttää selvästi Instagramia tähän. Hän seuraa profiileja, jotka postaavat naisia estetisoivia ja naiseutta promotoivia kuvia: muotokuvia, eroticaa tai vaikka kukkamaalauksia, jotka muistuttavat vulvaa. :) Hän myös pukeutuu kauniisiin vaatteisiin (tai on alasti) ja ottaa itsestään tunnelmallisia kuvia. Välillä minäkin otan.

Minua huvittaa, kun Instagramia ja selfie-kulttuuria syytetään naisten itsetunnon heikentämistä.

Mistä alanuolet?

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Oikeasti? Jumalatar...?

Olen ollut mieheni kanssa pian 25 vuotta ja meillä on erittäin hyvä tasa-arvoinen parisuhde ja ehjä ihana perhe. En todellakaan ajattele mitään naisellisuutta arjessa, mutta luonteeltani olen kaikkien mielestä naisellinen. Se näkyy jo perheessäni ja suhteessani heihin. Naisellisuuteen yhdistetään lempeys ja huolehtivuus, ja ne piirteet ovatkin kotona näkyvissä monin tavoin. Samoin valitsemassani ammatissa. Lapsilleni, isoille teineille, en halua korostaa turhaan ulkonäöllisiä mielikuvia naisista ja miehistä, vaan he ovat saaneet päättää itse suuntansa ja valinneet tiensä.

En näe pitkän parisuhteeni olleen mitenkään naisellisuuteni esteenä ja tunnen olevani vielä nytkin nainen mieheni rinnalla siinä missä seurustelun alussakin. Ei se ole minusta minnekään kadonnut, mutta se on muuttunut monipuolisemmaksi ja enemmän itseni näköiseksi. Meillä on hyvä parisuhde, arvostava ja lämmin.

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Hyi hele. Oikeasti jos mieheni kutsuisi minua vaikka jumalattareksi, niin ensimmäisellä kerralla nauraisin makeasti ja toisella kerralla yrjöisin. Kolmatta kertaa sitä sanaa en enää kuuntelisi, niin ällö se on. Varmasti myös muut tuon miehen tavat ovat yököttäviä ja koko äijä olisi kuvottava ja imelä kettu.

Enpä ole oikein koskaan tuntenut itseäni naiselliseksi. Lapsen saamisen jälkeen vähän enemmän kuitenkin. Kai se muutti hormonitoimintaa jotenkin.

Tietenkin koen. Miten ihmeessä tämä liittyy aviomieheeni?

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin koen. Miten ihmeessä tämä liittyy aviomieheeni?

Naiseksi ja mieheksi Hän heidät loi - kyllä avioliiton tarkoituksena on, että romantiikka kukkii ja tukee myös sitä pientä eroa.  Suhteen tilasta tai henkilökohtaisesta kriisistä se usein kertoo, jos nainen kaipaa sitä, että tuntisi itsensä naisellisemmaksi - eli miehen pitäisi huomioida naisen tarpeet, parisuhdetta pitää toki molempien hoitaa.

Etenkin sinkut ja muutkin, katsokaa TV7 arkistosta "Danny Silk - Rakasta tositarkoituksella" -sarja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkaan mieheni ei ymmärrä. Hän kuulemma tuntee olevansa miehekäs aina.

Olennitse aina kokenut olevani naisellinen vain, jos joku mies saa minut tuntemaan itseni sellaiseksi. Suhteen alkuaikoina tunsin olevani naisellinen ja viehättävä, mies jotenkin aikaansai sen.

En ole koskaan kokenut olevani sellainen yksikseen, itsekseni. Mietin tässä, että tuntevatko muut niin ja miten se voisi onnistua. En vaan saa sitä tunnetta millään itsekseni ja nyt se on kadonnut siis, kun suhde on arkipäiväistynyt. Haluaisin oppia tuntemaan niin ja ilman, että sen tunteen aikaansaa yhtäkkiä joku vieras mies.

Ap

No onhan toi nyt ihan naurettavaa että suhtautuminen omaan itseen on riippuvainen miesten huomiosta.

Ymmärsit hieman väärin. En pidä yleisesti miesten huomiosta enkä kaipaa sitä. Joskus, kerran 5 vuodessa, voi tulla kuitenkin vastaan joku mies, jonka kanssa on paljon kemiaa ja vetovoimaa, ja silloin koen olevani naisellinen ja viehättävä.

Ap

Allekirjoitit sen, että suhtautumisesi omaan itseesi riippuu miesten huomiosta.

En koe. Koin joskus ennen mutta nykyinen suhde on tuhonnut itsetuntoni sen verran hyvin että koen olevani ruma! Vertaan itseäni kokoajan muihin ja tiedän olevani rumempi. Ja ei se tästä helpotu kun ikää jo 37. Pahenee vaan.

Onko pakko olla naisellinen? Ja miten se liittyy pitkään suhteeseen? Olen ollut mieheni kanssa pian 30 vuotta ja en ole koskaan tuntenut olevani erityisen naisellinen. Eikä sillä ole mitään tekemistä mieheni tai parisuhteen kanssa. En koe että minun pitäisi olla naisellinen ja viehättävä. Olen ihan ok ihminen. Ja tavis ja tykkään itsestäni tällaisena kuin olen.

Miksi pitäisi olla seksuaalisesti viehättävä koko elämänsä? Ihan kuin naisen elämä ei koostuisi muusta, kuin haluttavana panona toimimisesta.

Juuri tällaisesta asenteesta johtuen naiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa yhteiskunnassa. Ottakaa vastuuta ja alkakaa tehdä jotain muutakin, kuin miehille kekkalointi ja pyllistely. Ajatelkaa nyt, kuinka vakavasti itse otatte miehen, joka vastuuroolinsa täyttämisen sijaan miettii, että haluaakohan kukaan nainen häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen. Aloin kokemaan vasta mieheni myötä, sitä ennen olin äärimmäisen epävarma itsestäni. Mies kutsuu minua päivittäin jumalattareksi, ei malta pitää sormiaan minusta erossa, suukottelee pitkin päivää yms. Ikä lisäksi on tehnyt tehtävänsä että tässä kohta nelikymppisenä on jo sinut itsensä kanssa.

Naimisissa 15v

Hyi hele. Oikeasti jos mieheni kutsuisi minua vaikka jumalattareksi, niin ensimmäisellä kerralla nauraisin makeasti ja toisella kerralla yrjöisin. Kolmatta kertaa sitä sanaa en enää kuuntelisi, niin ällö se on. Varmasti myös muut tuon miehen tavat ovat yököttäviä ja koko äijä olisi kuvottava ja imelä kettu.

Miksi? Ei mies ole muuten mitenkään imelä, mutta esim sängyssä makoillessamme seksin jälkeen hän saattaa sivellä vartaloani ja toteaa että olen jumalatar (ei suomeksi, kylläkään).

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla naisellinen? Ja miten se liittyy pitkään suhteeseen? Olen ollut mieheni kanssa pian 30 vuotta ja en ole koskaan tuntenut olevani erityisen naisellinen. Eikä sillä ole mitään tekemistä mieheni tai parisuhteen kanssa. En koe että minun pitäisi olla naisellinen ja viehättävä. Olen ihan ok ihminen. Ja tavis ja tykkään itsestäni tällaisena kuin olen.

Tämä. Yli 20 vuoden onnellinen parisuhde takana.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko olla naisellinen? Ja miten se liittyy pitkään suhteeseen? Olen ollut mieheni kanssa pian 30 vuotta ja en ole koskaan tuntenut olevani erityisen naisellinen. Eikä sillä ole mitään tekemistä mieheni tai parisuhteen kanssa. En koe että minun pitäisi olla naisellinen ja viehättävä. Olen ihan ok ihminen. Ja tavis ja tykkään itsestäni tällaisena kuin olen.

Juuri näin. Naiseus voi olla jotain ihan muutakin kuin seksikkyyttä ja haluttavuutta.

Kyllä. Mun naisellisuuteni on sisäsyntyistä, ei riippuvaista muista. Olen taipumuksiltani ja mielenkiinnon kohteiltani ja ulkonäöltäni perinteisen feminiininen, sillä luonnonlapsitavalla. Olen sovussa itseni ja maailman kanssa. 15 vuotta yhdessä, 10 naimisissa.

Minä koen itseni kauniiksi ja naiselliseksi, kun puen ylläni jotkin yliseksikkäät korsetti-sukkanauhaviritelmät. Myös uusissa näteissä vaatteissa, meikattuna, korkkareissa tunnen itseni naiselliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Mun naisellisuuteni on sisäsyntyistä, ei riippuvaista muista. Olen taipumuksiltani ja mielenkiinnon kohteiltani ja ulkonäöltäni perinteisen feminiininen, sillä luonnonlapsitavalla. Olen sovussa itseni ja maailman kanssa. 15 vuotta yhdessä, 10 naimisissa.

Lisäänpä vielä, että mun levollisuuteni asian kanssa liittyy vahvasti taustaani. Olen nelikymppinen, hoitanut sairasta puolisoa ja kasvattanut erityislapsen, maailma on murjonut ja paiskonut ja olen taipunut, vaan en taittunut. Liitänkin naisellisuuteen aivan jumalattoman sitkeyden, minusta naisenergia ei ole näyttävää ja räiskyvää, vaan periksiantamatonta ja tarvittaessa joustavaa. Naisen voi pistää läpi vaikka minkälaisesta prässistä, ja hän selviytyy. Kolhuilla ehkä, mutta selviytyy kuitenkin. Siitä voi olla ylpeä. Missä ap sinun vahvuutesi on, saisitko oman näkökulmasi rakennettua näin?