Ennenvanhaan ei tarvittu Supernannyä kun oli tukkapölly

Just siitä näkee löperön kasvattajan, kun oikein komentaa niin sanoo jopa lapsen etu ja toisen nimen ja tosi kiukkuisena jopa siihen vielä sukunimen.

Muutaman kerran sain tukkapöllyä. Syynä oli yleensä väärinkäsitys, josta äiti menetti hermonsa. Vieläkin vihaan äitiäni. Että menikö niinku hyvin?

Ja miltäpä isänmaan itsemurhatilastot näyttivät?

Vierailija kirjoitti:

Ja miltäpä isänmaan itsemurhatilastot näyttivät?

Tukkapöllyä vaan niillekin jotka tuollaista ajattelivat.

Peidän perheessä ei tarvita viekäkään Supernannyä. Sen verran hyviä nokkosia kasvaa pihassa ja kesällä käytetään koivun oksaa.

Vierailija kirjoitti:

Peidän perheessä ei tarvita viekäkään Supernannyä. Sen verran hyviä nokkosia kasvaa pihassa ja kesällä käytetään koivun oksaa.

*meidän

Vierailija kirjoitti:

Peidän perheessä ei tarvita viekäkään Supernannyä. Sen verran hyviä nokkosia kasvaa pihassa ja kesällä käytetään koivun oksaa.

Rauhoittavan yrttihaudukkeen parissa onkin hyvä käydä läpi negatiivisia tunteita.

Ei liitty lapsen pahoinpitely minihinkään nänneihin mitenkään. Itsekin olen pari kertaa tukkapöllyä lapsena saanut, eikä se minusta ainakaan parempaa lasta tehnyt. Oma lapseni ei tukkapöllyä saanut, selkäsaunoista puhumattakaan, emmekä myöskään minkään sortin nännejä kasvattamiseen kaivanneet ja siitä huolimatta, tai juuri siksi, lapsestani kasvoi erittäin fiksu ihminen.

Ennen vanhaan ei myöskään ollut aikaa selitellä ja odotella.