Yksinäisyyden välttely ruuan avulla ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt...

Kärsin ajoittain seuraavanlaisesta ongelmasta, nimittäin jos jään pidemmäksi aikaa yksin, niin ainut lohdullinen tekeminen jonka tiedän on syöminen. Saatan alkaa suunnittelemaan jo viikkoakin ennen mitä kaikkea sitten syön ja kokkaan/leivon jne...Sitten kun tuo hetki koittaa, niin kaapit on täynnä herkkuja ja ruokatarvikkeita joista voin kokata lukuisten ideoiden joukosta vaikka ja mitä...mutta käytännössä en vain mitenkään fyysisesti pysty syömään niin paljoa joten pari ekaa päivää vietän jatkuvassa ähkyssä ja syöden...ihan kamala olotila, näin ollen kaikki ajatukset pyörii kokoajan ruuan ympärillä ja heti kun ähky hellittää, niin sitten pystyy syömään taas. Esimerkiksi tänään olen syönyt puoli litraa jäätelöä, täytettyjä kerrosvoileipiä, itsetehtyä maksalaatikkoa, jota tosin laitoin pakastimeenkin jo että voisin huomenna taas tehdä jotain uusia juttuja, lisäksi leivoin leipää ja pikkuleipiä...ja nyt päästäänkin siihen kaikkein epäeettisimpään kohtaan, eli siihen että iso osa ruuasta joutuu myös roskiin koska tuntuu että muuten en pysty lopettamaan syömistä ja tulee toisaalta ihan henkisesti ja fyysisestikin huono vointi kaikesta mässäämisestä, niin sitten päädyn vain heittämään osan ruuasta menemään. Normaalisti en ikinä toimi näin, vaan olen tosi tarkka siitä ettei ruokaa heitetä pois tai anneta pilaantua, mutta tuntuu että tämä on jonkinlainen häiriötila suorastaan kun koen näin pakottavaa tarvetta kuvailemalleni käyttäytymiselle.