Mitä tehdä ylivilkkaan taaperon kanssa, joka kolhii päätään JOKA PÄIVÄ?

Masentunut, ahdistunut ja yliväsynyt äiti tässä hei! Minulla on erittäin vilkas 15kk poika, joka on oppinut kävelemään ja kiipeilemään, mutta ei osaa laskeutua turvallisesti/kaatuilee jatkuvasti! Poika on pudonnut jo kerran vauvana sängyltä (täysin minun vikani, poika oppi huomaamattani ryömimään, ja putosi perhepedistä), mutta sen jälkeen onnettomuudet ovat tapahtuneet näissä kävely/kiipeily tilanteissa. Pojalla on useasti otsa mustelmilla, kolhuilla tai kuhmuilla. Tänään poika tippui tuolilta (ei ollut kovin korkea), jonne kiipesi. Kuhmu tuli taas otsaan, ja tilanne oli mitä hölmöin. Istuin pojan vieressä ja pidin häntä jalasta kiinni, jotta hän ei putoaisi. Poika hypähti kuitenkin yllättäen, ja pääsi tippumaan naamallensa. Verta ei tullut, mutta tosiaan pieni kuhmu taas otsaan.

Stressaan ihan älyttömästi lapseni jokaista liikettä, ja olen alkanut jo rajoittamaan taaperon liikkumista (ja samalla oppimista). En uskalla enää antaa taaperon kävellä ilman tukea, kiipeillä tai edes kontata, jos en ole vieressä vahtimassa päätä. Välistä ovat jääneet monet ruokailut ja vessareissut, kun en yksinkertaisesti uskalla päästää lasta otteestani. Kaiken lisäksi omatunto vaivaa, kun en jatkuvasta stressistä huolimatta saa pidettyä lastani turvassa kaikilta kolhuilta. Tiedän, että pään kolhiminen on aina vakava asia, ja voi pienestäkin osumasta johtaa aivovammaan tai aivoverenvuotoon.

Onko täällä muita äitejä, joilla on ollut vilkas ja tapaturmiin taipuvainen taapero? Selvisittekö hengissä? Mitään vinkkejä?