Kokeneet opet, sanokaa rehellisesti vastaako 1980-luvulla saatu kouluarvosana 8 tänä päivänä ysiä?

Inflaatio se on todistusnumeroissakin läsnä

Minä en ole opettaja, mutta arvosteluissa näyttää olevan suuria eroja. Kuudesluokkalaiseni sai erään aineen kokeesta yllättäen kympin. Katsoin sitä koetta, niin läheskään kaikki ei ollut oikein. Olisikohan pisteitä ollut 24/30. Tyttö sanoi, että melkein kaikki sai kympin. Mun mielestä tuollaisessa arvostelussa ei ollut oikein mitään järkeä. Ehkä opettaja, joka ei muuta ainetta opettanut luokalle, halusi olla kannustava. Muissa aineissa numerot annettiin aika normaalisti, ja tuossakin aineessa muissa kokeissa oli vähän tiukempi arvostelu.

1980-luvun arvosana 8 voi olla mitä vain väliltä 5-10 nykyään.

Koulu on muuttunut vaativammaksi, koko maailma on monimutkaisempi ja tiedon määrä valtava . Jo tosi nuorena tehdään essee vastaisia, on projekteja yms. Ennen riitti kun kuunteli opettajaa ja pänttäsi koealueen ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on muuttunut vaativammaksi, koko maailma on monimutkaisempi ja tiedon määrä valtava . Jo tosi nuorena tehdään essee vastaisia, on projekteja yms. Ennen riitti kun kuunteli opettajaa ja pänttäsi koealueen ulkoa.

Ennen opiskelu oli työläämpää ja vaati sinnikkyyttä. Ennen tehtiin kirjoitelmat niin, että lainattiin tietokirjat kirjastosta ja etsittiin tieto. Nykyään nuoret hakevat googlella tietoa ja paljon nopeammin on esitelmä tehty kuin ennen teknisiä apuvälineitä. Ennen etsittiin sanakirjasta sanat ja nykyään on kääntäjät. Opiskelu on helpompaa kuin koskaan juuri nykyaikana.

Vierailija kirjoitti:

Koulu on muuttunut vaativammaksi, koko maailma on monimutkaisempi ja tiedon määrä valtava . Jo tosi nuorena tehdään essee vastaisia, on projekteja yms. Ennen riitti kun kuunteli opettajaa ja pänttäsi koealueen ulkoa.

Tästä olen eri mieltä. Jo alakoulussa teimme esitelmiä ja ryhmätöitä niin, että kävimme hakemassa paitsi kirjastoista niin myös matkatoimistoista, kustantamoista yms. materiaalia esitelmää varten. Nyt nuoret vilkaisee wikipediaa, vaihtaa parin lauseen paikkaa ja tekee näyttävän diaesityksen. Tietopohja on heikko ja pääasia on hienoilla esitystekniikoilla ja tämä siis ihan yläkoulussa.

80-luvulla piti pitää esitelmiä ja ryhmätöitä luokan edessä paperista tai ryhmätyötaulusta lukien. Nyt on diaesitys mutta sitäkään ei suostuta itse esittämään (eli painamaan nappia tai lukemaan valkotaululta), jokaisella on joku esiintymisjännitys, jonka takia ei vain tarvitse. Itse jännitin esiintymisiä aivan kauheasti, punastelin ja tärisin ja näytin yleensä ihan idiootilta, joten ymmärrän kyllä, että nykyinen tapa on ihan ok, mutta ennen se huono esiintyminen vaikutti myös arvosanoihin. Äidinkieli oli minulla kasi, koska esiintyminen oli niin heikkoa, aineista ja kokeista tuli kyllä ysejä ja kymppejä.

Nykyään tieto on saatavissa napin painalluksella, joten sen etsimiseen ja työstämiseen ei jakseta käyttää aikaa. Esitelmät ovat todella paljon kehnompia kuin 80-luvulla, jolloin tiedon etsimiseenkin meni oikeasti aikaa, tavoitteena on nyt vain hutaista jotain. Nykyinen kasi ei vastaa lainkaan sen ajan kasia.

Arviointi on aina subjektiivista, se pitää muistaa. Opetussuunnitelma antaa sisällöt ja tavoitteet ja kriteerit arvioinnille mutta opettaja on se, joka lopullisen päätöksen numerosta tekee. Tutkimusten mukaan opettajat käyttävät vieläkin arvioinnissa koko luokan tasoon vertautuvaa arviointia, vaikka jokainen oppilas pitäisi arvioida suhteessa omaan osaamiseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos luokassa on paljon hyviä oppilaita, nousee kriteeristö parempiin arvosanoihin korkeammaksi kuin heikommalla luokalla. Näinhän ei saisi olla. Heikommassa luokassa taas voi käydä niin, että paremman arvosanan saa helpommin , koska vertailupohja luokassa on heikko. Arviointi on erittäin kirjavaa ja voisi sanoa mielivaltaista. On olemassa koulukohtaisia hiljaisia käytänteitä, jotka eivät pohjaudu mihinkään lakiin eikä opetussuunnitelmaan. Esim.on peruskoulu, jossa kenelkekään ei anneta numeroa 5 aivan riippumatta ansaitsisiko joku oppilas sen. Arviointia on tutkittu paljon ja todettu peruskoulun lopussa yhteismitattomiksi eri kuntien ja koulujen välillä. Jonkin koulun numero 8 matematiikassa, onkin numero 7 tai 9 toisessa, kun on tutkittu valtakunnallisia kokeita sekä todistuksessa olevia numeroita. Sen vuoksi on tulossa tarkat peruskoulun päättöarvioinnin kriteerit muutaman vuoden sisällä numeroihin 5,6, 8, 9 ja 10. Tämä on erittäin hyvä asia, koska silloin koulujen ja opettajien on todellakin arvioitava realistisesti sekin, onko oppilas saavuttanut edes vitosen tason.