Eläinrakkaat - miten olet päässyt yli rakkaan lemmikin kuolemasta?

kamala tilanne. Koita jaksaa

Mä pääsin ajan kanssa. Sain 3v kissan, joka kuoli kun olin 19v, joten se oli minulle kuin sisarus. Vuoden päästä sattumalta näin kissanpennun joka oli aivan saman näköinen kuin tämä vanha, ja otin sen. Tuntui kuin olisin saanut vanhan kissani takaisin, luonteeltaankin muistuttavat toisiaan.

meidän rakas Riki koira (kultainen noutaja) jouduttiin lopettamaan toukokuussa. Ikää sillä oli jo melkein 15 v mutta ei mene päviääkään ettei se ole milessäni. Mutta tiedän että sillä on perempi olla nyt ilman kipua ja särkyä ja juokestelee pallojen perässä meidän toisen manda koiran kanssa...

Eli aika siihen auttaa ja tieto siitä että kouralla on parempi olla nyt...

Tuli omat muistot mieleen... vaikeeta se on, mutta koita jaksaa! Auttaa, kun ajattelee, että koiran on sitten parempi...

Kyseessä 13-vuotias koira, jolla tietysti lähivuosina elinaika menossa muutoinkin umpeen..mutta se on ollut perheenjäsen ja rakas ystävä jo sen 13 vuotta. Sen tietää että itse pitäisi olla vahva ja järkevä ja päästää toinen lepoon ja että sitten kaikki kivut on poissa..ja vielä jonain päivänä nähdään kun minustakin aika jättää. Mutta ei halua luopua, päästää irti tästä hetkestä. :( Ap

Kun itse olin teini-iässä jouduimme lopettamaan rakkaan koiramme, se oli tosi sairas ja viimeajat oli vain kärsimystä.

Muistan kun surin ja itkin sitä jonkin aikaa ja sitten vain ajattelin, että no nyt se on kuollut ja hänellä on parempi olla.

Nykyään ei tunnu juuri lainkaan pahalta ajatella sitä, mutta esim. äitini jolle koira oli hyvin läheinen itkee välillä vieläkin menetystä.

Eli kyllähän sen aina muistaa...



Minulla on vähän liikaakin ongelmia tämän rakkauteni eläimiin kanssa, nimittäin olen jo muutamia päiviä harmitellut sitä kun näin pihan lapsien vangitsevan mehiläisiä pulloon ja he vain räkättäen juoksivat karkuun kun olin menossa kertomaan omaa mielipidettäni asiasta.. Yritän karaistua :)

Silloin tällöin vieläkin tulee mieleen hetkiä yms. meidän vanhasta kissasta, joka kuoli 6 vuotta sitten ja itkustuttaa. Luulen ettei tällä hetkellä tämä olo voikaan helpottaa kun vaan odotetaan ja tiedetään mitä on tulossa. Sitten kun kaikki on ohi, surutyö vasta alkaa. :( Ap

ja kivut häiritsevät untani,

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä

sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.



Sinä tulet surulliseksi- minä ymmärrän.

Älä anna surusi estää sinua,

sillä tänä päivän, enemmän kuin koskaan ennen,

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.



meillä on ollut monta hyvää vuotta.

Tulevaa ei kannata surra.

et haluaisi minun kärsivän,

kun aika koittaa, anna minun mennä.



Vie minut sinne missä he auttavat minua,

mutta, pysy luonani loppuun.

Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,

kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.



tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,

se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.

Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,

niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.



Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,

jonka täytyy tehdä päätös.

Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,

älä anna turhaan sydämesi itkeä.