Olen 31. Haluaisin muuttaa elämässäni kaiken. Onko liian myöhäistä?

Ei ole. Sinne vaan, yliopisto on täynnä kaiken maailman kummajaisia iästä viis.

Turkuun vaan. Helppo tutustua turkulaisiin. :3

Sinne vaan! Tsemppiä!

Ei ole myöhäistä. Onko lukio käyty, vai pitääkö sinun ensin lukea ylioppilaaksi? toki ammattikoulupohjaltakin on mahdollista, joskin vaikeampaa päästä yliopistoon.

Missä asut nyt? Asutko omistusasunnossa, ja pitääkö koti myydä?

Pystytkö säästämään opintoja varten?

Entä voitko aloittaa opinnot jo Avoimessa Yliopistossa? Jos et, niin miksi et?

Miksi ihmeessä kuvittelet 31-vuotiaana että olet liian vanha muuttamaan mitään? Sinulla on todennäköisesti elinvuosia edessä vähintään 50. Meinaatko viettää seuraavat 50 vuotta paikkakunnalla jota vihaat? Mistä kumpuaa ajatus että olisi liian myöhäistä tehdä sellainen suhteellisen kesy juttu kuin muutto toiselle paikkakunnalle oman maan rajojen sisällä?  Mitä kamalaa voisi tapahtua jos muutat?

Joskus on vaan pakko repäistä ja antaa tulla mitä tulee. Elämä on elämistä  varten. Itse muutin 54-vuotiaana pikkupaikkakunnalle josta olin aina haaveillut asuinpaikkana ja jossa en tuntenut ennestään ketään. Yliopistoon mennessäni olin vain kaksi vuotta sinua nuorempi. En kadu ainoatakaan repäisyäni, kaikkea mielenkiintoista on sattunut eikä kaikki ole mennyt ihan just kuin suunnittelin, mutta olen saanut suurimman osan niistä asioista joita aina halusin. Mutta saadakseni ne minun täytyi lopettaa jahkailu ja toimia.

Muuta sinne Turkuun vaan. Jos ei sitten tunnukaan sinun jutulta niin ainahan voit muuttaa pois. 

Yliopistot on täynnä kaiken ikäisiä aikuisia eikä ketään katsota oudosti. Lapsia voi tehdä samalla kun opiskelee, sehän on siihen juuri hyvää aikaa, riippuu alasta tietysti. Miksi muutenkaan välittäisit tuossa vaiheessa onko liian myöhäistä tehdä jotakin, elinaikaa on joku yli 60 vuotta, haluatko jäädä loppuiäksesi harmittelemaan tuota sen takia että olisit muuten mennyt yliopistoon muutaman vuoden keskimääräistä ikää myöhemmin? Suomessa aloitetaan keskimäärin 24-vuotiaana yliopistossa.

Ap, pohdin ihan samoja asioita ja olen myös 31 v. Muutoksen tekeminen on pelottanut ja pelottaa vähän edelleen, mutta olen ihan varma, että kadun vanhempana, jos en nyt tee, kuten haluan. Aloin juuri opiskella avoimen yliopiston kautta uutta alaa. Aion pyrkiä sisään sekä avoimen väylän että pääsykokeen kautta. Jos pääsen, joudun muuttamaan opintojen perässä tai reissaamaan monen tunnin junamatkoja. Kyse on silti vain muutamasta hassusta vuodesta. Se on sen arvoista, koska en ole tyytyväinen nykyiseen työhöni ja ilman uutta koulutusta työllistymisnäkymät ovat huonot.

Vierailija kirjoitti:

Turkuun vaan. Helppo tutustua turkulaisiin. :3

Yli 15 vuotta Turussa asunut enkä tunne yhtäkään turkulaista...

Ap:lle neuvoksi: jos pärjäät yksin, etkä kaipaa kavereita hirveästi ympärillesi, niin siitä vaan. Yltiösosiaaliselle ihmiselle ei suositeltava asuinpaikka.

Mitä nopeammin lähdet sen parempi.

Ei tietenkään ole myöhäistä, rohkeutta vaan. Itse olin 32 kun vaihdoin paikkakuntaa ja pistin koko elämäni uusiksi ja seuraavan kerran tein sen kun olin 45. Ajattelen, että jossain vaiheessa tulee varmaan taas aika kun paletti menee uusiksi, se on elämää ja ihanaa jos siihen vaan on mahis. Yleensä ihminen itse on se suurin este itselleen.

No sinulla on laskennallisesti vielä yli 40 vuotta elämää jäljellä. Voi olla jopa yli 60 vuotta. Eiköhän ole ihan päivänselvä asia, että vielä ei ole liian myöhäistä. 

Ap, go for it!

Kadut joku päivä, ellet tee niitä muutoksia ajoissa, joita haluat!!!

Itse pistin koko elämäni uusiksi 29-vuotiaana: parisuhde, asuinkaupunki, työ.... Ihan kaikki. Olin liki 9v ollut tuossa parisuhteessa, ja asunut kaupungissa jota en nyt suoranaisesti vihannut, mutta elin elämää joka ei tunyunut "omalta". Kyllä kannatti jättää se kaikki.vuoden kuluttua tästä elämänmuutoksesta, seurustelin jo elämäni rakkauden kanssa, tein työtä jossa saan itse päättää päivärytmini, olin henkisessä tasapainossa itseni kanssa ja elämäni kunnossa fyysisesti!!! :)

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos haluat tehdä sen muutoksen, tee!

Olen 36 ja tein viime syksynä suunnilleen tuollaisen muutoksen. En voisi olla tyytyväisempi valintaani. Mieskin tipahti eteen melkein kuin tilauksesta tänne muutettuani. Voi kuulosta hihhuloinnilta, mutta uskon siihen, että hyviä asioita tapahtuu kun antaa niille mahdollisuuden ja uskaltaa noudattaa omaa intuitiotaan tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua. 

Itse muutin tuon ikäisenä toiselle puolelle maailmaa ja laitoin koko elämän uusiksi.

Omalla alalla on muutamia 28-30v alanvaihtajia. Eivät erottu mitenkään muista.

Tottakai voi ja kannattaa. Mutta kannattaa myös tehdä jonkinlainen varasuunnitelma ja pohtia, mitä sitten jos asiat ei menekään niinkun on ajatellut ja halunnut.

Lähdin itse pienehkölle paikkakunnalle opiskelemaan kun olin 27. Ja sain siellä kyllä osakseni paljon ihmettelyä ja jopa todella asiatonta kommentointia, miten lähdin "noin vanhana" opiskelemaan, miten olen "jälkeenjäänyt" muista ja miten monella on jo perhe ja lapsia siinä iässä. Sain myös kuulla miten on röyhkeää näin "vanhana" viedä opiskelupaikka nuorelta ja käyttää hyväksi opiskelijoille tarkoitettuja palveluita. Vaikka itse omalla kovalla työllä ja lukemisella paikkani siellä ansaitsin ja olin ollut koko parikymppiset sitä ennen työelämässä. Se oli oikeasti aika hirveää olla yksin vieraalla paikkakunnalla ja kokea tuollaista kohtelua. Pienillä paikkakunnilla ihmisillä on usein tietty kaava, jonka mukaan eletään ja jos joku rikkoo sen muotin niin on automaattisesti kummajainen ja vääränlainen.

Voi ap. Meillä oli oikeustieteellisessä nelikymppisiäkin alanvaihtajia, ja aivan hyvin sopeutuivat joukkoon luennoille. Alasta riippumatta sinulla on elämän tuomaa kokemusta, josta on varmasti apua opinnoissa ja työelämässä. Moni kaverini on työllistynyt jo yliopisto-opintojen aikana aikaisemman työkokemuksen ansiosta. Nokka kohti Turkua!

Tee se!! Itsellä elämänmuutos edessä kunhan saan kandin kasaan :)

Hienosti ehdit vielä.

Aloitin opinnot Helsingissä 24-vuotiaana. Olen nuorin luokaltani, kaikilla muilla on lapsia. Vanhin taitaa lähennellä viittäkymppiä. Et todellakaan ole myöhässä asian suhteen - päin vastoin, mitä enemmän tulee ikää, sitä paremmin tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa kokeilla