Olen 31. Haluaisin muuttaa elämässäni kaiken. Onko liian myöhäistä?

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi ja kannattaa. Mutta kannattaa myös tehdä jonkinlainen varasuunnitelma ja pohtia, mitä sitten jos asiat ei menekään niinkun on ajatellut ja halunnut.

Lähdin itse pienehkölle paikkakunnalle opiskelemaan kun olin 27. Ja sain siellä kyllä osakseni paljon ihmettelyä ja jopa todella asiatonta kommentointia, miten lähdin "noin vanhana" opiskelemaan, miten olen "jälkeenjäänyt" muista ja miten monella on jo perhe ja lapsia siinä iässä. Sain myös kuulla miten on röyhkeää näin "vanhana" viedä opiskelupaikka nuorelta ja käyttää hyväksi opiskelijoille tarkoitettuja palveluita. Vaikka itse omalla kovalla työllä ja lukemisella paikkani siellä ansaitsin ja olin ollut koko parikymppiset sitä ennen työelämässä. Se oli oikeasti aika hirveää olla yksin vieraalla paikkakunnalla ja kokea tuollaista kohtelua. Pienillä paikkakunnilla ihmisillä on usein tietty kaava, jonka mukaan eletään ja jos joku rikkoo sen muotin niin on automaattisesti kummajainen ja vääränlainen.

Turku ei ole mikään pikkukylä, joten ap:lle tuskin tulee tuollaisia ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistot on täynnä kaiken ikäisiä aikuisia eikä ketään katsota oudosti. Lapsia voi tehdä samalla kun opiskelee, sehän on siihen juuri hyvää aikaa, riippuu alasta tietysti. Miksi muutenkaan välittäisit tuossa vaiheessa onko liian myöhäistä tehdä jotakin, elinaikaa on joku yli 60 vuotta, haluatko jäädä loppuiäksesi harmittelemaan tuota sen takia että olisit muuten mennyt yliopistoon muutaman vuoden keskimääräistä ikää myöhemmin? Suomessa aloitetaan keskimäärin 24-vuotiaana yliopistossa.

Tulee mielikuva, jossa naisella on tenttikirja kourassa samalla kun tiedätte kyllä mitä tapahtuu. Joo, olen kipeä ja liikaa sisällä. Pää pehmenny ja pahasti :D

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Vähän sama, pari vuotta vanhempana. En sinänsä kadu elämässäni mitään, koska en ole tehnyt elämässäni mitään. Viime vuosina olen huomannut katkeroitumisen hiipivän joka päiväiseen elämään. Nykyään en varmaan pysty lukemaan Itasanomia vihaamatta itseäni.

Pari vuotta olen haaveilut muutosta Helsinkiin. Matala koulutus ja työnsaanti huolettaa. Pari kaveria asuu Helsingissä ja se on oikeastaan jo enemmän mitä nykyisellä paikkakunnalla. Olen melko varma, että elämänlaatuni paranisi muuton yhteydessä vaikka jäisinkin alussa työttömäksi. En vain uskalla...

Myöhäistä tuntuu olevan. Olet 34 ja aina samassa pisteessä.

Lastenhankinnan kanssa sulla alkaa olla kiire, muiden kanssa ei. Uuden ammatin voit opiskella vielä vaikka viiskymppisenä ja ehdit silti tehdä hyvin alan töitä.

Ei ole. Täytän itse 30 tänä vuonna ja olen hakemassa yliopistoon. Olen vasta nyt viime aikoina keksinyt, mitä oikeasti haluan opiskella ja tehdä elämälläni. Nuorempana meni aika lähinnä juhliessa eikä opiskelu pahemmin kiinnostanut. En edes koe olevani mitenkään "vanha" hakemaan opiskelemaan, tiedän monia, jotka opiskelleet kolmekymppisenä tai sitä vanhempana, ihan normia siis nykyään kun paljon vaihdetaan alaa ym.

Ensin olisi päästävä eteenpäin, ei taantua vauvasivustolle lopun ikääsi.

Ei luonnistu mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi ja kannattaa. Mutta kannattaa myös tehdä jonkinlainen varasuunnitelma ja pohtia, mitä sitten jos asiat ei menekään niinkun on ajatellut ja halunnut.

Lähdin itse pienehkölle paikkakunnalle opiskelemaan kun olin 27. Ja sain siellä kyllä osakseni paljon ihmettelyä ja jopa todella asiatonta kommentointia, miten lähdin "noin vanhana" opiskelemaan, miten olen "jälkeenjäänyt" muista ja miten monella on jo perhe ja lapsia siinä iässä. Sain myös kuulla miten on röyhkeää näin "vanhana" viedä opiskelupaikka nuorelta ja käyttää hyväksi opiskelijoille tarkoitettuja palveluita. Vaikka itse omalla kovalla työllä ja lukemisella paikkani siellä ansaitsin ja olin ollut koko parikymppiset sitä ennen työelämässä. Se oli oikeasti aika hirveää olla yksin vieraalla paikkakunnalla ja kokea tuollaista kohtelua. Pienillä paikkakunnilla ihmisillä on usein tietty kaava, jonka mukaan eletään ja jos joku rikkoo sen muotin niin on automaattisesti kummajainen ja vääränlainen.

Turku ei ole mikään pikkukylä, joten ap:lle tuskin tulee tuollaisia ongelmia. 

No, en kirjoittanutkaan mistään "pikkukylästä" vaan pienehköstä, Turkua hieman pienemmästä paikkakunnasta.

Ihmisillä on kaikenlaisia näkemyksiä, asenteita ja ajatuksia liittyen muiden elämään ja kannattaa omassa mielessä miettiä, miten siihen suhtautuu. Kaikista kamalinta kohtelua sain osakseni opettajalta ja opinto-ohjaajaltani, joka oli sitä mieltä että olin liian "vanha". Kun olin ihan alussa opintojeni kanssa, hän tokaisi tapaamisessa minulle, että "tutkintoaikani on lopussa, enkä välttämättä saa anottua sille jatkoa". Siinä sitten selitin, että olin aloittanut vasta viime vuonna ja hän siihen, että "ai kappas, niin olikin.". Yritti koko ajan savustaa lopettamaan opinnot.

Hyvin kerkiät.

Itse lähdin opiskelemaan uutta alaa 48 vuotiaana. Vielä en ole valmis, mutta opiskelen alaa, jonka työt käytännössä katosivat koronan myötä. Nyt on ala vähän herännyt eloon heidän osalta, joilla on jo vakiintunut asiakaskunta. Uusilla tulokkailla ei tässä tilanteessa oikein ole mahdollisuuksia päästä ineen, joten nyt on hyvää aikaa opiskella taitoja, joita tulevassa työssäni tarvitsen.

Anna palaa! T: 36v-40 v Turun yliopistossa opiskellut turkulaistunut helsinkiläinen.

Voisitko muuttaa töihin Turkuun jo nyt? Etsit sitten kumppania itsellesi ja haet opiskelemaan keväällä? Vai onko Turussa jotain linjoja, joihin voi hakea myös syksyllä? Lasten kanssa sinulla on kiire.

Kävin yhdessä am-koulussa tutustumassa nuorena noin 15v ja siellä oli kyllä kaiken ikäisiä, myös 50v ja 60v opiskelijoita että koskaan ei ole liian myöhä.

Itse aloitin uudessa työpaikassa juuri ja samaan aikaan samoissa hommissa aloitti myös toinen nainen. Minä 27-v ja hän 50+, ollaan valmistuttu yliopistosta samana vuonna.

Oletko ap pieneltä paikkakunnalta? Siellä ahdistuu mieli ja ihmiset tuomitsee. Muuta ja elä elämääsi!