Missä paikassa sinun sielu lepää tai missä tunnet
Kommentit (24)
Kesämökillä Järvi-Suomessa järven rannalla kaukana hälinästä.
Metsässä. Kanervaisella kalliolla, mäntyjen välissä sammeisella kankaalla mutkittelevalla polulla.
Vierailija kirjoitti:
Metsässä. Kanervaisella kalliolla, mäntyjen välissä sammeisella kankaalla mutkittelevalla polulla.
siis sammaleisella
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään kaikkialla kauniissa luonnossa, mutta etenkin meren rannalla.
Tämä suomalaisten meri-rakkaus jaksaa aina ihmetyttää. No olenkin tuntureiden maasta eli Lapista :).
Meri pelottaa minua, enkä halua mennä edes saaristoon. En pidä missään muodossa merestä ja jos jostain syystä olisi pakko nukkua mökissä meren lähistöllä, toivon että välimatkaa rantaan olisi ainakin satoja metrejä.
Kukin tyylillään siis. Itse rentoudun metsässä ja joen/järven reunalla :)
Kaikessa luonnossa. Kyllästyn siihen parissa päivässä, mutta ne ekat päivät! Stressi laskee, kaikki on ihmeellistä, juuri pääsit pois avokonttorista. Katon kaikkia lintuja ihmetellen.
Luonnossa, ihan tietyillä rantakallioilla.
Imettäessä vauvaani. Missään ei ole niin hyvä ja ihana paikka kun köllötellessä vierekkäin samalla imettäen ja untuvaistaposlea silittäen.
Luonnossakin on ihanaa mutta ei näin ihanaa.
Tämä ei tietenkään ole kaikille ihaninta, mutta mulle on.
Musiikkia kuunnellessa missä tahansa.
Ei missä, vaan milloin: 80-luku
-Naiset pukeutuivat hameisiin, osasivat meikata ja pörröset hiukset... aaah.
-Sukupuoliroolit olivat normi, niistä ei kiukuteltu ja homma toimi. Ei tarvittu tekniikkaa parin löytämiseen
-Tavarataloista sai ostaa musiikkia ja leffoja.
-Läskin näkeminen oli harvinaista, ihmiset olivat terveempiä
-Töitä oli jos vaan halusit tehdä: Ei uikutettu sitä että "vaikka osaat työn mutta jos sinulla ei ole korkeakoulututkintoa, et kelpaa"
-Ei ollut monikulttuurisuuden riemua, ei maksettu muiden maiden velkoja. Kekkonen hallitsi ja rajan yli ei noin vain marssitu
-Ihmiset innostuivat uusista asioista, oli rubikinkuutiota, konemusaa, televisiosta tuli ohjelmia joita pystyi katsomaan, mainoskatko kerran puoleen tuntiin ja sekin vain pari minuuttia max.
-Normi suomalaisella miehellä oli vielä muutakin arvoa kuin olla pelkkä lompakko
Metsässä. Voisinpa mennä makaamaan mustikanvarpujen sekaan, sulautua sammaleeseen ja havunneulasiin kuusien ja mäntyjen alle eikä tarvitsisi nousta sieltä enää koskaan.
Luonnossa. Erityisesti omalla mökillä koivumetsässä. Lintujen laulu ja järvi vieressä.
Luonto on ykkönen. Kirjastossa sielu lepää myös, uskon että stressitasot laskee ainakin minulla siellä.
Kirkossa saan myös mielele rauhan.
Karibialla. Eräässä tietyssä hotellissa.
Valkoinen hiekka, palmuranta, ei juuri ihmisiä.Istun rantahiekalla ja katse merelle.Siinä.
Metsässä. Ei tarvitse olla isokaan kuusikko, mutta kun tieltä astuu metsään, niin tuntuu että kaikki modernit äänet ympäriltä häviää ja on vain metsän äänet mikä tuntuu hiljaisuudelta vaikka linnut visertääkin kilpaa. Yhtäkkiä lihakset rentoutuu, mieli tyhjenee, ja on helpompi hengittää. En ole uskonnollinen tai uskovainen, mutta joku hengellisyys metsässä on läsnä, joten ei ihmekään että ennen muinoin on uskottu metsänhenkiin ym.
Ylipäätään kaikkialla kauniissa luonnossa, mutta etenkin meren rannalla.