Lue keskustelun säännöt.
Huono omatunto lapsen nukuttamisesta
11.06.2020 |
Saa kivittää, olen siihen varautunut.
Äskeinen nukutusshow nuorimmaisen 3v:n kanssa päättyi siihen, että otin lapsen syliin kasvot pois päin itsestäni ja pidin otteessa niin kauan, että rauhoittui. Tätä edelsi siis sängystä juokseminen, oven jatkuva avaaminen, sujautteli oven alta leluja, juoksi karkuun aina kun huomasi, että huomasin touhunsa ja lähdin palauttamaan sänkyyn. Yritin pitää kevyesti kiinni hetken makuuasennossa, mutta rimpuilu oli sen verran kovaa, että luovutin ja jäin hetkeksi makaamaan viereen odottaen, että nukahtaa. 20min kuluttua samoin, että nyt äiti lähtee, hyvää yötä, mutta sama rumba alkoi alusta. Kun pidin lasta kiinni, rimpuili tietysti ja sanoi, että sattuu. En vastannut mitään, päästin irti kun oli rauhoittunut. Peittelin ja poistuin huoneesta. Jäi itselle huono mieli kiinnipidosta ja menin pyytämään anteeksi ja sanoin, että rakastan, pusutin ja toivotin hyvät yöt. Silti tuntuu niin pahalta kun meinasi hermot mennä ja jouduin pitämään kiinni niin kovaa, että lapsi sanoi sen sattuvan :( Isä on hyvin usein illat poissa niin ei saa tätä nukutusvastuuta oikein jaettua.
Kommentit (6)
Kuulostaa jokseenkin tutulta.. Itse myöskin monesti mennyt vielä jälkikäteen nukutustilanteen takia sanomaan hyvät yöt ja rakastasinua-mantrat, tosin johtuen omasta huutamisesta/tiuskimisesta 😅 et siis ole ainut.
Mutta meillä myös kokemusta esikoisen vuoksi kiinni pidosta, pakko joskus on ollut pitää kiinni ettei satuta itseään tai muita. Tällöin lapsi saattanut huutaa että sattuu, vaikka ei sattuisikaan. Huutanut myös kaiken mahdollisen muun, että kutittaa, pitää rapsuttaa poskea, haluaa silittää kissaa.. Eli about kaiken mitä keksii huutaa että pääsisi pois.
Älä soimaa itseäsi liikaa, mutta yritä etsiä apua nukutushetkiin. Jos tukiverkostoa on niin pyydä jotain muuta joskus nukuttamaan lapsi. Toivottavasti myös unikoulu ym. Kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että laitat lasta nukkumaan väärään aikaan? Kokeile aikaisempaa, jos on liian väsynyt ja siksi riehuu. Tai myöhäisempää, jos lapsesi on vain liian virkeä nukkumaan tuohon aikaan.
Moni kolmevuotias ei enää nuku päiväunia, mutta päivähoidon pakkonukutuksen seurauksena monessa perheessä on tuo iltasirkus, kun lapsi on liian virkeä nukkumaan illalla oikeaan aikaan.
"Sujautteli oven alta" eli sinä et ollut edes samassa huoneessa. Jospa jäisit itse lukemaan tai vaikka av-palstaa selaamaan lapsesi viereen silloin,kun hänen pitäisi nukkua.
Ap, symppaan syvästi, mulla on 2v uhmaikäinen. Iltasatua lukiessa lapseen iskee se levottomuus ja itsellä alkaa mennä niin hermot välillä. Se on inhimillistä, sekä raivo että hermostumiset ja ylilyönnit. Ollaan huomenna parempia vanhempia kuin tänään - sitä kohti kun pyrkii niin hyvin menee. Itse olen miettinyt sitä, missä määrin mun kannattaa tehdä nukutuksesta kasvatustilanne - kuinka paljon voi vaatia taaperolta itsesäätelyn suhteen, ja kuinka paljon pitää vain itse jaksaa auttaa lasta rauhoittumaan. Jotenkin sitten luovin ja useimmiten menee ok. Eihän se oma hermostuminen nukahtamista ainakaan edistä, kyllähän sen itsekin ymmärtää. Tsemppiä!
Meillä luetaan iltasadut joka ilta, se saattaa joinakin kiireisimpinä päivinä olla myös lapselle se ainoa hetki, kun äiti ehtii kunnolla istahtamaan viereen pidemmäksi aikaa. Ei lapsen nukuttaminen ole vaikeaa, kun ymmärtää, että pieni kaipaa vain sitä säännöllisyyttä nukkumaanmenoajoissa ja tietoisesti juuri häntä varten läsnäolevaa aikuista edes hetkeksi,ihan kuten me vanhemmatkin. Ihanaa olisi, jos tuohon läsnäoloon kykenisi useammankin kerran päivässä, mutta yhna olen yrittänyt olla itsellenikin joskus armollinen: tänään tällä tavalla ja huomenna paremmin. Vanhemmilta joko vaaditaan nykyään aivan liikaa tai sitten vanhemmat ovat niin hukassa etteivät ymmärrä, miten suuri ja merkitsevä on lapselle/ nuorelle jokainen hetki, kun lapsen isi tai äiti näkee vain ja ainoastaan hänet, eikä töitään, läppäriään,kavereiden puheluita,jne. Kun näitä lyhyitä läsnäolon hetkiä on päivittäin riittävästi, loppuvat tai ainakin vähenevät 'katoäiti,katoäiti,katoäiti' häiriöt ja muu riehuminen,tällöin lapsi uskoo myös helpommin kun sanotaan ' odota, puhun tämän puhelun,hoidan tämän asian ja tulen sitten' ja myös tekee mitä lupaa. Nukkumaanmeno rutiinit on oltava kunnossa ja jos päivä on ollut kovin hektinen, voi lasta alkaa valmistelemaan unillemenon ajatukseen jo hyvissä ajoin. Voi myös näyttää viisareista ajan,milloin on päivän leikkien lopettamisen aika ja sitä rataa. Tärkeintä on,että olet aikuisena johdonmukainen ja läsnä lapselle,kun rauhallisesti mutta jämäkästi sanot hänelle asiasi. Lapsi on viisas otus.
Kiitos vastauksista. Tiedostan, että monessa perheessä taaperon nukutus on hankalaa illalla, tsemppiä ja jaksamisia kaikille. Jotenkin omalla kohdalla unohtuu se armollisuus itseä kohtaan, onhan se oikeasti todella hermoja raastavaa välillä. Unohtuu, että on pystynyt jo tunnin vastaanottamaan jo sitä pelleilyä ja sitten kun tulee minuutin kestävä hermostuminen (en reagoinut sattuu-viesteihin mitenkään) niin sitten ruoskii itseään. Ap
Just.