Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten sitä oppisi olemaan murehtimatta toisten ongelmia?
11.06.2020 |
Tarkemmin sanottuna äitini ongelmia... Eläkeläinen, rahankäyttönsä on aika huoletonta ja kun jotain ylimääräistä menoa sitten tulee, valittaa kun taas menee kaikki ja on niin tiukkaa. Ei pyydä lainaa, en ole koskaan lainannut kun ei ole ylimääräistä, mutta rivien välistä voi ymmärtää että apu on tervetullutta kun kukaan ei ole koskaan rahallisesti auttanut ja itse on kaikki pitänyt ansaita jne. Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan järkevästä rahankäytöstä, on yritetty. Suuttuu ja loukkaantuu valtavasti, hänhän on aina hoitanut perheen raha-asiat. Joo-o, mutta kuinkakohan hyvin... Pitää minua vieläkin jonain lapsena näissä asioissa joten neuvojani ei ota todesta, tuhahtelee ja naurahtelee.
Minä sitten ylikilttinä kuitenkin murehdin miten hän pärjää, millä maksaa laskunsa ja tunnen olevani asiasta jotenkin vastuussa, vaikka tajuan etten ole. Perkele että sieppaa välillä.
Kommentit (2)
Tutulta kuulostaa. Olen köyhästä perheestä, mutta menestyin koulussa ja olen hyvässä vakityössä. Ja mm. äitini tietää tämän. Soittaa aina vaan kun on rahaa vailla. Muuten ei kuulu mitään, eikä kenestä muustakaan elleivät ole jotain vailla. Vihdoin kun aloin ymmärtämään, että ei tässä maailmassa kukaan minusta oikeasti välitä, niin en enää itsekään välitä muista tai heidän ongelmistaan.
Olen kuullut sanottavan, että miehet ovat vain työkaluja, ehkä se pitää paikkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tutulta. Mukava että kerrankin joku johon voi samaistua, kun tuntuu että muiden tuttujen vanhemmat elää hyvillä eläketuloilla omistusasunnoissaan, golffailevat, reissaavat ja mökkeilevät.