Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten mielenterveystyöntekijöiden ammattitaidottomuus
09.06.2020 |
POTILAS: Lapsena jäin yksinäiseksi. Yksinäisyys sisälläni jatkui ja jatkui, kasvoi ja kasvoi. Samalla kaikki hyvä sisälläni väheni. Kaikki onni, ilo, lämpö ja hyvä olo sisälläni väheni. Lopulta tunsin kuinka se kaikki loppui, kuoli. Tunsin kuinka elämä sisälläni kuoli, tunsin kuinka minä kuolin sisältä, tämä tapahtui ala-asteen loppuvaiheilla. Sen jälkeen minulla ei ole ollut mitään mielihyvää, nautintoa, mielenkiintoa, haaveita, toiveita,... ei mitään. Sisälläni on pelkkää yksinäisyyttä. Näin on ollut jo vuosikausia. Tämä ei ole elämää, tämä on silkkaa kärsimystä. Olen kaikkeni yrittänyt löytääkseni jonkin ulospääsyn tästä kärsimyksestä, olen kaikkeni antanut, olen kaikkea kokeillut, mikään ei ole toiminut. Te olette ainoa toivoni, viimeinen oljenkorteni. Lopettakaa kärsimykseni. Jos ette voi parantaa minua niin antakaa minulle lobotomia tai eutanasia. Suostun ihan mihin hyvänsä kunhan kärsimykseni loppuu.
TYÖNTEKIJÄ: Yksinäisyys ei ole mielenterveysongelma. Mene tapaamaan ihmisiä. Olet terve. Mene kotiin. Hei hei.
Kommentit (19)
TERAPEUTTI: Kerro jotain itsestäsi.
POTILAS: Lapsena kuolin sisältä, siihen elämäni loppui.
TERAPEUTTI: Niin, mutta kerro jotain muuta. Vaikka että minkälaisista asioista pidät.
POTILAS: En pidä mistään. Sen jälkeen kun kuolin sisältä niin en ole pitänyt mistään, en ole saanut mielihyvää mistään.
TERAPEUTTI: Kyllä sinä varmasti jostain pidät.
POTILAS: En pidä.
TERAPEUTTI: Kaikki pitävät jostain, ihan kaikki, kerro nyt vain.
POTILAS: En pidä.
TERAPEUTTI: Kyllä sinun nyt vain täytyy alkaa avautua ja kertoa itsestäsi ja asioistasi.
POTILAS: Olen jo kertonut kaiken. Kuolin lapsena sisältä. Ei minulla ole mitään muuta kerrottavaa, ei minussa ole mitään muuta.
TERAPEUTTI: Aivan varmasti on! Kaikissa ihmisissä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän sinä tuossa olet se vaikea. Jos et edes suostu vastamaan kysymykseen, terapeuttinen työskentely ei ole sinun juttusi.
Eikä sitä hirveän kummallisia taitoja vaadita tutustumaan ihmisiin. Kunhan jotenkin osaa olla vetämättä pitkiä monologeja ja muutenkin kykenee keskustelemaan muusta kuin yhdestä aiheesta.
Eutanasiaa ei saa suosta, sveitsistä lähimpänä. Ellei sitten mene vaikka sipoon korpeen keskellä ydintalvea vetää viinaa ja rauhoittavia ja menee nukkumaan hankeen.
Kyllä tuo on ihan aito ongelma jota moni jolla on aviomies tai sisko/veli tai vanhempi jolle puhua ei tajua yhtään. Jos on täysin yksin ja kukaan muu ei ole samalla taajuudella niin onhan se paha ongelma.
Vierailija kirjoitti:
TERAPEUTTI: Kerro jotain itsestäsi.
POTILAS: Lapsena kuolin sisältä, siihen elämäni loppui.
TERAPEUTTI: Niin, mutta kerro jotain muuta. Vaikka että minkälaisista asioista pidät.
POTILAS: En pidä mistään. Sen jälkeen kun kuolin sisältä niin en ole pitänyt mistään, en ole saanut mielihyvää mistään.
TERAPEUTTI: Kyllä sinä varmasti jostain pidät.
POTILAS: En pidä.
TERAPEUTTI: Kaikki pitävät jostain, ihan kaikki, kerro nyt vain.
POTILAS: En pidä.
TERAPEUTTI: Kyllä sinun nyt vain täytyy alkaa avautua ja kertoa itsestäsi ja asioistasi.
POTILAS: Olen jo kertonut kaiken. Kuolin lapsena sisältä. Ei minulla ole mitään muuta kerrottavaa, ei minussa ole mitään muuta.
TERAPEUTTI: Aivan varmasti on! Kaikissa ihmisissä on!
Niin siis mitä kuolit lapsena sisältä. Onko sinut raiskattu, insestiä? Mitä? Opettele puhumaan selvästi. Tuollaisesta lässytyksestä ja huokailusta ei ymmärrä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nää vastaukset on... onko kaikki ihan pihalla?
Terapeutin olis pitänyt ilman muuta alkaa selvittää mikä kotioloissa mätti jos lapsi koki noin syvää yksinäisyyttä. Pitäisi pureutua mitä rakkautta vaille hän on jäänyt ja auttaa hyväksymään että vanhemmissa oli joku vika. Että kaikki Äidin aika meni vauvApalstalle kirjoittaessa eikä jaksanut pitää lasta sylissä kun juttu oli koko ajan kesken netissä tms. Ja sitten kun ongelman ydin on selvillä, pitäisi pureutua vapauttamaan se taakka potilaan harteilta, etsiä uudestaan kuka hän oli ennen sitä suurta mustuutta. Aivan surkeeta hoitoa tollanen ”ei yksinäisyys ole mielenterveysongelma”. Suututtaa puolestasi!
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää vastaukset on... onko kaikki ihan pihalla?
Terapeutin olis pitänyt ilman muuta alkaa selvittää mikä kotioloissa mätti jos lapsi koki noin syvää yksinäisyyttä. Pitäisi pureutua mitä rakkautta vaille hän on jäänyt ja auttaa hyväksymään että vanhemmissa oli joku vika. Että kaikki Äidin aika meni vauvApalstalle kirjoittaessa eikä jaksanut pitää lasta sylissä kun juttu oli koko ajan kesken netissä tms. Ja sitten kun ongelman ydin on selvillä, pitäisi pureutua vapauttamaan se taakka potilaan harteilta, etsiä uudestaan kuka hän oli ennen sitä suurta mustuutta. Aivan surkeeta hoitoa tollanen ”ei yksinäisyys ole mielenterveysongelma”. Suututtaa puolestasi!
Jaha ap tuli ite puolustaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää vastaukset on... onko kaikki ihan pihalla?
Terapeutin olis pitänyt ilman muuta alkaa selvittää mikä kotioloissa mätti jos lapsi koki noin syvää yksinäisyyttä. Pitäisi pureutua mitä rakkautta vaille hän on jäänyt ja auttaa hyväksymään että vanhemmissa oli joku vika. Että kaikki Äidin aika meni vauvApalstalle kirjoittaessa eikä jaksanut pitää lasta sylissä kun juttu oli koko ajan kesken netissä tms. Ja sitten kun ongelman ydin on selvillä, pitäisi pureutua vapauttamaan se taakka potilaan harteilta, etsiä uudestaan kuka hän oli ennen sitä suurta mustuutta. Aivan surkeeta hoitoa tollanen ”ei yksinäisyys ole mielenterveysongelma”. Suututtaa puolestasi!
Tuo kohta sun tekstistä jonka tummensin. Tuota juttua olen paljon pohtinut!!
Kauan sitten kun menin terveyskeskukseen ja tapasin ihan ensimmäisen lääkärin, siis yleislääkärin/terveyskeskuslääkärin, niin hän sanoi tuohon tapaan. Siis sanoi jotain tällästä: "Sinulla on traumoja lapsuudesta, siksi sinun olosi on jo vuosikausia ollut niin sanoinkuvaamattoman huono. Se sinun terve normaali hyvä tilasi jossa olit ihan varhain lapsuudessasi, se voidaan palauttaa. Sinut voidaan palauttaa tilaan jossa olit ennen kuin sinulle alkoi tapahtua pahoja asioita. Se vain vaatii traumojen parantamista. Traumojen työstäminen on paljon työtä, mutta kun se on tehty, niin olet taas oma terve itsesi."
Tuohan kuulostaa mahtavalta. Täydellistä. Kukapa ei tahtoisi takaisin terveeseen tilaan jossa oli todella pienenä lapsena (vauvana) ennen kuin joutui satoja kertoja vanhempien pahoinpitelemäksi.
Mutta ei. Yleislääkäri pisti lähetteen psyk polille. Siellä tapasin hoitajaa ja psykiatria. Pistivät diagnoosin "persoonallisuushäiriö" ja potkivat pihalle. Se oli siinä. Mitään ei tehty. Mitään ei parannettu. Mitään ei työstetty. Mikään ei muuttunut. Olen tuomittu olemaan sanoinkuvaamattoman huonovointinen loppuelämäni.
En tajua. Mitään en tajua.
Kumpi on oikeassa: yleislääkäri joka sanoo että terve tila voidaan palauttaa vai psykiatri joka sanoo että mitään ei voida tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää vastaukset on... onko kaikki ihan pihalla?
Terapeutin olis pitänyt ilman muuta alkaa selvittää mikä kotioloissa mätti jos lapsi koki noin syvää yksinäisyyttä. Pitäisi pureutua mitä rakkautta vaille hän on jäänyt ja auttaa hyväksymään että vanhemmissa oli joku vika. Että kaikki Äidin aika meni vauvApalstalle kirjoittaessa eikä jaksanut pitää lasta sylissä kun juttu oli koko ajan kesken netissä tms. Ja sitten kun ongelman ydin on selvillä, pitäisi pureutua vapauttamaan se taakka potilaan harteilta, etsiä uudestaan kuka hän oli ennen sitä suurta mustuutta. Aivan surkeeta hoitoa tollanen ”ei yksinäisyys ole mielenterveysongelma”. Suututtaa puolestasi!
Tuo kohta sun tekstistä jonka tummensin. Tuota juttua olen paljon pohtinut!!
Kauan sitten kun menin terveyskeskukseen ja tapasin ihan ensimmäisen lääkärin, siis yleislääkärin/terveyskeskuslääkärin, niin hän sanoi tuohon tapaan. Siis sanoi jotain tällästä: "Sinulla on traumoja lapsuudesta, siksi sinun olosi on jo vuosikausia ollut niin sanoinkuvaamattoman huono. Se sinun terve normaali hyvä tilasi jossa olit ihan varhain lapsuudessasi, se voidaan palauttaa. Sinut voidaan palauttaa tilaan jossa olit ennen kuin sinulle alkoi tapahtua pahoja asioita. Se vain vaatii traumojen parantamista. Traumojen työstäminen on paljon työtä, mutta kun se on tehty, niin olet taas oma terve itsesi."
Tuohan kuulostaa mahtavalta. Täydellistä. Kukapa ei tahtoisi takaisin terveeseen tilaan jossa oli todella pienenä lapsena (vauvana) ennen kuin joutui satoja kertoja vanhempien pahoinpitelemäksi.
Mutta ei. Yleislääkäri pisti lähetteen psyk polille. Siellä tapasin hoitajaa ja psykiatria. Pistivät diagnoosin "persoonallisuushäiriö" ja potkivat pihalle. Se oli siinä. Mitään ei tehty. Mitään ei parannettu. Mitään ei työstetty. Mikään ei muuttunut. Olen tuomittu olemaan sanoinkuvaamattoman huonovointinen loppuelämäni.
En tajua. Mitään en tajua.
Kumpi on oikeassa: yleislääkäri joka sanoo että terve tila voidaan palauttaa vai psykiatri joka sanoo että mitään ei voida tehdä?
Psykoterapiaan jos haluat työstää ongelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nää vastaukset on... onko kaikki ihan pihalla?
Terapeutin olis pitänyt ilman muuta alkaa selvittää mikä kotioloissa mätti jos lapsi koki noin syvää yksinäisyyttä. Pitäisi pureutua mitä rakkautta vaille hän on jäänyt ja auttaa hyväksymään että vanhemmissa oli joku vika. Että kaikki Äidin aika meni vauvApalstalle kirjoittaessa eikä jaksanut pitää lasta sylissä kun juttu oli koko ajan kesken netissä tms. Ja sitten kun ongelman ydin on selvillä, pitäisi pureutua vapauttamaan se taakka potilaan harteilta, etsiä uudestaan kuka hän oli ennen sitä suurta mustuutta. Aivan surkeeta hoitoa tollanen ”ei yksinäisyys ole mielenterveysongelma”. Suututtaa puolestasi!
Niin. Yksinäisyys ei ole sairaus, mutta altistaa mielen ongelmille.
En jaksa kirjoittaa nyt, mutta ymmärrän ap. Ja kyllä, tuo on ammattitaidotonta. Tai ihan vaan taidotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kallonkutistajilta puuttuu empaattisuus vieläkin enemmän kuin yleislääkäreiltä. Käsittämätöntä porukkaa!
Yhdessä biisissä lauletaan Yksinäisyys on tauti joka tappaa
Onhan se niinkin koska kun aiheutetaan yksinäisyys ja syrjäytetään täysin niin aiheutetaan depressio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos potilas sanoo "kuolin sisältä" niin todennäköisesti hänellä on niin paljon traumoja ettei hän voi sitä itse tietää, eikä voi pahoja tapahtumia muistaa, eikä voi mitään tuon selkeämmin ilmaista. Aivan turha puhua joistain yksittäisistä seikoista, mielenkiinnonkohteista ynnä muista persoonallisuudenpiirteistä jos psyyke on aivan jumissa traumojen vuoksi. Aivan turha kysyä potilaalta yhtikäs mitään, koska mistään hän ei voi traumojensa vuoksi mitään tietää. Pitää saada potilaan ahdistus laskemaan jotta voidaan alkaa työstää unohtuneita traumoja.
Näistä ammattitaidottomista "auttajista" ja heidän aiheuttamistaan vahingoista pitäisi puhua paljon enemmän.
Olen niin TÄYSIN samaa mieltä. Terapeutit eivät tiedä mitään eivätkä osaa mitään.
Ehdotankin, että koko palvelu lopetetaan ja terapeutit saavat perustaa vaikka yksityisen vastaanoton jonne saa mennä omilla rahoillaan jos joku haluaa.
Minulla ap sama "vaiva" ollut vuosia. Mikään ei ole auttanut, eikä mikään ole muuttunut. Odotan vain kuolemaa.
Onko ongelmaasi jokin ratkaisu jonka ulkopuolinen voi paremmin oivaltaa kuin sinä itse? En ole mikään mt-työntekijä mutta on vaikea erottaa noin ympäripyöreästä maalailevasta sepustuksesta jokin oikea diagnoosi. Lähinnä ärsyttää tuollainen runoilu, sano suoraan ja lyhyesti konkreettisia asioita kuten ettet ole tuntenut mielihyvää 20v:een ja millaista arkesi on ja miten olet yrittänyt parantaa tilannetta. Silloin työntekijäkin voi tarttua ongelmakohtiin eikä miettiä millaisessa runomitassa pitää sanailijalle vastata.