Karman laki - kokemuksia omasta elämästä

Uskon karmaan.

Minulla oli joskus paras kaveri, joka sai kai sitten itseluottamusta tarpeeksi, jotta pystyi muuttumaan ilkeäksi ylimieliseksi nartuksi. Teot alkoivat olla (myös minua kohtaan) sellaisia että laitoin välit poikki.

Sittemmin tämä nainen meni naimisiin, puoliso petti, tuli avioero, toinen vanhemmista kuoli ja jätti kivat velat, uusi poikaystävä vaihtoi takaisin vanhaan ja tämä nainen päätyi pubiruusuksi.

Meillä on vielä yhteisiä kavereita, joilta kuulen juttuja.

Mies tykkäsi pettää ja pyörittää kaiken maailman naikkosia vaimon selän takana. Vaikka aviovuoteessa. Unohtui aina sormukset kotiin jne. Kynti rakastajia jopa työajalla ja sai potkuja monista paikoista. Vaimo sai selville, tuli avioero ja suvun vihat niskaan. Avioliitto kesti 11 kk seitsemän vuoden seurustelun jälkeen. Sitten muutkin naikkoset jätti, ja pettäjälle jäi vaan herpes nupin nokkaan.

Nyt kohta nelikymppinen mies asuu vielä pienessä vuokrakämpässä ja silti uhoaa omaa mahtavuuttaan ja yrittää olla vielä kuin mikäkin naistenmies. On nykyisin lihava ja alkoholisoitunut, 15 vuoden takainen charmi on aika tehokkaasti kadonnut. Ei ikinä tullut sille kunnon uraa, perhettä, tai omistuskämppää.

koo, aa, är, äm, aa, karma kultasein :)

Minä uskon että hyvä palaa aina takaisin lähettäjälleen. Kun tekee tarkoituksella joka päivä yhden hyvän työn,  se palkitsee jo samana päivänä.    Kokeilkaapa. ! Kaikkein  ku+++päsimpien työkavereiden kohdalla karma on on toiminut hyvin. Koskaa ei tarvi itse kostaa,  odottelee vaan hymysssä suin.

No en tiedä, mielenvikaset ja toisia hyväksikäyttävät porskuttaa sinnikkäästi eteenpäin.

Exä alisti, oli väkivaltainen ja toi mulle sukupuolitaudinkin.

Itse olen pahasti ahdistuneisuushäiriöisenä työkyvytön ja tuon taudin takia hedelmätön.

Exä tekee toivomansa duunia, pettää nykyistäön iloisena ja siittänyt seitsemän lasta eri naisille.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon että hyvä palaa aina takaisin lähettäjälleen. Kun tekee tarkoituksella joka päivä yhden hyvän työn,  se palkitsee jo samana päivänä.    Kokeilkaapa. ! Kaikkein  ku+++päsimpien työkavereiden kohdalla karma on on toiminut hyvin. Koskaa ei tarvi itse kostaa,  odottelee vaan hymysssä suin.

Kiva jos tosi paha ei ole kohdallesi osunut.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä, mielenvikaset ja toisia hyväksikäyttävät porskuttaa sinnikkäästi eteenpäin.

Exä alisti, oli väkivaltainen ja toi mulle sukupuolitaudinkin.

Itse olen pahasti ahdistuneisuushäiriöisenä työkyvytön ja tuon taudin takia hedelmätön.

Exä tekee toivomansa duunia, pettää nykyistäön iloisena ja siittänyt seitsemän lasta eri naisille.

Voi kohtalotoveri. Muista kuitenkin että sinä et ollut se joka teki pahaa.

Parasta on että olet kuitenkin päässyt eroon tuosta rupikullista. Hyviäkin miehiä on.

Huoh... Taas 90% ei edes tiedä miten karma toimii. Se siis ei todellakaan ole sitä että kun aamulla anoppi valittaa niin illalla liukastuu banaanin kuoreen, vaan sitä kun jos henkilö elää huonoa elämää niin syntyy seuraavassa elämässä alempaan kastiin tai jopa alkeellisemmaksi eliöksi. Elikkäs hyväksymällä karman lain hyväksyt sielunvaelluksen ja sen että hyvin suuri osa kärsimyksestä on ihan itse aiheutettua.

Uskon Jeesukseen ja yksi Jeesuksen lause oli kutakuinkin "miten mittaat siten sinulle mitataan".

Osittain. Ainakin kolme henkilöä on saanut takaisin mitä itse kylvi ihan ilman, että olen ollut osallinen millään lailla. Että hauskaa lomautusta vaan älleälle :p

Minulla oli harvinaisen kehnoa tuuria useamman vuoden. Kehnoutta oli erityisesti se, että sen aiheuttivat minulle suht vieraat ihmiset ja tarkoituksellisesti. Elin lääkärin ja terapeutin voimalla, mutta menetin myös paljon rahaa. Kotiani myöten.  Ei sitä kukaan muukaan tajunnut, eivät edes juristit, mutta meidän maassa on mahdollisuus likimain tappaa ihminen oikeuslaitoksemme suodessa turhatkin kiusaamiset. Ja miten se kerää muitakin ikäviä tilanteita kuin suuronnettomuudet uteliaita nurkille norkoilemaan.

Lopulta se kaikki sai päätöksensä ja minä sain rauhani. Jos nyt voi rauhaksi sanoa, että olin täysin raunio. Läheiset ympärilläni hokivat, miten karma antaa hyvääkin. En uskonut. Olin niin pohjalla.

Ajan myötä tajusin, ,miten elämääni marssi aivan vieraita ihmisiä auttamaan minua taloudellisesti ja käytännön asioissa. Pyymättä, korvauksitta. Olin aivan ihmeissäni, että miten ihan vain virkatöitään tekevät rutiiniensa ääreltä tuosta vain puoltavat minulle jotakin mikä yleensä on kovan työn takana. Mitään en ole mistään pyytänyt, en edes ole kovin köyhä, mutta ovet vain aukenivat sinne ja tänne. Tai joku vain ilmoittaa, että jeesaa minua jossakin ja laittaa viestiä koska saa tulla.Sanallakaan en ole vihjaissut elämästäni saati valitellut mistään.

Tämän myötä uskon, että minua kiusanneet ihmiset saavat myös palkkionsa. Jos ei muuta, niin he eivät ole ikinä täysin rauhassa minua muistaessaan. Aikaa myöten se tunne kaikertaa. Halusipa tai ei, sillä vaikka koettaisi unohtaa asiat kummittelevat meissä joko kehossamme tai mielessämme. 

Vierailija kirjoitti:

Jälleensyntymiseen ja karman uskonnon keskustassa Intiassa raiskataan eniten naisia ja lapsia, onhan se näille lapsille ja naisille oikein. Ovat syntyneet siihen osaan huonon karmansa kanssa ja ansaitsevat kärsiä. Näin ne jotkut siellä sen perustelevat.

Ei, Intian valtauskonto on hindulaisuus, eikä siihen kuulu jälleensyntyminen, vaan sielunvaellus.

Vierailija kirjoitti:

Huoh... Taas 90% ei edes tiedä miten karma toimii. Se siis ei todellakaan ole sitä että kun aamulla anoppi valittaa niin illalla liukastuu banaanin kuoreen, vaan sitä kun jos henkilö elää huonoa elämää niin syntyy seuraavassa elämässä alempaan kastiin tai jopa alkeellisemmaksi eliöksi. Elikkäs hyväksymällä karman lain hyväksyt sielunvaelluksen ja sen että hyvin suuri osa kärsimyksestä on ihan itse aiheutettua.

Karma on myös jälleensyntymään olennaisesti liittyvä, mutta silloin ei koskaan synnytä alemmalle tasolle, esim. ihminen ei synny eläimeksi seuraavassa reinkarnaatiossa.

Ihmisillä on nykyisin hyvin erilaisia variaatioita siitä, miten he ymmärtävät karman lain. Minä olen kristillisen lähestymisen kannalla Gina Cerminaran kirjoittaman kirjan "Monta asuinsijaa" perusteella.

Minukka on Karman laista oma versio jossa nallekarkit menevät tasan jo tässä elämässä pohjimmiltaan. Otetaan vaikka Trump. Maailman mahtavin mies mutta samalla maailman säälittävin mies jolla ei ole empatiakykyä tai moraalia ja jonka koko elämä perustuu suosituimmuusgalluppien pakonomaiseen pläräämiseen ja vihollistensa maalittamiseen. Entä sitten mun äiti. Varakas pienessä mittakaavassa, ei taloudellisia huolia, terve kuin pukki 75-vuotiaana. Erittäin negatiivinen ja herkkänahkainen ihminen, ei kykene nauttimaan juuri mistään. Versus Maarit Feldt-Ranta, valoisa ja onnellinen ihminen josta kaikki pitää, kuolee syöpään viisikymppisenä 10 vuoden sairastamisen jälkeen, silti kyeten elämään onnellista elämää.

Karman laki ja valtionpäämiehet.

Kuninkaan velvollisuus on SUOJELLA ihmisiä, jotka ovat hänen alamaisiaan. Kuningas, joka suorittaa tiukasti velvollisuutensa, saa seuraavassa elämässään kuudennen osan kansalaistensa hurskaiden toimien hedelmistä. Mutta jos kuningas tai valtionpäämies vain kerää veroja eikä tarjoa alamaisilleen sitä, mihin jokaisella on oikeus, hänen hurskaan toimintansa tulokset siirretään valtion asukkaille, ja koska hän ei välitä alamaisistaan, hänen on maksettava kuudesosan heidän tekemänsä synnit. Älkää siis kadehtiko valtionpäämiehiä, sillä heidän kohtalonsa tulee olemaan karmeaa.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen puoliso ei halunnut maksaa osuuttaan lasten kuluista. Ei suostu lastenvalvojalle eikä mitään. Ajattelin haastaa hänet käräjille mutta kävikin niin että minä sain ylennyksen ja rutkasti lisää palkkaa samaan aikaan kun ex sai potkut töistä. Lopputulos: ex on minulle entistäkin katkerampi mutta minä ja lapset voidaan hyvin.

Mulla kävi samoin! Exä oli jo yhdessä ollessa sairaalloisen pihi, tienasi tuplasti mitä minä mutta lähes kaikki lasten kulut jäi minun maksettavaksi. Exä tuntui haluavan tyhjentää lasten säästöpossutkin, omiin turhuuksiin. No, erosimme, aloin pärjäämään töissä hienosti kiitos vähentyneen stressin, sain palkankorotuksen ja nyt meiltä ei lasten kanssa puutu mitään. Exä maksaa hampaat irvessä pientä elatusmaksua joka alle kelan minimin, harmittelee rahan vähyyttä ja haukkuu naisia lompakkoloisiksi.

En usko karmaan. Itämaisissa filosofioissa on myös mielekkäät oppinsa. Omalla kohdalla pyrin toteuttamaan lausahdusta: Jos et voi auttaa, niin älä ainakaan vahingoita.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/17589753/elamme-virtuaalitodellisuudessa

Jännä palsta.

Ennemminkin siihen että elämässä väkisinkin jokaiselle sattuu ja tapahtuu. Välillä minulle, välillä jollekin toiselle, ja sitten taas minulle jne.

Ainakin joskus karma toteutuu. Eräässä tapauksessa haukuttiin perheenjäsentä vammaiseksi jo parantuneen vian takia, mutta nytpä tuo haukkuja joutuukin työntelemään pyörätuolissa loppuiän omaa perheenjäsentään. Toivottavasti karman lain saa kokea myös se, joka haukkui naapuriaan hulluksi. Odotan mielenkiinnolla.