Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajat, joilla on myös korkeakoulututkinto. Kertokaa kokemuksianne?
09.06.2020 |
Olen FM ja mietin lähäriopintoja, koska työtilanne omalla alalla on huono ja ikääkin on. Kuulisin mielelläni muiden korkeakoulutettujen lähärien kokemuksia työstä.
Kannattiko alanvaihto? Onko aiemmasta koulutuksesta/siihen liittyvästä työkokemuksesta ollut hyötyä työssä? Entä opinnoissa, saiko hyväksilukuja? Onko korkeakoulutaustasta ollut jotain haittaa? Kertokaa!
Kommentit (59)
Älä! Mulla korkeakoulututkinto ihan eri alalta ja lähäri. Vakituista paikkaa en ole saanut, koska mun oletetaan kuitenkin palaavan vanhalle hyväpalkkaiselle alalle eikä kukaan oikeasti ymmärrä millaista jatkuvaa yt-pyöritystä se on suhanteiden vaihtuessa. Muut helposti tulkitsevan mun "pätevän" tai olevan liuan hienon joihinkin hommiin. Tämä siis pienellä paikkakunnalka, jossa aiempi työhistoriani on tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmista opinnoista saa hyväksilukuja, opiskelu kestää noin vuoden. Nykyään on paljon ihan sitä työelämässä toimimista opintojen aikana eli harjoittelua on paljon.
Työkenttä on laaja, eikä suuntautumisella ole joka duuniin edes väliä. Koulutus ei ole kovin kummoinen, koulunpenkiltä laihoin eväin työelämään. Vaatimukset ei opiskelussa ole todellakaan kovat. Itsellä amk-tausta ja koulu oli läpihuutojuttu, itse jäin kaipaamaan syvempiä opintoja. Lisäksi voi toki opiskella myöhemmin sitten erikoisammattitutkintoja.
Oma persoona ja elämänkokemus tärkeitä seikkoja käytännön työssä kentällä.
Kiitos tästä! Tuo yllätti, että jo n. vuodessa voisi valmistua. Työkenttä on tosiaan laaja, muta onko niin, että vanhuspuolella on enin osa työpaikoista?
Ap
Vanhuspuolella saa 100% varmuudella töitä, mutta kyllä varhaiskasvatus-, vammais-ja koulupuolella on paljon töitä. Varmaan alueellisia eroja jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Ei ole hoito ja huolenpito suuntautumista vaan tuo osio kuuluu yhteisiin opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmista opinnoista saa hyväksilukuja, opiskelu kestää noin vuoden. Nykyään on paljon ihan sitä työelämässä toimimista opintojen aikana eli harjoittelua on paljon.
Työkenttä on laaja, eikä suuntautumisella ole joka duuniin edes väliä. Koulutus ei ole kovin kummoinen, koulunpenkiltä laihoin eväin työelämään. Vaatimukset ei opiskelussa ole todellakaan kovat. Itsellä amk-tausta ja koulu oli läpihuutojuttu, itse jäin kaipaamaan syvempiä opintoja. Lisäksi voi toki opiskella myöhemmin sitten erikoisammattitutkintoja.
Oma persoona ja elämänkokemus tärkeitä seikkoja käytännön työssä kentällä.
Kiitos tästä! Tuo yllätti, että jo n. vuodessa voisi valmistua. Työkenttä on tosiaan laaja, muta onko niin, että vanhuspuolella on enin osa työpaikoista?
Ap
Vanhuspuolella saa 100% varmuudella töitä, mutta kyllä varhaiskasvatus-, vammais-ja koulupuolella on paljon töitä. Varmaan alueellisia eroja jonkin verran.
Lisäksi on vielä ainakin mielenterveys - ja päihdepuoli, hammashoitaja, vastaanottoavustaja/sihteeri tms esim jossakin lääkärikeskuksessa.
Suuntautumisvaihtoehtoja ylipäätään lähihoitajaopinnoissa on useita. Eikä siltikään valitsemasi suuntautuminen sido sinua työskentelemään vain sillä sektorilla.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmista opinnoista saa hyväksilukuja, opiskelu kestää noin vuoden. Nykyään on paljon ihan sitä työelämässä toimimista opintojen aikana eli harjoittelua on paljon.
Työkenttä on laaja, eikä suuntautumisella ole joka duuniin edes väliä. Koulutus ei ole kovin kummoinen, koulunpenkiltä laihoin eväin työelämään. Vaatimukset ei opiskelussa ole todellakaan kovat. Itsellä amk-tausta ja koulu oli läpihuutojuttu, itse jäin kaipaamaan syvempiä opintoja. Lisäksi voi toki opiskella myöhemmin sitten erikoisammattitutkintoja.
Oma persoona ja elämänkokemus tärkeitä seikkoja käytännön työssä kentällä.
Vuodessa ei kukaan valmistu lähihoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Lähihoitaja on alin hoitotyön tutkinto. Olet kenttätyössä ja nimenomaan tehtäväsi on hoitaa perustasolla ihmisiä. Sairaanhoitajalla on enemmän liikkumavaraa, mutta yhteiskunnan tasolla projektien tekoon vaaditaan jo yleensä akateemisia valmiuksia. Toki hyötyä on siitäkin jos pohjalla on hoitajan tutkinto (SH tai LH), mutta pelkällä hoitajan paperilla et pääse töihin suunnittelutehtäviin kuin korkeintaan työskentelemässäsi yksikössä.
En ajatellutkaan että pelkkä hoitajan paperi riittää, vaan että aiempi maisterintutkintoni ja kokemus projektityöskentelystä sekä kieli- ja viestintätaidot yhdistettynä lähihoitajan koulutukseen avaisivat ovia sote-hankkeisiin...
Ap
Tai sitten ei.
Eivät tosiaan avaa.
Laitoshuoltaja, FMHei Laitoshuoltaja, FM! Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä? Kuulisin mielelläni, miten sinä (ja muutkin!) olet kokenut alanvaihdon. Plussat ja miinukset? (Plussana tietysti ainakin se ilmeisin, eli että saa töitä.)
Et varmaan kysy projektityöstä :) Vaihdoin toiseen suuntaan, ammatti oli ensin. Humanistisella alalla yksin ei olisi asuntolainoja makseltu.
Plussat: koulutus on lyhyt, ja saat valita työpaikkasi (Pirkanmaalla). Työt jäävät töihin, eivätkä seuraa kotiin, KVTES on suht inhimillinen ja pyhillä (+100%) tekee tiliä. Julkisella saat kaikki vapaat mitä keksit anoa. Peruspalkka on parin tonnin luokkaa. (Paljoa alle ei kannata tehdä eikä minkä tahansa tesin alla.) Paksu nahka ja hyvä kunto tulevat tekemisen myötä. Ei ikärasismia. Rönsyilyjen jälkeen (ne projektit...) hommiin pääsee aina takaisin, kunhan hoitaa ne kunnolla.
Miinukset: tylyjä työyhteisöjä, kiire, työvoimapula, korona. Irtisanouduin sairaalasta keväällä. Niin ja kirjoituspöytähommiin ei tosiaan pääse ilman täsmäkoulutusta edes tukipalvelujen puolella.
Kiitos tästä! Itse asiassa tarkoitin vähän sitä(kin), että onko sinulla kokemusta siitä ettei aiempi tutkinto avaa niitä projektiovia... Mutta uskon jo, ettei. Plussasi ja miinuksesi on aika lailla sitä mitä olen kaavaillutkin, ei kauhean pahalta kuulosta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Ei ole hoito ja huolenpito suuntautumista vaan tuo osio kuuluu yhteisiin opintoihin.
On olemassa erillinen sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisala:
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/3689879/reformi/rakenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Lähihoitaja on alin hoitotyön tutkinto. Olet kenttätyössä ja nimenomaan tehtäväsi on hoitaa perustasolla ihmisiä. Sairaanhoitajalla on enemmän liikkumavaraa, mutta yhteiskunnan tasolla projektien tekoon vaaditaan jo yleensä akateemisia valmiuksia. Toki hyötyä on siitäkin jos pohjalla on hoitajan tutkinto (SH tai LH), mutta pelkällä hoitajan paperilla et pääse töihin suunnittelutehtäviin kuin korkeintaan työskentelemässäsi yksikössä.
En ajatellutkaan että pelkkä hoitajan paperi riittää, vaan että aiempi maisterintutkintoni ja kokemus projektityöskentelystä sekä kieli- ja viestintätaidot yhdistettynä lähihoitajan koulutukseen avaisivat ovia sote-hankkeisiin...
Ap
Tai sitten ei.
Eivät tosiaan avaa.
Laitoshuoltaja, FMHei Laitoshuoltaja, FM! Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä? Kuulisin mielelläni, miten sinä (ja muutkin!) olet kokenut alanvaihdon. Plussat ja miinukset? (Plussana tietysti ainakin se ilmeisin, eli että saa töitä.)
Et varmaan kysy projektityöstä :) Vaihdoin toiseen suuntaan, ammatti oli ensin. Humanistisella alalla yksin ei olisi asuntolainoja makseltu.
Plussat: koulutus on lyhyt, ja saat valita työpaikkasi (Pirkanmaalla). Työt jäävät töihin, eivätkä seuraa kotiin, KVTES on suht inhimillinen ja pyhillä (+100%) tekee tiliä. Julkisella saat kaikki vapaat mitä keksit anoa. Peruspalkka on parin tonnin luokkaa. (Paljoa alle ei kannata tehdä eikä minkä tahansa tesin alla.) Paksu nahka ja hyvä kunto tulevat tekemisen myötä. Ei ikärasismia. Rönsyilyjen jälkeen (ne projektit...) hommiin pääsee aina takaisin, kunhan hoitaa ne kunnolla.
Miinukset: tylyjä työyhteisöjä, kiire, työvoimapula, korona. Irtisanouduin sairaalasta keväällä. Niin ja kirjoituspöytähommiin ei tosiaan pääse ilman täsmäkoulutusta edes tukipalvelujen puolella.
Kiitos tästä! Itse asiassa tarkoitin vähän sitä(kin), että onko sinulla kokemusta siitä ettei aiempi tutkinto avaa niitä projektiovia... Mutta uskon jo, ettei. Plussasi ja miinuksesi on aika lailla sitä mitä olen kaavaillutkin, ei kauhean pahalta kuulosta!
Ap
No joo, ehti olla siitäkin. Edes kahvikupinkantajaksi työnjohtajalle, ei. Itse työstä ei vieläkään ole pahaa sanottavaa - musta on aina ollut rentouttavaa, että voit henkisesti olla ihan muualla, ja työ sujuu silti. Hoitajille se ei luonnollisestikaan ole vaihtoehto, läsnäolo on peräti suotavaa. :D -ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmista opinnoista saa hyväksilukuja, opiskelu kestää noin vuoden. Nykyään on paljon ihan sitä työelämässä toimimista opintojen aikana eli harjoittelua on paljon.
Työkenttä on laaja, eikä suuntautumisella ole joka duuniin edes väliä. Koulutus ei ole kovin kummoinen, koulunpenkiltä laihoin eväin työelämään. Vaatimukset ei opiskelussa ole todellakaan kovat. Itsellä amk-tausta ja koulu oli läpihuutojuttu, itse jäin kaipaamaan syvempiä opintoja. Lisäksi voi toki opiskella myöhemmin sitten erikoisammattitutkintoja.
Oma persoona ja elämänkokemus tärkeitä seikkoja käytännön työssä kentällä.
Vuodessa ei kukaan valmistu lähihoitajaksi.
Mulla kesti opinnot 1 v 3 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmista opinnoista saa hyväksilukuja, opiskelu kestää noin vuoden. Nykyään on paljon ihan sitä työelämässä toimimista opintojen aikana eli harjoittelua on paljon.
Työkenttä on laaja, eikä suuntautumisella ole joka duuniin edes väliä. Koulutus ei ole kovin kummoinen, koulunpenkiltä laihoin eväin työelämään. Vaatimukset ei opiskelussa ole todellakaan kovat. Itsellä amk-tausta ja koulu oli läpihuutojuttu, itse jäin kaipaamaan syvempiä opintoja. Lisäksi voi toki opiskella myöhemmin sitten erikoisammattitutkintoja.
Oma persoona ja elämänkokemus tärkeitä seikkoja käytännön työssä kentällä.
Vuodessa ei kukaan valmistu lähihoitajaksi.
Mulla kesti opinnot 1 v 3 kk.
Ehkä joskus muutama kymmenen vuotta sitten. Nykyään voisi onnistua opiskelemalla koko vuoden ilman lomia ja myös öisin.
Jos haluat vastaanottoon, opiskele terveydenhuollon sihteeriksi. 9 kk kurssi ja palkka kuitenkin yli 2000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa että kyseessä on alimman tason suorittava työ. Jos sulla on yhtään älyä tai etenkään haluja kehittää työtäsi, tulet lähihoitajana hulluksi. Tai sinut savustetaan ulos kun et "sopeudu työyhteisöön". Siihen toki riittää se, jos kysyt miksi jokin asia tehdään epätehokkaasti kun sen voisi tehdä helpommin/nopeammin/turvallisemmin, tai luoja paratkoon esität parannusehdotuksia. Puhumattakaan työkavereista joiden älyllinen taso voi olla ihan jotain muuta kuin mihin olet ehkä tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vastaanottoon, opiskele terveydenhuollon sihteeriksi. 9 kk kurssi ja palkka kuitenkin yli 2000.
Millainen mahtaa heillä olla työtilanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hain FM-pohjalta opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sinne pääsi sisään yo-todistuksella ilman pääsykoetta, silloin piti kyllä ensin saada tietty pistemäärä sote-alojen yhteisestä esivalintakokeesta.,
Alalla on yllättävän paljon akateemisia alanvaihtajia. Suhtautuminen oppilaitoksessa alanvaihtajiin on kannustavaa. Kovin paljon ei saa hyväksiluetuksi, kieliopintoja ja äidinkielen opintoja lähinnä.
Suosittelisin uhraamaan enemmän aikaa ja opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Koska hoitajista on pula, koulussa suhtaudutaan erittäin suopeasti siihen, jos haluaa valmistua nopeammin. 2,5v voisi olla periaatteessa ihan realistinen, tosin vaatii sitten aika tiivistä opiskelua.
Akateemiselle opiskelu ei ole vaikeaa, korkeintaan matikka oli vähän ruosteessa, mutta kun niihin lääkelaskuihin pääsee sisälle, niin ne on aika yksinkertaisia kuitenkin. Aikaa opiskeluun saa kyllä menemään, tehtävät ovat yksinkertaisia tyyliin kopioi vastaukset kirjasta, mutta niitä tehtäviä on PALJON. Tenttiin luku on suht helppoa, sillä luettavat alueet on ihan muutamia kymmeniä sivuja verrattuna yliopiston useita opuksia käsittäviin tentteihin.
Täytyy sanoa, että aika iso osa niistä, jotka Sh-opintoihin on tulleet opiskeltuaan ensin lähäreiksi, ovat aika sellaista kansan syvää massaa. Kiinnostuksen kohteet on monilla oman kehon kehittäminen ja jotain Salkkarit / Seiskapäivää-tasoa. Toki lähäreihin mahtuu tosi fiksuja ja kivoja tyyppejä myös, ei ne kaikki mitään pissiksiä ole. Mutta välillä on sellainen olo, että jaha, ihan kuin oltaisiin taas yläasteella, kun joidenkin juttuja kuuntelee. Luulen, että sulla voisi pää hajota monen lähärin seurassa. Mutta kuten sanottu, tosi mahtavia tyyppejä on siinä porukassa myös.
Yllättävän monille sh-opiskelijoille bilettäminen on paljon tärkeämpää kuin yliopistolla. Ja lehtorit on valmiita jopa siirtämään tenttejä isojen bileiden vuoksi, yliopistolla sellaista ei olisi kukaan kehdannut edes ehdottaa....
Mutta siis, jos ala kiinnostaa, niin hae suoraan sairaanhoitajaksi. Tai ehkä sulle sopisi paremmin bioanalytiikka? Itse olen jopa miettinyt vaihtoa sille puolelle. Ala antaa paljon mahdollisuuksia, maailma on avoin, ihan mihin tahansa maahan pääsee kyllä töihin suomalainen sairaanhoitaja, vaikka maassa muuten olisi vierastyövoimalle kuinka tiukat seulat.
Vierailija kirjoitti:
Älä! Mulla korkeakoulututkinto ihan eri alalta ja lähäri. Vakituista paikkaa en ole saanut, koska mun oletetaan kuitenkin palaavan vanhalle hyväpalkkaiselle alalle eikä kukaan oikeasti ymmärrä millaista jatkuvaa yt-pyöritystä se on suhanteiden vaihtuessa. Muut helposti tulkitsevan mun "pätevän" tai olevan liuan hienon joihinkin hommiin. Tämä siis pienellä paikkakunnalka, jossa aiempi työhistoriani on tiedossa.
Pk-seudulla on paljon paikkoja, siellä tuskin ketään kiinnostaa mitä joku on tehnyt ennen (ellei nyt joka käänteessä itse muistuta). Alanvaihtajia on, sukulaiseni on kertoneet näitä kokemuksia hoitoalalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Lähihoitaja on alin hoitotyön tutkinto. Olet kenttätyössä ja nimenomaan tehtäväsi on hoitaa perustasolla ihmisiä. Sairaanhoitajalla on enemmän liikkumavaraa, mutta yhteiskunnan tasolla projektien tekoon vaaditaan jo yleensä akateemisia valmiuksia. Toki hyötyä on siitäkin jos pohjalla on hoitajan tutkinto (SH tai LH), mutta pelkällä hoitajan paperilla et pääse töihin suunnittelutehtäviin kuin korkeintaan työskentelemässäsi yksikössä.
En ajatellutkaan että pelkkä hoitajan paperi riittää, vaan että aiempi maisterintutkintoni ja kokemus projektityöskentelystä sekä kieli- ja viestintätaidot yhdistettynä lähihoitajan koulutukseen avaisivat ovia sote-hankkeisiin...
Ap
Tai sitten ei.
Miksi ei? Ei kai aiempi osaaminen mihinkään katoa, vaikka lisäksi hankkii lähihoitajan koulutuksen.
Terveydenhoitoala on hyvin hierarkinen ja lähihoitaja on siellä hierarkian alimmassa päässä. Jotta sinulla olisi mahdollisuus päästä työskentelemään sotehankkeisiin, täytyisi sinulla olla pohjakoulutuksena vähintään sh tai terveydenhoitaja (tai sitten lääkäri), minkä lisäksi hoitotieteen opintoja, (esim. hoitotiede, terveyshallintotiede) ja mieluiten koko tutkinto. Ainakin aiemmin oli niin, ettei hoitotieteitä päässyt edes opiskelemaan, jollei ollut sh/th. Tai ainakin täytyi anoa erillislupa. En tiedä onko tuo sitten muuttunut. Lähihoitajan tutkinto on hoitoalan perustutkinto, jolla pääsee tekemään ihmisten perushoitoa. Jos haluat siistin sisätyön kahdeksasta neljään, niin lähihoitajan tutkinto ei kyllä ole se väylä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Minä hain FM-pohjalta opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sinne pääsi sisään yo-todistuksella ilman pääsykoetta, silloin piti kyllä ensin saada tietty pistemäärä sote-alojen yhteisestä esivalintakokeesta.,
Alalla on yllättävän paljon akateemisia alanvaihtajia. Suhtautuminen oppilaitoksessa alanvaihtajiin on kannustavaa. Kovin paljon ei saa hyväksiluetuksi, kieliopintoja ja äidinkielen opintoja lähinnä.
Suosittelisin uhraamaan enemmän aikaa ja opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Koska hoitajista on pula, koulussa suhtaudutaan erittäin suopeasti siihen, jos haluaa valmistua nopeammin. 2,5v voisi olla periaatteessa ihan realistinen, tosin vaatii sitten aika tiivistä opiskelua.
Akateemiselle opiskelu ei ole vaikeaa, korkeintaan matikka oli vähän ruosteessa, mutta kun niihin lääkelaskuihin pääsee sisälle, niin ne on aika yksinkertaisia kuitenkin. Aikaa opiskeluun saa kyllä menemään, tehtävät ovat yksinkertaisia tyyliin kopioi vastaukset kirjasta, mutta niitä tehtäviä on PALJON. Tenttiin luku on suht helppoa, sillä luettavat alueet on ihan muutamia kymmeniä sivuja verrattuna yliopiston useita opuksia käsittäviin tentteihin.
Täytyy sanoa, että aika iso osa niistä, jotka Sh-opintoihin on tulleet opiskeltuaan ensin lähäreiksi, ovat aika sellaista kansan syvää massaa. Kiinnostuksen kohteet on monilla oman kehon kehittäminen ja jotain Salkkarit / Seiskapäivää-tasoa. Toki lähäreihin mahtuu tosi fiksuja ja kivoja tyyppejä myös, ei ne kaikki mitään pissiksiä ole. Mutta välillä on sellainen olo, että jaha, ihan kuin oltaisiin taas yläasteella, kun joidenkin juttuja kuuntelee. Luulen, että sulla voisi pää hajota monen lähärin seurassa. Mutta kuten sanottu, tosi mahtavia tyyppejä on siinä porukassa myös.
Yllättävän monille sh-opiskelijoille bilettäminen on paljon tärkeämpää kuin yliopistolla. Ja lehtorit on valmiita jopa siirtämään tenttejä isojen bileiden vuoksi, yliopistolla sellaista ei olisi kukaan kehdannut edes ehdottaa....
Mutta siis, jos ala kiinnostaa, niin hae suoraan sairaanhoitajaksi. Tai ehkä sulle sopisi paremmin bioanalytiikka? Itse olen jopa miettinyt vaihtoa sille puolelle. Ala antaa paljon mahdollisuuksia, maailma on avoin, ihan mihin tahansa maahan pääsee kyllä töihin suomalainen sairaanhoitaja, vaikka maassa muuten olisi vierastyövoimalle kuinka tiukat seulat.
Miksi aina tämä suoraan sairaanhoitajaksi? Lähihoitajan tutkinto ei ole mikään välimuoto sairaanhoitajaksi. Lähihoitaja voi tehdä niin monenlaista työtä. Itse en ole koskaan halunnut töihin sairaalaan tai sen tapaisenkaan. Kiinnostus ja suuntautuminen on ihan muualla, johon lähihoitajan tutkinto on oikea valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kokemuksista! Kyselen vielä lisää: kuinka paljon lähihoitajalla on mahdollisuuksia valita missä on töissä, jos on käynyt ihan sen hoito ja huolenpito -linjan? Itsellä siintelee mielessä esim jotkut sote-projektit tai vastaanottotyö jossain lääkärikeskuksessa... Onko utopiaa?
Miten teidät on muuten otettu työyhteisössä vastaan, onko aiempi akateemisuus vaikuttanut jotenkin?
Ap
Lähihoitaja on alin hoitotyön tutkinto. Olet kenttätyössä ja nimenomaan tehtäväsi on hoitaa perustasolla ihmisiä. Sairaanhoitajalla on enemmän liikkumavaraa, mutta yhteiskunnan tasolla projektien tekoon vaaditaan jo yleensä akateemisia valmiuksia. Toki hyötyä on siitäkin jos pohjalla on hoitajan tutkinto (SH tai LH), mutta pelkällä hoitajan paperilla et pääse töihin suunnittelutehtäviin kuin korkeintaan työskentelemässäsi yksikössä.
En ajatellutkaan että pelkkä hoitajan paperi riittää, vaan että aiempi maisterintutkintoni ja kokemus projektityöskentelystä sekä kieli- ja viestintätaidot yhdistettynä lähihoitajan koulutukseen avaisivat ovia sote-hankkeisiin...
Ap
Tai sitten ei.
Miksi ei? Ei kai aiempi osaaminen mihinkään katoa, vaikka lisäksi hankkii lähihoitajan koulutuksen.
Terveydenhoitoala on hyvin hierarkinen ja lähihoitaja on siellä hierarkian alimmassa päässä. Jotta sinulla olisi mahdollisuus päästä työskentelemään sotehankkeisiin, täytyisi sinulla olla pohjakoulutuksena vähintään sh tai terveydenhoitaja (tai sitten lääkäri), minkä lisäksi hoitotieteen opintoja, (esim. hoitotiede, terveyshallintotiede) ja mieluiten koko tutkinto. Ainakin aiemmin oli niin, ettei hoitotieteitä päässyt edes opiskelemaan, jollei ollut sh/th. Tai ainakin täytyi anoa erillislupa. En tiedä onko tuo sitten muuttunut. Lähihoitajan tutkinto on hoitoalan perustutkinto, jolla pääsee tekemään ihmisten perushoitoa. Jos haluat siistin sisätyön kahdeksasta neljään, niin lähihoitajan tutkinto ei kyllä ole se väylä siihen.
Minä ja moni muukin teemme siistiä ja kevyttä sisätyötä juuri lähihoitajan pätevyydellä.
Kiitos akateemiselle SH:lle! Tunnen itsekin mutaman sellaisen. Olen ajatellut lähäriopintoja lähinnä siksi, että ikä alkaa jo viitosella ja opintojen rahoitus pitäisi järjestää työttömyysturvalla. En tiedä onnistuisivatko sh-opinnot niin, ja riittäisikö oma kiinnostuskaan, kun minullaei mitään varsinaista hinkua - ei tosin vastenmielisyyttäkään - sote-alalle ja -maailmaan ole. Työllistävä ala on pääasia, eikä hoitoalalla kuulemma ikärasisimikaan rehota ainakaan siinä määrin kuin monella muulla alalla. Vielä tässä olisi kymmenkunta vuotta tehokasta aikaa tienata eläkettä.
Mikähän on muuten suomalaisen lähihoitajatutkinnon arvo ulkomailla, onko kokemusta/tietoa?
Ap
Et varmaan kysy projektityöstä :) Vaihdoin toiseen suuntaan, ammatti oli ensin. Humanistisella alalla yksin ei olisi asuntolainoja makseltu.
Plussat: koulutus on lyhyt, ja saat valita työpaikkasi (Pirkanmaalla). Työt jäävät töihin, eivätkä seuraa kotiin, KVTES on suht inhimillinen ja pyhillä (+100%) tekee tiliä. Julkisella saat kaikki vapaat mitä keksit anoa. Peruspalkka on parin tonnin luokkaa. (Paljoa alle ei kannata tehdä eikä minkä tahansa tesin alla.) Paksu nahka ja hyvä kunto tulevat tekemisen myötä. Ei ikärasismia. Rönsyilyjen jälkeen (ne projektit...) hommiin pääsee aina takaisin, kunhan hoitaa ne kunnolla.
Miinukset: tylyjä työyhteisöjä, kiire, työvoimapula, korona. Irtisanouduin sairaalasta keväällä. Niin ja kirjoituspöytähommiin ei tosiaan pääse ilman täsmäkoulutusta edes tukipalvelujen puolella.