Mun tutuilla rikkailla on moni asia ihan päin peetä, miksi se menee niin?

Ehkä se siinä aiheuttaa ihmetystä, kun jotenkin tuntuu, että jos ei ole taloushuolia, niin sitten ois niin helppoa olla onnellinen ja tehdä mitä vaan...vaan eipä se toden totta niin mene.



Ja toisaalta, varmaan jonkun kolmannen maan tavallisen asukin mielestä jokainen suomalainen on materiassa niin rikas, että mitään estettä onnellisuudelle ei olisi. Täällä kun ei oikeasti tarvitse pelätä kuolevansa nälkään tai kylmään tai ripuliin...

Selvästikään niillä ei oo kaikki ok. kun ollaan 6000e/kk tuloillakin vielä katkera köyhälle joka saa 370e työkkärikorvausta. Vielä katkerampi ollaan jos tällä työttömällä on vaikka mielenterveysongelma. Sitten se saakelin kurja vielä sanoo olevansa toisinaan onnellinen. Ei helvetti niin pienillä tuloilla saa olla päivääkään onnellinen. Vähennetään korvauksia niin köyhälläkin on kurjaa jos vaikka hyvätuloiselle tulis siitä parempi mieli.



Oli miten oli täytyy aina saada uudempaa, parempaa, hienompaa, matkustaa kauemmaksi ja pistää rahaa menemään. Sitten ne rahat ei riitäkään. Helvetin köyhä! Rikashan maksaa veroja. Ei sellainen sovi, että maksetaan veroja vaikka sillä sais ulkomaanmatkan, jotta pääsee ihastelemaan tosiköyhiä siellä jossain kaukana. Jos suomalaisella köyhällä ei olisi edes paitaa päällä ja istuisi kadulla kerjäämässä niin vihdoinkin hyvätuloinen voisi kokea oikean onnen...

Jos jollain on vaikka vakavasti sairas perheessä, niin ehkä sillä kenkä hiertää vähemmän kuin jollain toisella?



No ei se tietty näin yksioikoista ole, mutta raha ei tuo onnea ja toisaalta jos ei ole kunnon murheita, niin ehkä niitä vähäisempiä ongelmia ehtii ruotimaan enemmän?

Älyn puute olis musta ainakin kaikista raskainta kestää...