Mikä on syy sille, ettet halua eron jälkeen vuoroviikkovanhemmuutta?

Oli vuoroviikot aiemmin muutaman vuoden ajan, ei ole enää. Lapsille ei ollut enää tilaa eivätkä halunneet mennä isälleen, kun isän luo muutti uusi puoliso lapsineen.

Onneksi tätä vuoroviikkosysteemiä ei ollut sillon kun omat vanhempani erosivat. Se toimii vain, jos vanhemmilla erittäin hyvät välit, mitä eronneilla ei useinkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

On se eri lapselle kiva.

Paras olisi, että lapset asuvat samassa paikassa ja aikuiset vuorottelevat siinä.

Vaikka vuoroviikot on suosituin, niin mikä on lapselle paras?

Eivät aikuiset voi olla noin aikuisia. Heittopussilapsi ei ole mistään kotoisin.

En halua olla viikkoa erossa lapsestani.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroasumisessa lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa. Sekä äiti että isä huolehtivat lapsesta täysipainoisesti, eikä kummastakaan tarvitse vieraantua. Kumpikaan vanhempi ei typisty etävanhemmaksi sanan kirjaimellisessa merkityksessä. 

Tämä on tärkein syy sille, miksi halusin ehdottomasti vuoroviikot eron jälkeen. Ei tarvinnut edes miettiä.

Huomaatko, että perusteesi pyörivät juurikin vanhempien edun ympärillä? En sano, etteikö vuoroviikkoasuminen voisi joissakin tapauksissa toimia, mutta mikään automaatti se ei ole.

Vuosia sitten tuttu aviopari erosi. Nainen muutti Tampereelta Ouluun. Mies jäi Tampereelle. Heillä oli 2v lapsi joka jaettiin riitojen välttämiseksi tosiaan tuolleen ns tasan, ainoa vaan että hän asui aina kolme viikkoa putkeen äidillä Oulussa ja kaksi viikkoa isällä Tampereella. Tuollaista sopimusta ei olisi ikinä vahvistettu oikeudessa koska on täysin selvää ettei lapsen etu ole olla noin pitkiä aikoja erossa kummastakaan vanhemmasta jos välit ovat olleet läheiset, mutta lastenvalvojan on käytännössä pakko vahvistaa vanhempien välinen sopimus ellei se ole kutakuinkin laiton tai muuten yksiselitteisesti kohtuuton. Jos vanhemmat ovat niin pihalla että sopivat noin, asialle ei mitään mahda.

Kysymys vanhemmille: haluaisitko itse vaihtaa kotia viikon välein?

Ihme juttuja täällä. Meillä on vuoroviikot, lapsi on jo niin iso että kulkee itsekseen mopoautolla, välillä isäviikolla äidin luona ja äitiviikolla isän luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroasumisessa lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa. Sekä äiti että isä huolehtivat lapsesta täysipainoisesti, eikä kummastakaan tarvitse vieraantua. Kumpikaan vanhempi ei typisty etävanhemmaksi sanan kirjaimellisessa merkityksessä. 

Tämä on tärkein syy sille, miksi halusin ehdottomasti vuoroviikot eron jälkeen. Ei tarvinnut edes miettiä.

Huomaatko, että perusteesi pyörivät juurikin vanhempien edun ympärillä? En sano, etteikö vuoroviikkoasuminen voisi joissakin tapauksissa toimia, mutta mikään automaatti se ei ole.

Lapsi saa pitää molemmat vanhempansa arjessa. LAPSI.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vanhemmille: haluaisitko itse vaihtaa kotia viikon välein?

Olen vaihtanutkin, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Minulla oli kaksi kotia 4 vuoden ajan.

En ole ikinä ollut lasten kanssa läheinen. Olen ennemmin viikonloppu äiti joka toinen viikonloppu.

Ikävää, että tehdään lapsia ja sitten heti erotaan. Sen jälkeen lapsi helposti masentuu, kun äidillä ja isällä on uusia "kuumia öitä" ja "eletään nuoruutta, kun se jäi kesken, kun tuli lapsia". Edellisen suhteen lapset muistuttavat ikävästi exästä ja uusien morsiamien/sulhojen kanssa olisi kiva matkustaa ja olla mökillä kaksistaan ilman niitä exän lapsia.

Kumpi on lapselle tärkeämpää:

a) se että hän saa pitää molemmat vanhempansa

vai

b) se että hänellä on yksi koti?

Tämähän asumiskysymyksen ratkaisee. Ihmisillä on erilaiset arvot, joiden pohjalta he tekevät ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla hajoaisi pää, jos en voisi olla lasten elämässä kuin vuoroviikonlopuin.

Aivan. Aikuiset ovat itsekkäitä, eivätkä ajattele lasten etua.

Mistä teet tulkintasi, mikä on lasten edun mukaisin vaihtoehto? 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vanhemmille: haluaisitko itse vaihtaa kotia viikon välein?

Mikä sinusta olisi vaihtoehtona, kun vanhemmat eroavat? Miten itse hoitaisit tilanteen ja miten hoitotapasi vaikuttaisi osapuoliin?

Ei se yksi koti sulje pois kahta vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska käytännössä se johtaa siihen, että vanhemmat ovat kiinni toisissaan ja joutuvat asumaan ikuisesti samalla paikkakunnalla, mieluiten samassa koulu/päiväkotipiirissä. Minulla on työ, jota ei voi tehdä kuin yliopistokaupungeissa ja mies muuttaisi kiusallaan jonnekin Syrjänperälle, jossa minä olisin väistämättä työttömänä.

Kun ei se lapsenhoito sujunut isukilta meidän aviossa ollessa, niin enpä usko sen sujuvan nytkään. En edes näe mitään tarvetta yrittää. Ja ei, se ei ole lapsen etu että on riippuvainen tyypistä, joka ei huolehdi hommastaan.

Miksi sinun tai lapsen pitäisi muuttaa sinne syrjänperälle isän perässä jos se tarkottaisi työttömyyttä sinulle? Et nyt taida ihan yliopisto ainesta olla.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle tärkeämpää:

a) se että hän saa pitää molemmat vanhempansa

vai

b) se että hänellä on yksi koti?

Tämähän asumiskysymyksen ratkaisee. Ihmisillä on erilaiset arvot, joiden pohjalta he tekevät ratkaisunsa.

Miksi nuo ovat toistensa poissulkevia? Vaikka olisikin viikonloppuvanhempi niin kyllä siihen voi yhteyttä pitää vaikka puhelimitse ja tavata viikolla lyhytaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys vanhemmille: haluaisitko itse vaihtaa kotia viikon välein?

Mikä sinusta olisi vaihtoehtona, kun vanhemmat eroavat? Miten itse hoitaisit tilanteen ja miten hoitotapasi vaikuttaisi osapuoliin?

Vuoroviikkovanhemmuuden lisäksi vaihtoehtona on, että lapsilla yksi pääasiallinen koti ja etävanhemman luona ollaan viikonloppuisin ja vaikka arkisinkin sopimuksen mukaan, varsinkin jos vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. Näin meillä toimittiin kun olin lapsi ja minulla on kaksi vanhempaa toisin kuin vuoroviikkovanhempien vaahtoamisesta voisi täällä päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle tärkeämpää:

a) se että hän saa pitää molemmat vanhempansa

vai

b) se että hänellä on yksi koti?

Tämähän asumiskysymyksen ratkaisee. Ihmisillä on erilaiset arvot, joiden pohjalta he tekevät ratkaisunsa.

Miksi nuo ovat toistensa poissulkevia? Vaikka olisikin viikonloppuvanhempi niin kyllä siihen voi yhteyttä pitää vaikka puhelimitse ja tavata viikolla lyhytaikaisesti.

Eivät ne ole poissulkevia, vaan kyse on arvomaailmasta ja painotuksesta. Eli millainen ajattelumaailma on taustalla. Itse esim. näen että molempien vanhempien täysipainoinen läsnäolo arjessa on tärkeämpää kuin se, että olisi vain yksi fyysinen koti. Mutta ymmärrän, että jotkut ajattelevat eri lailla.