Miksi epäonnistuit työhaastattelussa?

Kaadoin minipullon rommia paidalleni hajusteeksi ennen haastattelua. Vakuuttelin raittiuttani ja terveitä elämäntapojani.

Ilmeisesti liian itsevarma ja tietoinen omasta osaamisen tasosta.

Halusin työtä liikaa ja sekosin täysin yrittäessäni aivan liian kovaa. Puhuin niin pehmeitä, että suorastaan ihmettelen, etteivät soittaneet valkotakkisia hakemaan.

Minä en epäonnistu työhaastattelussa. Seitsemän kertaa olen elämäni aikana ollut työhaastattelussa ja joka kerta minut on paikkaan myös valittu. Viiteen paikkaan on haastattelun tai useampien haastattelujen lisäksi ollut myös testit. Valitettavasti en voi auttaa ongelmassasi. Ikää on kertynyt 53 vuotta ja viimeisin haastattelu ollut vuonna 2018.

Olin kesäisessä krapulassa. Haastattelija kysyi jotain työtehtävään liittyvää, jonkin tarpeellisen työkalun käyttämisestä. Sanoin että en ole koskaan kuullutkaan kyseisestä laitteesta. Haastattelun jälkeen tajusin että haastattelija käytti laitteesta ”virallista” nimitystä. En kuitenkaan usko että en tullut valituksi edellämainituista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en epäonnistu työhaastattelussa. Seitsemän kertaa olen elämäni aikana ollut työhaastattelussa ja joka kerta minut on paikkaan myös valittu. Viiteen paikkaan on haastattelun tai useampien haastattelujen lisäksi ollut myös testit. Valitettavasti en voi auttaa ongelmassasi. Ikää on kertynyt 53 vuotta ja viimeisin haastattelu ollut vuonna 2018.

Niin sä oot tuota kermapersesukupolvea joille töitä riitti kunhan jakso ilmaantua firman pihaan niitä kyselemään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en epäonnistu työhaastattelussa. Seitsemän kertaa olen elämäni aikana ollut työhaastattelussa ja joka kerta minut on paikkaan myös valittu. Viiteen paikkaan on haastattelun tai useampien haastattelujen lisäksi ollut myös testit. Valitettavasti en voi auttaa ongelmassasi. Ikää on kertynyt 53 vuotta ja viimeisin haastattelu ollut vuonna 2018.

et tainnut lukea aloittajan viestiä....

Olen liian ujo ja minulla on paniikkihäiriö. En saa sanottua mitään, joten en kelpaa edes sellaiseen työhön, jota olen hoitanut sijaisena monta vuotta.

Piilotin kiven pohjallisen alle ja onnuin vaivalloisen näköisesti haastatteluun ja haastattelusta pois. Itse haastattelu sujui loistavasti.

Luovutin kun haastattelija alkoi seuraamaan ajatuksenjuoksua, joka ei tehtävään tyypillinen

En ollut keski-ikäinen+, poikatukkainen, punanaamainen tantero, kuten esimies/haastattelija. Hän palkkasi vain semmoisia.

Hyppysellinen kanankakkaa minigrip-pussissa. Haastattelun kestäessä raotetaan auki ja annetaan tuoksun levitä. Pidetään pokka loppuun asti. Toimii aina.

Outoa, että olen aina paitsi 2 kertaa saanut työpaikan, jos olen päässyt työhaastatteluun. Olen luullut kyllä haastattelujen menneen penkin alle. Tämä lisäksi olen ollut pitkäaikaistyötön ja tehnyt koulutustani vastaamattomia hommia, kun kyllästyin oman alan töiden hakuun.

2,5 vuotta olin työtön. Jokin työhakemuksissani mätti työnantajien mielestä. Ikä tai sitten eräs asia, jota en tässä mainitse, on varmaankin syy. Tämä ettei työhakemukseni kelvannut sattui vasta kun olin käynyt yliopiston... Saattaa liittyä jotenkin tekemääni tutkimukseen. Olisi kyllä aika ikävää, jos näin olisi.

Alkoholi...

Vaikutin epävakaalta, kun yritin vain olla oma itseni. 

Olin oma itseni, ja se ilmeisesti aiheutti hylkäyksen. Ajattelin että he varmaan halusivat ulospäin suuntautuneen "hyvän tyypin", ja sellaista minusta ei valitettavasti saa tekemälläkään :o

En osannut myydä itseäni ja sanoa, mitä hyötyä minusta olisi, mitä muista hakijoista ei ollut. Oikeastihan tähän olisi ollut helppokin vastata, mutta en vaan saanut suustani. En myöskään osannut oikein reagoida kysymykseen "millainen perhetilanne sinulla on, pystyisitkö käymään töissä useampana päivänä viikossa" - joo tämä on ala, jolla tehdään paljon etätöitä, mutta tiedän kyllä, että juuri siinä hommassa ei niihin aikoihin vielä voinut. Jouduin monta sekuntia puremaan huultani, etten olisi puuskahtanut, että näyttääkö mun CV susta siltä että en tee töitä useimpina päivinä viikossa, ja sinä aikana ehti syntyä ns vaivaantunut hiljaisuus. Ja lopulta - niillä oli siihen tehtävään sisäinen hakija, jonka todennäköisesti alunperinkin halusivat siihen. Mind you, se oli mies eikä häneltä kysytty perhetilanteesta-.

Hain siivoojan töitä ja haastattelutilanteessa tulin puhuneeksi yliopistokoulutuksesta ja jatkokouluttautumisen mahdollisuudesta. En saanut paikkaa ja ajattelen akateemisuuden olleen jonkinlainen este..

Jännitin.

En valmistautunut tarpeeksi hyvin. Kyseessä oli opintojen loppuvaiheessa hakemani opiskelualan kesätyöpaikka ja haastatteluun minut kutsunut henkilö esitti asian jotenkin siihen tyyliin, että "tulehan käymään ja juttelemaan". Sain sen kuvan, että luvassa on rento juttelutuokio, lisäksi koulutukseni ja aiemman kokemukseni perusteella uskoin, että minulla olisi voinut olla ihan hyvät mahdollisuudet tulla valituksi.

Olikin melkoinen yllätys, kun haastatteluhuoneessa minut istutettiin tuolille neljän (!) haastattelijan eteen istumaan ja pommitettiin todella haastavilla kysymyksillä yli tunnin ajan. Tilanne oli kaukana rennosta juttelutuokiosta, enkä todellakaan ollut valmistautunut tuollaiseen tenttaukseen. Yksikään työhaastattelu ennen tuota eikä tuon jälkeen ole ollut yhtä vaativa, ei varsinkaan kesätyöpaikkoihin. En saanut paikkaa.