Miten voisin lopettaa ulkonäöstä murehtimisen?

Ymmärtämällä sen, että elämä täällä maankamaralla ei lopulta perustu lainkaan ulkonäköön. Kaikki me pikkuhiljaa rupsahdetaan ja lopulta kuollaan pois. Ja mieti, mahdot ja muut ötökät syövät lopulta tämän ulkoisen koreuden. Voisitko alkaa haalimaan henkistä pääomaa ulkönäön tavoittelun sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtämällä sen, että elämä täällä maankamaralla ei lopulta perustu lainkaan ulkonäköön. Kaikki me pikkuhiljaa rupsahdetaan ja lopulta kuollaan pois. Ja mieti, mahdot ja muut ötökät syövät lopulta tämän ulkoisen koreuden. Voisitko alkaa haalimaan henkistä pääomaa ulkönäön tavoittelun sijaan?

Koen että minulla sitä henkistäkin pääomaa on enkä ole "tavoitellut" ulkonäköä. Tämä on enemmänkin pakkomielle. Tiedostan asian mutten pääse siitä yli.

ap

Hae ammattiapua? Etenkin jos tuo on jotain, mikä on seurannut lapsuudesta. 

Kun lapsena oppii olevansa kelvollinen juuri sellaisena kuin on, ei aikuisenakaan jaksa kantaa murhetta ulkonäöstä. 

Kenties murehtiminen ei liity lainkaan ulkonäköön, vaan pelkoon siitä, tuleeko rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri omana itsenään?

Olen ihan samanlainen, ap. Ja en tiedä vastausta. Tämä on todella kuluttavaa. Tänään oli kaunis päivä, istuin rannalla auringossa ja pohdin miten hirveältä mahamakkarani näyttävät ja onko tukan juurikasvu liian silmiinpistävä. 🤦‍♀️

Maankamaralla--- muuta elämää ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kenties murehtiminen ei liity lainkaan ulkonäköön, vaan pelkoon siitä, tuleeko rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri omana itsenään?

Tässä voi olla totuuden siemen.. ulkonäkö tai ainakin "normaali"/hyvä ulkonäkö tuottaa ihmisissä positiivisia reaktioita ja sen mukaan sitten tehdään johtopäätöksiä toisesta.. Ehkä tämä on sitten se pelko.

ap

Joo peilin edessä menee puolipäivää muotoillessa ilmeitä naamalle

Mulla on sama ongelma. Katson itseäni jatkuvasti peilistä kerta toisensa jälkeen, ilmeisesti kuvitellen muuttuneeni paremman näköiseksi, mutta eihän niin tietenkään käy. Ja roikun täällä lukemassa pakkomielteisesti ulkonäköketjuja tai googlettamassa vanhoja keskusteluja. Kaksi vuotta kävin terapiassa, mutta siitä ei ollut apua. Terapeutti halusi, tietenkin, puhua lapsuudesta, mutta en nyt tiedä onko sillä tekemistä tän asian kanssa. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: en tiedä mitä tälle asialle pitäis tehdä. Mutta et ole yksin huolesi kanssa.

Terapia tosiaan on vaihtoehto, kannattaa tosin etsiä hyvä terapeutti. Ihmisiä nekin vain on joten on tärkeää että ns. kemiat kohtaa niin siitä saa jotain. Kannattaa myös seurata somessa vain ihmisiä, jotka kokee voimaannuttavina ja joihin ei jatkuvasti masentuneena vertaa itseään. Esim. Helen Anderson youtubessa puhuu paljon ulkonäöstä erittäin piristävällä tavalla. Suomalaisista tubettajista Tytti Shemeikka pitää hauskaa vatsamielenosoitus-kanavaa. Kannattaa pyrkiä voimaantumiseen eikä vellomiseen. Lisäksi ihminen kokee itsensä kauniimmaksi silloin kun kohtelee itseään hyvin, on paras versio itsestään ja kun endorfiinit erittyvät aivoissa. Eli esim. liikunnalla on todella positiivinen vaikutus siihen miten koemme ulkonäkömme. Vaikka et laihtuisi yhtään, niin hyvät hormonit lähtevät rullaamaan ja kehosi alkaa tuntua vahvalta, pystyvältä ja siltä että se on enemmän "sinun omasi", koska olet tehnyt sen eteen jotain. Ja sitten tuo henkinen pääoma, suosittelen kaikille meditaatiota, se on tunnetusti ja tutkitusti parhaita keinoja maailmassa vaimentaa negatiiviset ajatukset. Ja se on ilmaista ja sitä voi tehdä missä vaan, ilman mitään välineistöä. Voimia!

Hyväksymällä itsesi. Pistä kauheimmat retkut päälle ja mene meikittä ulos. Huomaa, ettei tasan ketään kiinnosta sun naamasi. Elä loppuelämäsi tyytyväisenä ja keksi sillekin energialle jokin kannattava kohde.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samanlainen, ap. Ja en tiedä vastausta. Tämä on todella kuluttavaa. Tänään oli kaunis päivä, istuin rannalla auringossa ja pohdin miten hirveältä mahamakkarani näyttävät ja onko tukan juurikasvu liian silmiinpistävä. 🤦‍♀️

Kuitenkin pystyit menemään sinne rannalle. Se on hienoa! Itse en kesäisin kauheesti ulos mene, hirveä ajatus, että pitäisi julkisesti olla vähissä vaatteissa. Mun vartalon rumuudet on vielä sellasia, että niihin ei auta yhtään mikään, ei laihduttaminen eikä edes kauneusleikkaukset. T. Hirviö