Lähiöhelmetti

Jouduin puolisen vuotta sitten eron, sairastumisen ja työttömyyden vuoksi muuttamaan lähiöön. Olen koko ikäni asunut kerrostalossa ja nuorempana vuosien ajan lähiössä, mutten ole kokenut mitään näin kamalaa aiemmin.

Tässä talossa seinät ovat paperia ja kuulen ihan normaaliäänisen puheen seinien läpi. Aamuisin kuulen, kuinka naapurin puhelin on tärinähälytyksellä yöpöydällä, kuulen kuorsaukset, aivastelut ja vessassa käynnit. Kuulen jopa sen, kun naapuri avaa ja sulkee verhot.

Talossani asuu paljon nuoria, jotka tykkääävät juhlia. Etenkin koko koronakevään, kun baarit olivat kiinni, on yläkerran asunto ollut jonkin sortin baari ja juhlia ollut monta kertaa viikossa. Makuuhuoneeni on kadulle päin ja ulko-ovi siinä alapuolella. Monet yöt herään kuuntelemaan, kun siellä huudetaan avaamaan ovea, pomputellaan korista talon seinään tai pärrätään mopolla paikallaan. Tiedätte varmasti sen päristelyn.

Nyt tuo pahin naapuri otti itselleen 2 koiraa, jotka vuoroin haukkuvat jokaiselle rapussa kulkijalle. Joskus ovat ilmeisesti keskenään asunnossa öisin, kun ulvovat siihen malliin.

Alapuolella sekä vieressäni olevien asuntojen asukkaat ovat puolen vuoden aikana vaihtuneet kahdesti. Joka kerta ollut häiriöitä ja niinpä uusienkin kanssa. Viereisen asunnon asukkaat käyttävät huumeita ja suht avoimesti niitä diilaavat. Valitettavasti, en paperisten seinien vuoksi välty kuulemalta kaupankäyntiä. Heillä bassoteknojuhlat alkavat yleensä aamuvarhain ja jos musiikki ei soi, kuuluu huutoa, mäiskintää jne.

Nämä on pikkuesimerkkejä, mutta minulla hajoaa pää. Minulla on 24/7 kroonista hermosärkyä, johon lääkkeet eivät aina pure. Olen jo valmiiksi väsynyt. Heräilen öisin sekä päivisin monia kertoja unilta näiden metelien takia. Esim viime yönä joku erehtyi asunnosta ja hakkasi minun ovikelloani kahden aikaan niin, että meinasin saada slaagin.

Valituksia olen tehnyt, nyt en enää uskalla, kun talossa pyörii porukkaa liviijengien asuissa enkä halua ongelmia heidän kanssaan. Jos joku saa häädöt, vaikuttaa paikalle muuttavan vain entistä pahempi asukas.

Rahaa muuttoon ei ole eikä varmaan tällä menolla tule. Tahtoisin kuntoutua takaisin työkykyiseksi, mutta ei onnistu, kun en saa unta ja nyt reilun viikon unettomuuden jälkeen isken sohvalla hysteerisenä itkien kirjoittamassa tätä, kun basso hakkaa niin että oma sydän tuntuu pahalta.

En kaipaa sääliä, vaan vertaistukea. Onko muita samassa tlanteessa, miten kestätte?