Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka rakastuitte muttette koskaan voineet olla yhdessä - syyt miksi teistä ei tullutkaan paria?
07.06.2020 |
Olinpa tässä ajalla ennen koronaa illanistujaisissa, jossa yksi kolmivuotiaan lapsen äiti veti kännit ja mainosti miehensä tuloja ja miten se mies on häneen niin kamalan rakastunut. Lopulta jengi hiljeni, kun hän itkuhumalavaiheessa pamautti miten kaipaa edelleen suurta rakkautaan Itävallasta, joka kuoli lumivyöryonnettomuudessa. "Olin juuri saanut viestiä häneltä, miten hän aikoo asettua aloilleen ja palata suomeen, mutta sitten... nyyh..." Tämä oli sinänsä hassua kuultavaa, koska nainen on tunnettu perhekeskeisyydestään, mutta tuollainen voliseminen vanhan rakkauden perään oli sinänsä mykistävää kuultavaa. Sitä ihmetteli pari muutakin joka seurueessa istui ja joku mietti puoliääneen mitä naisen aviomies toteaisi jos kuulisi tuon.
Aloin vain miettiä, että monella tuntuu olevan se joku suuri rakkaus, jonka kanssa ei tehdä lapsia, mennä naimisiin tai seurustella ikinä, joten mikä on syynne ettei teistä tullut mitään?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mies kuoli. :(
Tämä on pätevä syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni rakkaus ei rakasta minua. Tai hän ei vielä tiedä sitä. Miten saisin hänet tajuamaan, että minä olen hänelle se oikea? Olemme molemmat sinkkuja.
Kerro se hänelle.
Se tuntuisi jotenkin ylimieliseltä. Olen siis kertonut hänelle että rakastan häntä, johon hän vastasi ettei tunne minua kohtaan samoin. Tämän jälkeen vaatisi ihan tosi paljon pokkaa sanoa, että kuule kyllä rakastat, et vaan vielä ymmärrä sitä. Itse ainakin ärsyyntyisin tuollaisesta inttämisestä, enkä halua pilata välejämme.
Hän on puolisoni sukulainen. Emme ole koskaan tehneet mitään tuomittavaa, mutta se sähkö ja vetovoima välillämme on huumaava. Välttelen häntä, koska pelkään että vetovoiman huomaavat kaikki. Joka kerta kun näen hänet, tunne on sama. Nyt jo reilu kymmenen vuotta kestänyt. Emme koskaan tekisi mitään, sillä tiettyjä asioita ei rikota. Hänellä naisystäviä ollut, mutta naimisiin ei ole koskaan mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suuri rakkaus ei pystynyt saamaan lapsia ja minä halusin perheen.
Olen mies.
Ja tämä tapahtui viime vuosituhannella, kun ei ollut hedelmöityshoitoja yms., niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni rakkaus ei rakasta minua. Tai hän ei vielä tiedä sitä. Miten saisin hänet tajuamaan, että minä olen hänelle se oikea? Olemme molemmat sinkkuja.
Kerro se hänelle.
Se tuntuisi jotenkin ylimieliseltä. Olen siis kertonut hänelle että rakastan häntä, johon hän vastasi ettei tunne minua kohtaan samoin. Tämän jälkeen vaatisi ihan tosi paljon pokkaa sanoa, että kuule kyllä rakastat, et vaan vielä ymmärrä sitä. Itse ainakin ärsyyntyisin tuollaisesta inttämisestä, enkä halua pilata välejämme.
Luovuta. Tuollainen ärsyttäisi varmasti montaa muutakin ja joku voisi kokea ahdisteluna. Ja sen tietää mitä siitä voi seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta siinä vanhassa brittiläisessä tv-sarjassa "Vanha suola janottaa" oli hauska rakkaustarina.
Nuori hoitaja tapaa puistossa nuoren salskean sotilaan ja rakastuvat. Mies lähetetään äkkiä sotaan ulkomaille, muistaakseni Koreaan. Pari ei ehdi sopia tulevaisuudesta. Mies postittaa sota-alueelta naiselle kirjeen, jossa kertoo haluavansa jatkaa suhdetta avioliittoon ja antaa osoitteen johon hänelle voi kirjoittaa.
Mutta kirje ei tule koskaan perille. Kumpikaan ei tiedä tätä vaan luulevat että suhde loppui siihen, se toinen ei halunnutkaan.
Elämä jatkuu. Nainen meni naimisiin ja sai tyttären, asuivat Englannissa, mutta jää leskeksi. Mies lähti sodasta palattuaan Keniaan, meni naimisiin ja erosi siellä, ei lapsia.
Sitten 38 vuoden jälkeen, mies palaa Englantiin, on kirjoittamassa kirjaa ja menee sihteeripalveluja tarjoavaan yritykseen -- käy ilmi että yrityksen omistaja onkin tuo nuoruuden rakkaus.
Pari alkaa tapailla ja päätyvät asumaan yhteen ja lopulta naimisiinkin.
Eräänä päivänä mies menee käymään sotamuseoon ja löytääkin sieltä näytteillä "kirjeen nuorelta sotilaalta rakastetulleen" -- eli se kuuluisa kirje, joka ei koskaan tullut perille on museoituna.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suuri rakkaus ei pystynyt saamaan lapsia ja minä halusin perheen.
Olen mies.
Ei tarvinnut kovin suuri rakkaus sitten olla, kyllähän niitä lapsia muutenkin voi hankkia kuin perinteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"jossa yksi kolmivuotiaan lapsen äiti veti kännit ja mainosti miehensä tuloja ja miten se mies on häneen niin kamalan rakastunut. "
:(
En ennusta pitkää liittoa heille. Nainen ei ole tähän lapsensa isään rakastunut.
Minulla tismalleen sama tarina. Hän meni silloisen tyttöystävän kans naimisiin ja sai lapsia. Aikaa mennyt melkein 20 vuotta ja olen kuullut hänen edelleen kaipaavan minua. Tiedän, että tuolloin suhteemme ei olisi kestänyt. Mutta joskus leikittelen itsekki tunteella, että mitäpä jos nyt kohtaisimme uudelleen ..... itse olen sinkku ja jos hän syystä tai toisesta vapautuisi, voisin harkita asiaa.