Miten olen niin kireä?

Miksi väsyneenä tulen älyttömän kiukkuiseksi? Ja siihen jos lisätään nälkä niin vasta kiukkunen olenkin.

Olen yleensä mielestäni aika rauhallinen, kärsivällinen ja ystävällinen ihminen. Enkä pidä tiuskimisesta ollenkaan, en halua olla äkänen tai tiuskiva muille, enkä tykkää että muutkaan on kenellekkään.

Mutta varsinkin nyt viime aikoina olen huomannut tilanteita joissa olen todella takakireä ja ärsyttää pienetkin asiat enemmän kuin koskaan. Olen saattanut olla esim. siskoilleni tai äidilleni tiuskivampi ja töissä huomasin ensimmäistä kertaa olevani työkaveria kohtaan aika kireä. En tiedä kiinnittikö muut kireyteeni huomiota (en kuitenkaan ihan kamalasti käyttäytynyt), mutta itseäni harmitti heti samantien kaikki nuo, koska en yleensä ole semmonen ihminen ja en todellakaan halua olla ärsyttävä.

Taustalla kaikissa tilanteissa olen ollut nälkäinen ja/tai väsynyt esim. töistä ja työstressistä. Olen ennenkin ollut vielä pahemminkin stressaantunut, mutta kuitenkaan näin kireä ja lyhyt pinnanen en ole ollut.

Mietin vain, että mistä voi johtua tämmönen kireys?

Toisaalta onko nyt vaan joku monen asian summa ja kaikki alkaa olemaan liikaa jollainlailla. Jonkin verran on ollut huolia (mm. muutaman läheisen terveys, omankin itseasiassa), korona on aiheuttanut jonkin verran yksinäisyyttä kun asun yksin ja en ole nähnyt kavereita (ystäväni ja minä ollaan huonoja pitämään puhelimella yhteyttä) eikä oikein ole niin paljon tullu juteltua kunnolla mistään ja korona on myös töissä aiheuttanut erilaista painetta ja stressiä.

Ja voiko nyt koronaerakoitumisen jälkeen yhtäkkiä kaikki sosiaalisuus tuntua isommalta ja liian ärsykkeelliseltä.

Tai sitten vaan kevätväsymystä... En muista, että aiemmin olisi ollut tämmöstä.

Eniten vaan ihmetyttää, että miten yhtäkkiä olen niin outo, en oma itteni.