Epäonnistunut elämässäni?

Mietiskelin tässä, että olen näin kolmekymppisenä tilanteessa, jossa minulla on pitkä avioliitto ja ihana mies, kaksi tervettä kouluikäistä lasta, ihana koira, toisen asteen koulutus ja vakituinen työ.

Perheeni on minulle erittäin tärkeä. Elämässäni on muutama tosi hyvä ystävä ja kivoja harrastuksia.

Omistusasunto on, ei mikään kovin erikoinen, ihan tavallinen, mutta kaunis koti. Riittävä meille.

Työstäni pidän aina välillä. Olen sosiaalisella alalla, vaikka pohjimmiltani nautin hyvin pienestä piiristä. Työ ja vapaa erottuvat selvästi toisistaan, töihin on ihan kiva lähteä, mutta se ei ole minulle mikään unelmien ammatti. Palkkaus on kohtuullinen. Unelma-ammattini olisi enemmän luovalla alalla, mutta näen työtilanteen vakauden tärkeämpänä juuri nyt.

Rahaa on peruselämään, kaupassa ei kituuteta, mutta matkoilla ei käydä. Lapsilta ei puutu mitään tärkeää.

Nautin musiikista ja liikunnasta, miehen kanssa vietän mielelläni aikaa ja lasten kanssa on tosi kiva olla kun eivät ole enää pieniä.

Minulla on lämpimät välit vanhempiini ja sisaruksiini.

Olen löytänyt oman juttuni ja tyylini, olen oma itseni ja minulla on hyvin tiedossa omat vahvuuteni ja asiat joissa pitää vielä kehittyä.

Otsikon kysymys tulee siitä, että eräs ystäväni oli sattumalta nähnyt erään yhteisen lapsuudenystävämme, joka oli pyöräyttänyt silmiään kuullessaan mille alalle olen päätynyt. Oli kuulemma ajatellut, että olisin kouluttautunut pidemmälle ja ihmetteli tätä avoimesti. Jopa säälien.

Onko todella niin että koulutus/varakkuus määrittelee niin paljon ihmisen onnistumista elämässään? Onko todella niin että aina ensisijaisesti kuulumisia kysyttäessä kysytään ihmisen työstä?

Itse en määrittele muita työn kautta, koska tiedän että moni joutuu vaihtamaan alaa ja elämäntilanne voi muuttua äkillinen, voi sairastua tai mitä vaan.

Ehkä hän osui arkaan paikkaan, koska tiedän itsekin että minulla voisi olla kykyä eri aloille, mutta HALUAN tehdä työtä joka ei vie kaikki energiaani, josta saa kuitenkin toimeentulon ja teen paljon tämän yhteiskunnan hyväksi.

Auts. :(