Tunnusta, olen kateellinen seuraavista asioista:
-olen kateellinen kaupassa onnellisen näköisille perheille (oma mieheni ei koskaan lähtisi yhdessä ostoksille)
-olen kateellinen hoikille ihmisille (itse olen lihava)
-olen kateellinen ahkerille ihmisille, esim. vaikka kodinhoidosta (itse en jaksa siivota usein, inhoan esim. silitystä, en todellakaan mankeloi lakanoita jne.)
-olen kateellinen koulutetuille ihmisille (itsellä elämä meni sitä rataa että työelämä vei, kolut jäi)
-olen kateellinen ihmisille joilla suuri suku ja lämpimät välit (itsellä tosi pieni suku, ja huonot välit)
-olen kateellinen ihmisille joilla on lapsilleen hyvät isovanhemmat (meillä näin ei ole)
Huoh, toivottavasti helpotti tämäkin tunnustus. Muita kateita?
Kommentit (21)
Täytän kaikki mainitsemasi kriteerit. Ja olen ajatellut ettei elämässäni ole mitään kadehdittavaa, niin paljon on ollut vaikeuksia muiden asioiden suhteen. Olenpa ollut todella tyhmä.
Mutta en kadehdi laihoja, koska harvalla kuitenkaan on kadehdittava kroppa.
niin tietyllä tavalla helpotti. Ehkä siksi että olit asiallinen ja REHELLINEN. Mäkin toivon todella että saat mitä toivot, eli perheen ja lapsen. Mun elämässä juuri ne asiat ovat ne tärkeimmät. Ap
ystäviltä ne puuttuvat, vaikka en itse voi heidän hyväkseen mitään tehdäkään. Pienessä pesässäni olen vain kaikessa hiljaisuudessa niin valtavan onnellinen! Ja toivon tietysti, että muut saisivat saman - perheonni kun ei ole keltään muulta pois.
mutta mä olen katellinen ihmisille jotka ovat matkustaneet paljon ja nähneet maailmaa. Olen kateellinen niille jotka uskalsivat joskus jättää opinnot keksen hetkeksi ja lähteä reppu selässä seikkailemaan. Nyt se on mulle jo myöhästä sille on lapsi ja nyt haluan elää hänen ehdoilla.
Itse kun olen tällänen 150cm käppänä, niin kateellisena katson upeita naisia, jotka ovat 175-185cm :)
Olen pitkä nainen ja asun ulkomailla, eläen unelmaani. Minullakin on siis jotain jota muut kadehtivat.
terv. tänne jämähtänyt 2
En tiedä mitään ikävystyttävämpää kuin sukukokoontumiset. Mulle riittää mies ja lapsi. Kaipaan myös paljon omaa aikaa jolloin saan olla täysin rauhassa YKSIN.
niin MIKSI EN SILLOIN ITSE KÄYTTÄISI AIKAANI SIIHEN? En ymmärrä. En tosiaankaan ole kateellinen siitä että jollain aika kuluu siivoamiseen. Itse käytän sen ajan lukemiseen ja liikunnan harrastamiseen mikä on mielestäni kehittävämpää ja mielenkiintoisempaa.
Siis näille, ketkä ovat kuin kala vedessä seurassa kuin seurassa. Ketkä osaavat heittää hauskan älykkään kommentin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
tienaavat enemmän kuin minä ja mieheni.
Lisäksi olen kateellinen ihmisille, jotka ovat löytäneet sen tasapainon, jossa voi nauttia ruuasta ja pysyä silti hoikkana.
Olen kateellinen ihmisille joilla on oma talo ja kaunis sisustus sekä niille joiden ei aina tarvitse laskea rahoja. Itse asun rumassa vuokra-asunnossa ja tarkkaan saa laskea paljonko on millekin viikolle rahaa...=(
-Kaikkia niitä, joilla on lapsia. Antaisin melkein mitä vaan jos itsekin saisin.
-Niitä jotka menestyvät siinä ammatissa, josta haaveilen ja johon en ikinä päässyt/ en jaksanut pinnistellä tarpeeksi päästäkseni.
Nämä on ihan tyhmiä kadehtimisia, sillä mulla on oikeesti elämässä kaikki hyvin ja paljon sellaista, mitä voisi kadehtia. ( Esimerkiksi hyvä mies, joka kanssa on ihanaa, velaton omakotitalo, työ josta tykkään.)
Mitenhän sitä ei vaan osaa olla onnellinen asioista joita on. Kadehtimisella saan vaan itselleni pahan olon.
eikä tarvitse niin laskea rahoja tarkasti.
Olen myös kateellinen niille, joilla on kuukautiset =) Mulla ei ole ilman lääkitystä.
Terkut tutuille!
- ihanille lyhyille naisille. (olen 170 cm honkkeli)
- niille joilla on hyvä tyä mieluisella alalla (olen työtön ja kouluja käymätön)
- niille, joilla on asioita vielä saavuttamatta (itselläni ei ole enää mitään, olen saavuttanut kaiken mitä halusin paitsi työn)
- niille, jotka saavat olla rauhassa edes joskus ettei lapset roiku jaloissa
Vaikka olisitkin kateellinen em. asioista ja sukulaisetkin riitaisia, niin muista että annat itse läheisyyttä ja rakkautta kaikkein tärkeimmille eli lapsillesi ja mielellään sille miehellekkin kaikesta huolimatta!
Mutta aina, jos joku sanoo lähtevänsä jonnekin matkalle, tulee iso pisto sydämeen. Matkustin ennen paljon ja moneen mukavaan (ja vähemmän mukavaan) paikkaan, mutta nyt tuo pieni termiitti pitää aika tiukasti aloillaan...
Joskus myös olen kateellinen " oikeille" perheille, joissa on mies mukana. Sekä siitä, että enää ei voi kulkea vapaana minne haluaa ja milloin haluaa... Vapaus yksinään menemiseen ja ihmisten tapaamiseen on suuren suuri...
ja valaisee hyvin elämän eri puolia. Eli moni perheellinen kadehtii sinkkujen vapautta ja sinkut kadehtii perheellisten perhettä! Näinhän se on , jatkuvaa tasapainon etsimistä. Tekisi mieli sanoa että olisit onnellinen kun sohvallasi ei " rötkötä mikätahansa mies" sillä aina on parempi yksin ja ilman kuin huonon miehen kanssa! Ja todella tarkoitan tätä vaikka tiedän ettei yksinäisen elämä ole helppoa eikä mukavaakaan kun kaipaa toista jakamaan elämäänsä.
Toivottavasti löydät itsellesi mukavan ja arvoisesi miehen, sillä ei se ole myöhäistä vielä 35v:näkään vaikka varmasti vaikeampaa. On olemassa paljon yksinäisiä miehiä, jotka vain eivät uskalla (?) lähteä etsimään sinua tai ovat monen mielestä esim. liian hissukoita tai kunnollisiakin. Silmät auki, nyt on kesä ja parhaat miehethän löytyy kehäIII ulkopuolelta?!
Olen kateellinen melkein kaikille av-palstaa lukeville!! Olen nimittäin koko ikäni haaveillut perheestä. Miehestä, joka rakastaa minua niin paljon, että haluaa jakaa elämänsä kanssani, sekä lapsista. Olen nyt 35-vuotias, ei ole miestä (on kyllä ollut vakaviakin suhteita, mutta mies on jokaisessa tapauksessa sitten jättänyt minut 3-6 vuoden jälkeen), eikä siis ole lapsia. Välillä pistää oikein kiukuksi, kun täällä joku valittaa jotain niin pientä kuin että mies ei tee kotitöitä... Huh huh. Tosi vakava asia maailmassa?? Ainakin sohvallasi röhnöttää mies!!
Sen sijaan en ole kateellinen hoikille, vaikka olenkin pyöreähkö, koska ajattelen sen niin, että maailmaan mahtuu ja täytyy mahtua kaiken näköisiä. En usko, että olisin onnellisempi hoikkana, miksi olisin? En myöskään ole kateellinen kodinhengettärille, vaikka olen itse maailman laiskin ja mukavuudenhaluisin ja kotini on kaaoksessa. Yksin kun asuu, ainoa jota se voi vaivata olen minä. Ei vaivaa. Mutta myönnän, että ihailen kyllä kovasti kotiaan siistinä pitäviä. Koulutetuillekaan ei kannata minusta olla kateellinen. Elämä on sitä miksi SINÄ sen teet; jos haluat ap opiskella, niin sitten opiskelet, sinulla on vain tämä yksi elämä!
Tuosta lämpimät välit sukuun voit sitten olla kateellinen mulle... Meillä pidetään serkkuihin ja täteihin asti erittäin paljon yhteyttä ja ollaan läheisiä - tavalliselle yhteiselle sunnuntailounaalle meitä kerääntyy aina vähintään parikymmentä.
En tiedä auttoiko tunnutamiseni. Ei tainnut auttaa, pisto tuntuu rinnassa edelleen. Miksi kaikille muille on suotu perhe, ja minulle ei?