Kiusaamisessa kiinnitetään minusta liikaa huomiota kiusaajaan

Vierailija kirjoitti:

Muistan kouluajoilta, kun luokallemme tuli uusi oppilas. Luokalla oli pari levotonta poikaa. Uusi oppilas muuttui muutamassa päivässä totiseksi ja alakuloiseksi. Kerran välitunnilla näin, kun yksi opettaja meni uuden oppilaan luo ja kysyi, oliko jokin hätänä. Sitten hän kysyi suoraan, onko sinua kiusattu, ja sanoi, että ainakin Matti (nimi keksitty tähän) on sellainen, joka kiusaa monia oppilaita ja jos Matin tai muiden kanssa tulee ongelmia, voit tulla puhumaan minulle.

Nykyään ei kai saisi tehdä noin. Ei saisi mainita nimeltä?

Ja tämä jos jokin on sairasta, ettei näitä matteja ja markoja saa jo siellä koulussa nimetä ja kitkeä tätä psykopatian alkua heistä (ja vanhemmistaan).

Tästä syystä olen opettanut lapsilleni, että jos katsot vierestä kun joku tapetaan olet syyllinen, jos katsot kun toiset heittää kiviä ikkunaan olet syyllinen ja sama juttu kiusaamisessa.

Jos pelottaa ei tarvitse puuttua itse, mutta välittömästi lähdettävä kertomaan aikuiselle.  Tämä on toiminut.

Kerran yksi lapsistani oli seissyt pienenä vieressä, kun naapurin poika lällätteli naapurin mummoille. Sain raivarit ja pistin lapseni koputtamaan mummojen ovea ja pyytämään anteeksi, kun seisoi vieressä sanomatta mitään.

Oppi meni kerrasta perille, sen verran noloa oli.

Tässä yhden kiusatun tytön tarina. Videon kesto on 3 min 25 s.

https://areena.yle.fi/1-50254424

Videon aihe ei ole kiusaaminen, mutta antaa vähän ymmärrystä siitä miksi joku voi päätyä kiusatuksi.

Jos luokalla on vaikka 25 oppilasta, joista yksi kiusaa yhtä ja kaikki muut 23 asettuisivat kiusatun puolelle ja selvästi viestittäisivät kiusaajalle, että tämä toimii hölmösti, väitän kiusaamisen loppuvan siihen. Ymmärrän ihan hyvin, että yksi tai kaksi oppilasta ei uskalla nousta kiusaajaa vastaan, mutta joukkovoima jyrää. 

Ongelmana on se, että kiusaaja on äänekäs ja verbaalinen. Tällaista vastaan ei ujo, hiljainen hyväksyjä pysty taistelemaan, koska ujo ei vain kykene sanomaan asioita ääneen kaikkien kuullen.

Toinen ongelma on se kiusaajan kaveriporukka. Joskus kyse on vain yhdestä kaverista mutta aika usein useammasta. Nämä toimivat yllyttäjinä ja nauravat kuuliaisesti kiusaajan jutuille ja saavat kiusaajan uskomaan, että hän toimii oikein. Nämä ovat myös äänekkäitä ja luovat niille hiljaisemmille sen kuvan, että kaikki hyväksyvät kiusaajan toimet, vaikka tosiasiassa kyse on pienestä vähemmistöstä (usein).

Sitten on vielä se porukka, joka ei osallistu kiusaamiseen mutta ei tee yhtään mitään sen estämiseksi, vaikka muuten uskaltavat olla äänekkäitä ja ilmaista mielipiteensä. Näitä ihmettelen itse ja kovasti. On siis uskallusta sanoa ääneen monia arkoja asioita mutta ei ilmeisesti kiinnosta puolustaa kiusattua. Miksi ei? Onko taka-ajatuksena se, että kiusattua saa jostain syystä kiusata? Nauttivatko he kenties tilanteesta? On turvallista olla se, joka ei kiusaa mutta voi silti osallistua siihen hyväksymällä sen, vaikka aivan yhtä hyvin voisi halutessaan avata suunsa ja todeta, että kiusaaja on idiootti.

Loput ovat sitten niitä arkoja ja ujoja, jotka eivät muutenkaan luokassa avaa suutansa eivätkä millään tavalla pysty vaikuttamaan tilanteeseen. Näiden hiljaisuuden tajuan, koska ovat sitä muutenkin aina. Ongelmana on noiden muiden käyttäytyminen. Suurin osa porukasta on näitä, jotka uskaltavat avata suunsa ja ilmaista mielipiteensä, joilla on kavereita ja joiden mielipide voisi oikeasti vaikuttaa kiusaajaan. Miksi nämä antavat sen kaiken tapahtua? Toisaalta ne hiljaisetkin voisivat ilmoittaa asiasta opettajalle, joten eivät he täyttä vapautusta vastuusta saa: kiusaamiseen osallistuvat tavalla tai toisella kaikki, jotk ovat paikalla eivätkä toimi saadakseen siihen muutosta.