Kertokaa lastenne mustasukkaisuuskohtauksista. Miten ilmenevät? Miten menettelette?
Meillä 3v8kk poika joka järjettömän mustasukkainen ja huomionkipeä 7kk ikäiselle pikkuveljelleen. Heti kun huomio esikoisen kohdalla loppuu niin alkaa pahanteko; karjutaan vauvan korvaan, väännetään kädestä, heitellään tavaroita...koko ajan älytön terrori! Ja kaikki nuo kohtaukset tulee silloin kun ollaan kylässä! Kotona poika on kuin enkeli hyvin usein. Vauva vie kyllä huomiota enemmän loogisesti kun alkanut konttaamaan ja pitää silmä kovana katsoa perään. Olen alkanut kammoamaan kyläilyjä kun pojastamme kuoriutuu suorastaan pikku painajainen. :( Ei saa mitään kuria eikä kontaktia ellei ala karjumaan takaisin naama punaisena ja en kyllä muiden nähden kehtaa! Eli poika käyttää selkeästi tilannetta hyväkseen ja riehuu miten sattuu ja muksii mummoja yms...mikä on ihan järkyttävää minun mielestä! Olen usein niin kiinni vauvassa etten ehdi väliin joka tilanteeseen ja stressaan hulluna. Auttakee...paniikkikohatuksen partaalla. :' (
Kävin serkkuni luona, hänellä on n viikon ikäinen vauva, tyttäreni on 1v 1kk. Kun otin vauvan syliin (uutta vauvakuumetta haen.. joo!) ja istahdin soffalle, tuli tyttäreni lego-palikka kädessä siihen ja löi legopalikalla, ensimmäinen lyönti osui onneksi vain käteeni. Otin palikan pois ja sanoin ei. Tyttö alkoi itkemään mutta tuli uudelleen vauvan luo ja yritti huitaista avokämmenellä vauvaa kasvoille, sain onneksi kiinni.
Miehen siskon poika (3 v) oli pistänyt tyynyn vastasyntyneen vauvan päälle ja yritti istua vauvan päälle. Onhan näitä. Samaa on luonnossakin, vahvempi poikanen yrittää kammeta heikomman pois varmistaakseen omat elimahdollisuutensa. Eläimiä me vaan ollaan, kaikesta sivistyksestä huolimatta...