Lue keskustelun säännöt.
1v7kk vanha lapsi lyö, potkii, puree,...
06.07.2006 |
Mikäköhän on mennyt varhaislapsuudessa / geeniperimässä pieleen, kun tapa osoittaa suuttumusta on edellä kuvattua. Kuopuksemme (poika) käy suuttuessaan päälle kuin herhiläinen ja esim. sylissä hutkii " avokämmenellä" ja yrittää purra keinolla millä hyvänsä.. :=/
Isoveljensä on saanut saman kasvatuksen kuin pienempikin (ns. " normaalin" ja ei siis ikinä luunappeja/tukistustakaan) - eivätkä hänen raivarinsa ole koskaan olleet tuollaista fyysistä reuhtomista - ennemminkin sitä " perinteistä" huutamista ja kirkumista.
Minulla onkin hiukan huuli pyöreänä, että miten tällaista pientä väkivaltaista ukkelia pitäisi kasvattaa...?! Toki joka kerta kun alkaa hutkimaan, käsi pysäytetään ja kielletään, mutta monesti tuntuu, että tällä ei ole mitään tehoa. Saa vain lisää pökköä pesään! Saas nähdä mitä palautetta alamme saada syksyllä päiväkodista, kun se taival alkaa..
t. äiti, joka ENNEN luuli, että " ei ne MEIDÄN lapset vaan lyö ja pure..."
Kommentit (14)
olla jotenkin " huonokäytöksinen" , kun se käytöstapojen opettelu on vasta alkutaipaleella. Ja siis systemaattisesti poikaa kielletään lyömästä/puremasta sen katsekontaktin kera - eli se kasvatus on nyt käynnissä. Oli lohdullista lukea, että monilla vastanneilla oli sitten iän myötä helpottanut.
Niitä aikoja odotellessa :)
-Ap
ps. Meidän " hutkija" on tosiaan luonteeltaan muutenkin hyvin avoin - hymy ja nauru on aina ollut herkässä ja näköjään käämitkin sitten palavat kunnolla, jos niikseen tulee. Ja isoveli kaikinpuolin tyynempi ja myös varauksellisempi luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun mielestä lapselle tehtävä TIUKASTI selväksi se ettei ketään purra tai satuteta muutenkaan, varsinkaan vanhempia. Ja jos näin yrittää tehdä niin pidetään tiukkaan mutta turvallisesti sylissä kiinni niin kauan että rauhoittuu. Eli tästä seuraa varmaan suuri kiukku ja huuto, mutta sehän on hyvä että pääsee purkamaan näin voimakkaita kiukun tunteita! Sylissä voi joutua pitämään 30-60 minuuttiakin, mutta lapset ovat nopeita oppimaan ja uskon että kerran parin jälkeen ei yritä enää niin innokaasti uudelleen. Ja muutaman viikon jälkeen hän unohtaa tämän ja siirtyy muihin juttuihin ja tilannekkin rauhoittuu. Voimakasluonteisen lapsen kanssa pitää olla vieläkin tiukempi ja määrätietoisempi. Mitään ei siis vielä ole mennyt pieleen ellette pehmoile.
Kummallisen viestin annatte jos lyötte ja sanotte, että ei saa lyödä.
Samoin jos huutavalle lapselle HUUTAA, että " EI SAA HUUTAA!!!" ei lapsi voi mitenkään oppia käyttäytymään oikein.
voi tajuta, miltä lyöminen ja pureminen tuntuu.
eikös ne mummojen potkijat ole juuri niitä joille on annettu selkään pienenä ja muutenkin lapsena päähänpotkittuja yksilöitä! Jos teiltä tuli myös viesti ettei ole omia lapsia, niin en voi todeta muuta kuin ONNEKSI EI OLE JA TOIVOTTAVASTI EI TULEKAAN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuttuessa saattaa yrittää raapia silmät päästä ja lyödä, mutta verrattuna aikaisempaan, on rauhoittunut jo huomattavasti. Ehkä se joskus menee ohi. Meillä kans aina kielletään ja pidetään kiinni, ettei pääse uudelleen lyömään.
on muuten veemäistä kun kannat toisessa kädessä kauppakassia ja toisessa on kakara (kaikella rakkaudella...;)), joka yrittää repiä silmiä päästäsi... Ja alas kun lasket, niin kotiin et sitä saa.
meilläkin lapset erilaisia, esikoinen oikein tempperamenttinen pakkaus, kaksi nuorempaa onneksi hieman rauhallisempia =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttaa, kun järjestää tarpeeksi aikaa fyysiselle toiminnalle: ulkoilua (itse kävelee, kiipeää, laskee mäkeä) joka päivä tarpeeksi paljon, sisällä palloleikkejä ja painia, sylittelyä, köröttelyä, hurjiakin leikkejä. Säännöllinen päivärytmi ja tutut kuviot muutenkin auttaa pitämään kiukun paremmin hallinnassa.
Toisen satuttamisesta kiellän kovastikin; jos itseään satuttaa, otan syliin rauhoittumaan. Koitan kiinnittää huomion toisaalle.
Voimia!
Joka tekee ihan samaa:o/
Tytöllä on aika tulinen temperamentti, luulen että se on aika yksilöllistä miten tunteitaan ilmaisee.
Tyttäreni huitoi ja puri aiemmin, noin vuosi sitten paljon enemmän. Kun oppi puhumaan sujuvammin niin tämmöiset primitiiviset vihanpurkauksetkin on vähentyneet huomattavasti. Osaa ilmaista suuttumustaan jo sanallisestikin.
Olen " pakottanut" opettelemaan anteeksi pyytämistä, jos huitoo, puree tai lyö jotakuta. Sitä harjoitellaan meillä joka kerta kun jotain väkivaltaista tapahtuu.
Usein anteeksi pyytäessään tyttö jo unohtaa harminsa ja kapsahtaa jo kaulaani:o)
Tsemppiä, ei raivoava napero ole mitenkään epänormaali, jos ap sitä ajatteli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yrittää selkeästi tahallaan osua kasvoihin. Yrittää raapia silmät päästä jne.
Kun sitten suutun lapselle, ja kerron että " ei saa tuo käy kipeää" , niin tyttö halaa minua. Ja kohta taas sama juttu uudelleen...todella rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni kyllä ohi kun oppi paremmin puhumaan ja ilmaisemaan itseään. Rupesi kunnolla puhumaan vasta 2 v jälkeen. Nyt täyttää kohta 3 ja puhuu kun papupata. Kiellä vaan määrätietoisesti ja ota katsekontakti niin että näkee sinun olevan tosissasi samalla kun kiellät.
Lapsemme oli puolitoistavuotiaaksi saakka kuin enkeli, sen jälkeen onkin ollut toista maata... Varsinkin viimeiset pari kuukautta on ollut todella rasittava, on isoveljen kimpussa aivan jatkuvasti; hän raapii, lyö, puree, nipistelee jne. Olen ottanut käytännön, että menen heti väliin ja jos ei lopu samantien niin kuopus lähtee arestiin. Eipä ole oikein auttanut... Lapsukainen nimittäin on alkanut mätkimään minuakin. Ei ole herkkua esim. ajaa autoa, kun lapsi vieressä yrittää potkia sen minkä vaan yltää! Ja tosiaan on vaikea kantaa toisella kädellä kauppakassia ja toisella kädellä raivotautista kynsivää, purevaa, hakkaavaa otusta.
Puh, kauankohan tätä vielä kestää... vanhemmat sisarukset eivät ole olleet tällaisia.
tilanteessa eikä TODELLAKAAN epäonnistunut! :)