He mmetti. Pitää otta niskasta kiinni itseä. Elämässä ei muuta kuin laki ja nyt ratsastus.

S tana. Ei ystäviä kuin yksi, kaksi. Päivät aina juridiikkaa. Jos ei töitä juuri nyt, olen hukassa. Nukkumaanmenokin stressaa (omien tuntemusten ja myös kellon mukaan), koska mietit aina huomisen päivän töitä + muita tekemättömiä hommia.
Jos homman saanut tehtyä, niin se helpotuksen tunne kestää noin tunnin, kaksi. Sitten ajatuksen valtaa ne muut hommat.
Silti tämä mulle oikea ammatti, koska muuta en osaa.
Olen asiasta keskustellut kolleegoiden kanssa. Kaikilla juristeilla sama tilanne. Joillaki juoksu, uinti, minulla ratsastus. Tietenkin sitäkin stressaan, mutta enpä ainakaan ajattele töitä :D
Miettikää te, jotka haluatte alalle, jaksattako ikuista stressiä?
Fatalji