Kukaan ei tunnu siltä oikealta

Sama minulla. Tosin en ole tapaillut ihan kaikenlaisia ihmisiä, vaan sellaisia omaän silmään kivannäköisiä. Tosi mukavia, fiksuja ihmisiä on tullut vastaan - mutta en vaan ihastu. Kaikki tuntuvat vaan "ihan kivoilta".

Olen samanlainen. Erosta on aikaa kohta 10 vuotta, enkä ole ihastunut kertaakaan. Joku saattaa tuntua hetken aikaa mukavalta, mutta aina alkaa kyllästyttää. En kuvittelekaan enää että löytäisin todellista rakkautta.

Mitä siitä? Jos ei kolahda kenenkään kanssa niin sitten ei... kehoitan pitämään taukoa. Ei kannata epätoivoisesti etsiä sitä oikeaa. Kyllä se tulee kohdalle sitten kun tulee. Jos ei niin ehkei ole sitten mikään parisuhdeihminen ja sekin on ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä? Jos ei kolahda kenenkään kanssa niin sitten ei... kehoitan pitämään taukoa. Ei kannata epätoivoisesti etsiä sitä oikeaa. Kyllä se tulee kohdalle sitten kun tulee. Jos ei niin ehkei ole sitten mikään parisuhdeihminen ja sekin on ok.

Mutta entäs, jos ei halua olla sinkku? Jos kuitenkin kaipaisi seksiä ja romantiikkaa? Ja esim. minulla on, samoin kuin aloittajalla, taustalla pitkä suhde, joten tiedän kyllä pystyväni sellaiseen ja tiedän myös nauttivani parisuhteesta. Ehkä jos olisin aina ollut sinkku enkä olisi ikinä kiinnostunut kenestäkään, ehkä silloin voisin vaan ajatella, etten ole parisuhdeihminen, mutta kun niin ei ole.

Mitä jos sun sydämmen puolikas ja elämän kumppani löytyiskin rähjäsestä lähiöstä?. Koskaan ei voi tietää missä se aito rakas luuraa. Voi tulla yllätyäen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sun sydämmen puolikas ja elämän kumppani löytyiskin rähjäsestä lähiöstä?. Koskaan ei voi tietää missä se aito rakas luuraa. Voi tulla yllätyäen vastaan.

En ole aloittaja, mutta ainakin minä haluan seurustella suomalaisen kanssa, jonka kanssa on yhteinen kieli ja kulttuuri, eikä ole liian pitkä matka seurusteluvaiheessa. En tiedä, missä lähimmät rähjäiset lähiöt sijaitsevat - tai no ehkä Venäjältä voisi löytyä. Mutta ei Suomessa ainakaan sellaisia ole. Joten ainakaan minun ei ole nyt mahdopllista lähteä jonnekin Brasilian slummeihin etsimään sitä oikeaa, kyllä se täytyisi kotimaasta löytyä.

Ja onhan voinut olla mahdollista, että jossain ihmisvilinässä onkin tullut jo vastaan ihminen, joka voisi olla se oikea. Mutta mitä se auttaa, jos hän vain "tulee vastaan"? Se oikea pitää KOHDATA, tavata, jotta voi tutustua.

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen. Erosta on aikaa kohta 10 vuotta, enkä ole ihastunut kertaakaan. Joku saattaa tuntua hetken aikaa mukavalta, mutta aina alkaa kyllästyttää. En kuvittelekaan enää että löytäisin todellista rakkautta.

Ethän sinä sellaista etsikään.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

Ensimmäisillä treffeillä ei ehkä ihastu voimakkaasti, mutta kyllä ensimmäisillä treffeillä voi herätä kiinnostus ja voi tulla sellainen tunne, että jotain kipinää ja kemiaa on tai voisi olla. Oman kokemukseni mukaan silloin, jos ensimmäiset ja toiset treffit sujuvat asiallisen mukavasti, kuin jonkun työkaverin kanssa juttelisi, on aika epätodennäköistä, että siitä kehittyisi mitään sen kummempaa. Sen sijaan silloin, jos toisesta tulee edes jonkinlainen vau-efekti, ihastuminen on mahdollista.

Ne asialliset, mukavat kohtaamiset voivat toki JOSKUS johtua ihastumiseen, mutta prosentuaalinen mahdollisuus on pieni. Silloinkin se tapahtuisi ajan kanssa, vähän niinkuin silloin, jos yhtäkkiä huomaakin ihastuneensa ennestään tuttuun työkaveriin. Kuitenkin yhden työkaveri-ihastuksen rinnalla on varmaan kymmeniä sellaisia työkavereita, hjoihin ei ikinä ihastu. Sama näissä kipinättömissä treffeissä. Siksi ne eivät jatku, kun ihmiset eivät jaksa tapailla kaverillisesti vuosikausia siinä toivossa, että ehkä joskus mahdollisesti se ihastus tulisikin - kun sen mahdollisuus on lähinnä teoreettinen ja tosi pieni. Käytännössä heidän pitäisi siis tapailla useaa kaveria tosi pitkään siinä toivossa, että ihastuisivat ajan kanssa edes yhteen, ja tämä olisi jo vähän epätoivoista. Väkisin ei voi pakottautua ihastumaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

On mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä? Jos ei kolahda kenenkään kanssa niin sitten ei... kehoitan pitämään taukoa. Ei kannata epätoivoisesti etsiä sitä oikeaa. Kyllä se tulee kohdalle sitten kun tulee. Jos ei niin ehkei ole sitten mikään parisuhdeihminen ja sekin on ok.

Mutta entäs, jos ei halua olla sinkku? Jos kuitenkin kaipaisi seksiä ja romantiikkaa? Ja esim. minulla on, samoin kuin aloittajalla, taustalla pitkä suhde, joten tiedän kyllä pystyväni sellaiseen ja tiedän myös nauttivani parisuhteesta. Ehkä jos olisin aina ollut sinkku enkä olisi ikinä kiinnostunut kenestäkään, ehkä silloin voisin vaan ajatella, etten ole parisuhdeihminen, mutta kun niin ei ole.

Seksiä voi harrastaa myös ilman parisuhdetta. Toiselle osapuolelle pitää kuitenkin olla rehellinen eikä antaa ymmärtää, että kyse olisi muusta. Romantiikkaa ei löydä väkisin yrittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

Ensimmäisillä treffeillä ei ehkä ihastu voimakkaasti, mutta kyllä ensimmäisillä treffeillä voi herätä kiinnostus ja voi tulla sellainen tunne, että jotain kipinää ja kemiaa on tai voisi olla. Oman kokemukseni mukaan silloin, jos ensimmäiset ja toiset treffit sujuvat asiallisen mukavasti, kuin jonkun työkaverin kanssa juttelisi, on aika epätodennäköistä, että siitä kehittyisi mitään sen kummempaa. Sen sijaan silloin, jos toisesta tulee edes jonkinlainen vau-efekti, ihastuminen on mahdollista.

Ne asialliset, mukavat kohtaamiset voivat toki JOSKUS johtua ihastumiseen, mutta prosentuaalinen mahdollisuus on pieni. Silloinkin se tapahtuisi ajan kanssa, vähän niinkuin silloin, jos yhtäkkiä huomaakin ihastuneensa ennestään tuttuun työkaveriin. Kuitenkin yhden työkaveri-ihastuksen rinnalla on varmaan kymmeniä sellaisia työkavereita, hjoihin ei ikinä ihastu. Sama näissä kipinättömissä treffeissä. Siksi ne eivät jatku, kun ihmiset eivät jaksa tapailla kaverillisesti vuosikausia siinä toivossa, että ehkä joskus mahdollisesti se ihastus tulisikin - kun sen mahdollisuus on lähinnä teoreettinen ja tosi pieni. Käytännössä heidän pitäisi siis tapailla useaa kaveria tosi pitkään siinä toivossa, että ihastuisivat ajan kanssa edes yhteen, ja tämä olisi jo vähän epätoivoista. Väkisin ei voi pakottautua ihastumaan.

Juuri noin. Jos tuntuu työhaastattelulta tai työkaverin tai kaukaisen sukulaisen kanssa juttelemiselta, niin ei siitä nauti. Ja jos ei nauti, niin ei ole mitään mielenkiintoa tavata uudestaan. Ei ensitapaamisella aina tarvitse sukkien pyöriä jalassa, me ihmiset olemme muutenkin erilaisia tunnereaktioittemme voimakkuudelta, mutta se toinen pitää voida kohdata ensisijaisesti naisena tai miehenä. Eli että tulee heti sellainen olo, että "tuo ihminen on haluttava nainen/mies". Vaikka ei aikoisi harrastaa seksiä heti tai edes viidensillä treffeillä niin tietää, että juuri tuon ihmisen kanssa sitä haluaa sitten kun sen aika on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä? Jos ei kolahda kenenkään kanssa niin sitten ei... kehoitan pitämään taukoa. Ei kannata epätoivoisesti etsiä sitä oikeaa. Kyllä se tulee kohdalle sitten kun tulee. Jos ei niin ehkei ole sitten mikään parisuhdeihminen ja sekin on ok.

Mutta entäs, jos ei halua olla sinkku? Jos kuitenkin kaipaisi seksiä ja romantiikkaa? Ja esim. minulla on, samoin kuin aloittajalla, taustalla pitkä suhde, joten tiedän kyllä pystyväni sellaiseen ja tiedän myös nauttivani parisuhteesta. Ehkä jos olisin aina ollut sinkku enkä olisi ikinä kiinnostunut kenestäkään, ehkä silloin voisin vaan ajatella, etten ole parisuhdeihminen, mutta kun niin ei ole.

Seksiä voi harrastaa myös ilman parisuhdetta. Toiselle osapuolelle pitää kuitenkin olla rehellinen eikä antaa ymmärtää, että kyse olisi muusta. Romantiikkaa ei löydä väkisin yrittämällä.

Olen tuo, jolle vastasit, ja ainakaan minä en saa mitään jostain yhden illan jutuista tai irtoseksistä. Ja en tarkoittanutkaan, että hakisi pelkkää seksiä, vaan että seksin ja romantiikan takia tulee halu löytää kumppani - jonka kanssa siis on muutakin kuin sitä seksiä. Itse ainakin koen, että seksi on antoisaa silloin, kun on henkinenkin yhteys toiseen, ja kun suhteessa muutenkin on sellainen "yhteinen juttu". Mutta jos en kaipaisi seksiä, voisin hyvin elellä yksikseni ja tehdä vaan kaikkia omia juttujani. Mutta kyllä minä kaipaan parisuhdetta juuri siksi, että olen aiemminkin kokenut sen hyvin antoisaksi ja merkittäväksi ihmissuhteeksi - johon liittyy myös seksi ja romantiikka, joita pidän olennaisen tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

Ensimmäisillä treffeillä ei ehkä ihastu voimakkaasti, mutta kyllä ensimmäisillä treffeillä voi herätä kiinnostus ja voi tulla sellainen tunne, että jotain kipinää ja kemiaa on tai voisi olla. Oman kokemukseni mukaan silloin, jos ensimmäiset ja toiset treffit sujuvat asiallisen mukavasti, kuin jonkun työkaverin kanssa juttelisi, on aika epätodennäköistä, että siitä kehittyisi mitään sen kummempaa. Sen sijaan silloin, jos toisesta tulee edes jonkinlainen vau-efekti, ihastuminen on mahdollista.

Ne asialliset, mukavat kohtaamiset voivat toki JOSKUS johtua ihastumiseen, mutta prosentuaalinen mahdollisuus on pieni. Silloinkin se tapahtuisi ajan kanssa, vähän niinkuin silloin, jos yhtäkkiä huomaakin ihastuneensa ennestään tuttuun työkaveriin. Kuitenkin yhden työkaveri-ihastuksen rinnalla on varmaan kymmeniä sellaisia työkavereita, hjoihin ei ikinä ihastu. Sama näissä kipinättömissä treffeissä. Siksi ne eivät jatku, kun ihmiset eivät jaksa tapailla kaverillisesti vuosikausia siinä toivossa, että ehkä joskus mahdollisesti se ihastus tulisikin - kun sen mahdollisuus on lähinnä teoreettinen ja tosi pieni. Käytännössä heidän pitäisi siis tapailla useaa kaveria tosi pitkään siinä toivossa, että ihastuisivat ajan kanssa edes yhteen, ja tämä olisi jo vähän epätoivoista. Väkisin ei voi pakottautua ihastumaan.

Juuri noin. Jos tuntuu työhaastattelulta tai työkaverin tai kaukaisen sukulaisen kanssa juttelemiselta, niin ei siitä nauti. Ja jos ei nauti, niin ei ole mitään mielenkiintoa tavata uudestaan. Ei ensitapaamisella aina tarvitse sukkien pyöriä jalassa, me ihmiset olemme muutenkin erilaisia tunnereaktioittemme voimakkuudelta, mutta se toinen pitää voida kohdata ensisijaisesti naisena tai miehenä. Eli että tulee heti sellainen olo, että "tuo ihminen on haluttava nainen/mies". Vaikka ei aikoisi harrastaa seksiä heti tai edes viidensillä treffeillä niin tietää, että juuri tuon ihmisen kanssa sitä haluaa sitten kun sen aika on.

Samat ajatukset täälläkin. Kyllä sen jo ensimmäisessä kohtaamisessa tietää, voiko välillä olla mitään enemmän. Jos fiilikset ovat korkeintaan kaverilliset, kannattaa olla rehellinen itselle ja sille toiselle osapuolelle ja suosiolla jättää koko homma. Vaikka toinen olisikin ihastunut, omat tunteet ovat mitä ovat eikä niitä pysty väkisin muuttamaan. Eivätkä ne muutu ajan kanssa. Missään nimessä ei kannata hypätä sänkyyn kokeilemaan, löytyykö tarvittava fiilis sieltä.

Samat fiilikset. Takana pitkä parisuhde, erosta viitisen vuotta Treffeillä ollut ihan kivaa, jonkin aikaa tapaillutkin jotakuta. Mitään tunteita ei kuitenkaan herää. Nyt olenkin ottanut uuden lähestymisen asiaan. En treffaile, vaan katson josko arjen kohtaamisesta voisi jotain syntyä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muka mahdollista ihastua ensimmäisillä treffeillä? Itse en usko siihen, ei ole mitään kokemusta sellaisesta.

M31

On mahdollista.

Naisille ehkä todennäköisemmin kuin miehille.

M31