Anopin käytös lapsenlapsen tulon myötä...
Valitetaan, että ei ole nähty liian pitkään aikaan (3 viikkoon), ja meidän pitäisi aina ajaa tuo 80 kilometrin matka, he käyvät meillä hyvin harvoin, ja silloinkin saa moneen kertaan kutsua. Silloinkin, kun nähdään mummo puhelee vain taaperolle, niinkuin minua ei olisi olemassakaan, vaikka lapsi olisi minulla sylissä... Aina heillä käydessään tuntuu, kuin olisin joku näkymätön haamu heidän perheensä joukossa. Kaikki meidän perheen asiat keskustellaan vain mieheni kanssa ja yhteyttä tietenkin pidetään vain mieheeni eli heidän poikaansa. Ehkä olen sitten vähän kateellinen heidän läheisistä väleistään, koska itselläni ei sellaisia omaan perheeseen ole.
Taaperomme on myös aina ollut huono nukkumaan päivin öin sekä todella temperamenttinen, ja haasteita on ollut myös allergioiden kanssa. Mies on myös paljon töissä, joten olen paljon yksin vastuussa lapsessa. Mutta on ilmeisesti liikaa pyydetty, että joskus kysyttäisi vaikka minulta suoraan, miten meillä menee? Meillä ei siis ole oikein muuta tukiverkkoa, sillä minun vanhempiani ei tunnu paljoa kiinnostavan, joten olen vähän väsynyt ja yksinäinen.
Eikä minulta myöskään koskaan kysytty mitään raskaudesta tai synnytyksestä. Nämäkin keskusteltiin mieheni kanssa. :D
Meillä on anopin kanssa ollut aina ennen hyvät, mutta asiallisen etäiset välit. Kuvittelin, että saattaisimme lähentyä lapsen syntymän myötä, mutta muutuinkin näkymättömäksi. :D Olisin kyllä toivonutkin läheisempiä välejä, sillä välit omaan äitiin ovat olemattomat...
Eikö anoppi vaan uskalla tulla minun reviirilleni? Pelkääkö hän menevänsä henkilökohtaisuuksiin, jos kysyy minulta jotain? Vai ajatteleeko hän vaan, että ei minulla enää mitään tehdä tässä kuviossa??Auttakaa ymmärtämään!!
Kommentit (17)
Siis eikö tuo ole just hyvä juttu? Mä olin ainakin onnellinen kun sain opetettua anoppini siihen, että hän voi pojaltaankin kysyä lapsenlapseen liittyvistä asioista, ei tarvitse minulle soitella. Mulle tuollainen toiminta appivanhempien tasolta olisi oikeasti ihan unelma. Haluan, että lapsellani on kahdet isovanhemmat, koska se on oikeasti rikkaus, mutta en jaksa itse olla sinne suuntaan mitenkään kauhean sosiaalinen ja reipas, kun ollaan aika erityyppisiä ihmisiä kuitenkin.
No pitäisikö sun koittaa lämmittää niitä välejä anoppiin? Ei ne automaattisesti muutu läheisiksi lapsenlapsen syntymästä. Soita joskus anopille kuulumisia kysyäksesi ja kertoaksesi, laita joku video vauvasta Whatsappissa tai vastaavaa. Tunnustele, mitä anoppi tuntuu siitä tykkäävän.
Hei oikeasti nyt täällä on jo ikuisen pitkä ketju tästä aiheesta. Onko pakko aloittaa uusi ei jaksa. Miten te jaksatte vai onko tämä se yksi ainoa jankkaaja siltä ketjusta joka anoppiaan haukkuu jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
No pitäisikö sun koittaa lämmittää niitä välejä anoppiin? Ei ne automaattisesti muutu läheisiksi lapsenlapsen syntymästä. Soita joskus anopille kuulumisia kysyäksesi ja kertoaksesi, laita joku video vauvasta Whatsappissa tai vastaavaa. Tunnustele, mitä anoppi tuntuu siitä tykkäävän.
Kuulumiset vaihtuvat miehen kanssa... Vaikka kuvia ja videoita lähettelen kyllä aktiivisesti niiden kuulumisten kera. Kyllähän hän niistä tykkää, mutta siinä se.
Meillä minä olin täysin ilmaa. Kotimme oli ”Matin asunto” ja jopa häälahja oli cain miehen nimellä. Joulukortissa olin ”perh”.
Oletan, että AP:n anoppi toimii juuri niin kuin suurin osa äideistä haluaakin, ellei sitten välit ole jo ennen lapsen syntymää olleet lämpimät. Miksi kukaan haluaisi jollekin entuudestaan etäisen kohteliaalle ihmiselle mitään synnytys- tai raskausjuttuja kertoa? En mä ainakaan. Puhun elämästäni huomattavasti avoimemmin työpaikan kahvihuoneessa kuin anoppilassa.
Anoppi varmaan lukenut täältä sitä pitkää ketjua 😄 eikä uskalla kysyä ettei vain tee virhettä! Kannattaa lukea.
Siellä on miniöitä, jotka pienestäkin virheestä estävät tapaamasta lapsenlasta. Jotkut ehkä syystä etäisiä mutta joillain flippaa aivan överiksi
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti nyt täällä on jo ikuisen pitkä ketju tästä aiheesta. Onko pakko aloittaa uusi ei jaksa. Miten te jaksatte vai onko tämä se yksi ainoa jankkaaja siltä ketjusta joka anoppiaan haukkuu jatkuvasti.
Ei ole minun aloitus tuo "vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä", jos sitä ketjua tarkoitit. :D
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vain se välttämätön paha joka tulee lapsen myötä :D
Näinhän se usein on... :D
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että AP:n anoppi toimii juuri niin kuin suurin osa äideistä haluaakin, ellei sitten välit ole jo ennen lapsen syntymää olleet lämpimät. Miksi kukaan haluaisi jollekin entuudestaan etäisen kohteliaalle ihmiselle mitään synnytys- tai raskausjuttuja kertoa? En mä ainakaan. Puhun elämästäni huomattavasti avoimemmin työpaikan kahvihuoneessa kuin anoppilassa.
Jotenkin on silti mielenkiintoista, että näistä raskaus- ja synnytysjutuista keskustellaan mieheni kanssa. :D Ihan hyvin olisi voinut minultakin kysyä jotain yleisluontoista, johon olisin voinut vastata haluamassani laajuudessa. :D
Olisiko mahdoton ajatus kysyä anopilta, oletko jotenkin loukannut häntä tms, vai miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Voisit myös kertoa, millaista roolia toivoisit hänen ottavan elämässänne. Ainakaan rauhallisella keskustelulla ei häviä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdoton ajatus kysyä anopilta, oletko jotenkin loukannut häntä tms, vai miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Voisit myös kertoa, millaista roolia toivoisit hänen ottavan elämässänne. Ainakaan rauhallisella keskustelulla ei häviä mitään.
Kai sitä täytyisi... En kyllä usko, että olen loukannut. Ainakin olen hänelle aina ollut mukava ja ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet vain se välttämätön paha joka tulee lapsen myötä :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olin täysin ilmaa. Kotimme oli ”Matin asunto” ja jopa häälahja oli cain miehen nimellä. Joulukortissa olin ”perh”.
No huhhuh :D
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että AP:n anoppi toimii juuri niin kuin suurin osa äideistä haluaakin, ellei sitten välit ole jo ennen lapsen syntymää olleet lämpimät. Miksi kukaan haluaisi jollekin entuudestaan etäisen kohteliaalle ihmiselle mitään synnytys- tai raskausjuttuja kertoa? En mä ainakaan. Puhun elämästäni huomattavasti avoimemmin työpaikan kahvihuoneessa kuin anoppilassa.
Jotenkin on silti mielenkiintoista, että näistä raskaus- ja synnytysjutuista keskustellaan mieheni kanssa. :D Ihan hyvin olisi voinut minultakin kysyä jotain yleisluontoista, johon olisin voinut vastata haluamassani laajuudessa. :D
Miksi se mies on mukana neuvolassa ja synnytyksessä, jos ei samalla saa tarvittavaa tietoa asiasta ja osaa kertoa äidilleen, miten menee. On se miehenkin lapsi, siksihän mies äidin matkassa kulkee! Ei tulisi minulle mieleen, että kysyisin veljen vaimolta tuollaisia asioita, hän saattaisi loukkaantua, mutta veljeltä voi kysyä, miten menee.
Sinä olet vain se välttämätön paha joka tulee lapsen myötä :D