Syy koti-isyyden harvinaisuuteen on naisten parinvalinnassa

Samanlainen havainto. Minä miehenä jäisin mielelläni koti-isäksi mutta vaikeaa on saada parisuhdetta ja perhettä jos saa vain pakkeja jatkuvasti kun ei ole korkeaa statusta tai komeaa naamaa.

Totta, mutta tämä keskustelu jää lyhyeksi.

Taitaa olla aika vähän niitä naisia, jotka haluaisivat miehen jäävän kotiin hoitamaan lapsia ja muita kotihommia.  Ehkä jos se nainen tekisi selvästi enemmän rahaa kuin mies vaikkapa ison firman toimitusjohtajana,  niin semmoinen työnjako saattaisi toimia. Toki miehelläkin pitäisi olla joku oma ura sen jälkeen kun lapset ovat menneet kouluun eikä heidän peräänsä tarvitse katsoa koko päivää.

Meillä molemmat ovat töissä. Silti minä olin kotona lapsena kanssa 1v8kk ja mentyäni töihin mies jäi kotiin 6 kk, jonka jälkeen kapsi meni pph:lle päivähoitoon.

Molemmilla DI koulutus.

Perheissä yleensä päätetään, että se suurempituloinen käy enemmän töissä. Tähän kun lisätään vielä naisten taipumus pariutua ylöspäin, niin ei ole ihme että nainen jää useammin kotiin hoitamaan lasta.

PASKAPUHETTA taas voi taivas!

Vierailija kirjoitti:

Perheissä yleensä päätetään, että se suurempituloinen käy enemmän töissä. Tähän kun lisätään vielä naisten taipumus pariutua ylöspäin, niin ei ole ihme että nainen jää useammin kotiin hoitamaan lasta.

Naisten taipumus pariutua ylöspäin selittää sen, että usein keskusteluissa naiset sanovat, että heidän miehensä tienaavat heitä enemmän.

Eihän Suomessa ole kotiäitejäkään oikeastaan yhtään. Äitiysvapaalla tai hoitovapaalla oleva ei ole kotiäiti.

Vierailija kirjoitti:

PASKAPUHETTA taas voi taivas!

Ei vaan todenäköisyyksiä.

Joo, kaikkihan on aina naisten syytä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kaikkihan on aina naisten syytä.

Naisilla on paljon vaikutusvaltaa siihen, millaiseksi yhteiskunta muodostuu. Miehet ovat suurelta osin naruista vedeltäviä sätkynukkeja, joilla ei ole omaa tahtoa.

Voi reppanat. Haluaisitte hoitaa lapsia kotona, mutta se ei onnistu kun naiset on niin inhottavia ja vastenmielisiä.

Mitäpä jos naitte pojat toinen toisenne ja ryhdytte adoptiopuuhiin. Siinä kyllä voi mielenterveysongelma nousta esteeksi.

Minusta on ihan hyvä, ettei patologiset misogyynit päädy minkäänlaisiksi isiksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi reppanat. Haluaisitte hoitaa lapsia kotona, mutta se ei onnistu kun naiset on niin inhottavia ja vastenmielisiä.

Mitäpä jos naitte pojat toinen toisenne ja ryhdytte adoptiopuuhiin. Siinä kyllä voi mielenterveysongelma nousta esteeksi.

Miksei naiset tee näin enemmän, kun pitävät poikkeuksetta naisia miehiä parempina vanhempina?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, ettei patologiset misogyynit päädy minkäänlaisiksi isiksi.

Se onkin hyvä, mutta epätoivottavat ominaisuudet tai edes vakavat mielenterveysongelmat ei estä naista perustamasta perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, ettei patologiset misogyynit päädy minkäänlaisiksi isiksi.

Se onkin hyvä, mutta epätoivottavat ominaisuudet tai edes vakavat mielenterveysongelmat ei estä naista perustamasta perhettä?

Ei tietenkään, ainoastaan miesten osalta pitää tehdä karsintaa, naiset ovat hyviä kaikenlaisina naisina.

Totta, ja parisuhteet onnellisempia ja pitkiä.

Nykyään tuntuu harvat miehet jäävän koti-isäksi, toisin kuin esim. 80-90-luvulla, milloin koti-isät oli yleisiä ja myös tilastot tukevat sitä.

Meillä mies oli koti-isänä pari vuotta 90-luvulla ja näin oli useimmissa tuttava-ja ystävyyspiirissä.

Myös sairaanlapsenhoito jaettiin molemman vanhemman kesken, se oli jopa työnantajan vaatimus ja työnantajat vaativat todistuksen toiselta työnantajalta ja loppuvuodesta poissaolotunnit piti olla suurin piirtein tasan.

Nykyään sekin jää naisten harteille, kun nykyään moni mies on perheen vapaamatkustaja.

Naiset jopa ylpeilevät, kuinka perhevapaiden aikana hoitaa lapset ja tekee kotityöt ja vielä maksavat puolet perheen kuluista, jopa omilla säästöillään.

Perheen tasa-arvo on saanut jostakin syystä 2000-luvulla kolauksen.

Vierailija kirjoitti:

Totta, ja parisuhteet onnellisempia ja pitkiä.

Nykyään tuntuu harvat miehet jäävän koti-isäksi, toisin kuin esim. 80-90-luvulla, milloin koti-isät oli yleisiä ja myös tilastot tukevat sitä.

Meillä mies oli koti-isänä pari vuotta 90-luvulla ja näin oli useimmissa tuttava-ja ystävyyspiirissä.

Myös sairaanlapsenhoito jaettiin molemman vanhemman kesken, se oli jopa työnantajan vaatimus ja työnantajat vaativat todistuksen toiselta työnantajalta ja loppuvuodesta poissaolotunnit piti olla suurin piirtein tasan.

Nykyään sekin jää naisten harteille, kun nykyään moni mies on perheen vapaamatkustaja.

Naiset jopa ylpeilevät, kuinka perhevapaiden aikana hoitaa lapset ja tekee kotityöt ja vielä maksavat puolet perheen kuluista, jopa omilla säästöillään.

Perheen tasa-arvo on saanut jostakin syystä 2000-luvulla kolauksen.

Suomalaiset ajattelevat, että kehitystä tapahtuu vain parempaan suuntaan.

Otsikko on oikein. Minä ainakin haluan tehdä lapseni miehekkään ja seksuaalisesti minua viehättävän miehen kanssa, en halua tehdä enkä edes harjoitella lapsen tekemistä minkään pehmon androgyynin kanssa. Raha tai asema ei niinkään hetkauta, mutta pitää olla oikeanlaista kemiaa.

Kyllä voin myöntää, että meidän parisuhteessa on niin, että nainen on halunnut jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja mies halunnut olla töissä. Tietty meidän kohdalla todellisesta kotiäitiydestä ei kai voi puhua, koska nainen on kyllä palannut töihin lasten kasvaessa. Mutta joka tapauksessa niin, että olemme suurin piirtein samankokoista palkkaa saavia eli siitä ei ollut kyse, että suurituloisempi olisi jatkanut töissä. Ja kun nainen oli kotona ja sai vähemmän rahaa, niin mies kustansi enemmän. Ei siis ollut meidän tapauksessa niin, että nainen laskeskelee pennosiaan ja käyttää säästönsä samalla, kun mies hassaa palkkansa.