Miksi suomalaiset ihailevat yksinäisyyttä ja itsenäisyyttä?

Yksilöllisyyttä korostetaan kulutuskeskeisessä kultttuurissa ja mainoksissa tätä viestiä tuodaan meille. Eli tavallaan ainakin osittain USA:n tuontitavaraa on, ja hyvinhän se näyttää suomalaiseen kulttuuriin sopineen.

Kuitenkin viime aikoina on mielestäni alkanut näkyä, vastaliikettä, ja ainakin itse olenkin alkanut omalta osaltani toimia yhteisöllisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on itsenäisyydessä ja  yksin pärjäämisessä? Eikö ole vain hyvä, jos ei ole riippuvainen muista yhtään enempää kuin on aivan pakko? 

No koska yhteiskunta pelaa yhteistyöllä ja ihminen on luontaisesti sosiaalinen olento.

Meillä Suomessa tuota yhteistyötä kutsutaan progressiiviseksi verotukseksi. Ja ihminen hankkii itse sen määrän sosiaalisia suhteita, mitä katsoo tarvitsevansa. Suomessa on valtava määrä erilaisia yhdistyksiä ja yhteisöjä, joihin voi mennä mukaan, jos haluaa sosiaalista kanssakäymistä. 

Miksi ihmiset eivät voi toimia yhteistyössä ilman raskasta valtiokoneistoa?

Ai kuten esim USAssa?  Vähäosaiset joutuisivat olemaan hyväosaisten armeliaisuuden varassa? Ei kuulosta sellaiselta yhteiskunnalta, mitä mä haluaisin.  Maksan mieluummin veroja siitä, ettei suomalaisten vähäosaisten tarvitse nöyristellä mun edessäni. 

Suomessa halveksitaan työttömiä jotka nostavat sosiaalitukia.

Niin halveksitaan USAssakin. 

Tuskin nyt yksinäisyyttä kuitenkaan.

No jopas täällä nyt pomppaa korkealle.

Ehkä meissä suomalaisissa vaan on paljon yksin viihtyviä ja PÄRJÄÄVIÄ introvertteja niin paljon, että voidaan puhua jo kulttuurillisesta asiasta.

Vaan asiassa ei ole mitän väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea täällä on yhteisöytyä kun asukastiheys on 18hlöä / km^2, ei pystyisi edes huutamalla keskustelemaan, jos levittäydyttäisiin tasaisesti. Eli olosuhteiden pakosta.

Pääkaupunkiseudulla pitäisi olla yhteisöllisintä, mutta käytännössä maaseudulla on yhteisöllisintä.

Vierailija kirjoitti:

Yksilöllisyyttä korostetaan kulutuskeskeisessä kultttuurissa ja mainoksissa tätä viestiä tuodaan meille. Eli tavallaan ainakin osittain USA:n tuontitavaraa on, ja hyvinhän se näyttää suomalaiseen kulttuuriin sopineen.

Kuitenkin viime aikoina on mielestäni alkanut näkyä, vastaliikettä, ja ainakin itse olenkin alkanut omalta osaltani toimia yhteisöllisemmin.

USA:n tavallistten ihmisten kulttuuri on mielestäni suomalaista yhteisöllisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea täällä on yhteisöytyä kun asukastiheys on 18hlöä / km^2, ei pystyisi edes huutamalla keskustelemaan, jos levittäydyttäisiin tasaisesti. Eli olosuhteiden pakosta.

Pääkaupunkiseudulla pitäisi olla yhteisöllisintä, mutta käytännössä maaseudulla on yhteisöllisintä.

Pääkaupunkiseudulla naapureiden vaihtuvuus on usein nopeampaa kuin maaseudulla. Ja kyllähän monet pikkupaikkakunnille muuttaneetkin ovat kertoneet, että on vaikea saada uusia ystäviä. Yhteisöllisyyttä on eniten niillä, joilla vanhemmat ja mahdollisesti myös sisarukset sekä ystävät asuvat kohtuullisen lähellä toisiaan. Jo tunnin välimatka hajottaa yhteisöllisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa on itsenäisyydessä ja  yksin pärjäämisessä? Eikö ole vain hyvä, jos ei ole riippuvainen muista yhtään enempää kuin on aivan pakko? 

No koska yhteiskunta pelaa yhteistyöllä ja ihminen on luontaisesti sosiaalinen olento.

Meillä Suomessa tuota yhteistyötä kutsutaan progressiiviseksi verotukseksi. Ja ihminen hankkii itse sen määrän sosiaalisia suhteita, mitä katsoo tarvitsevansa. Suomessa on valtava määrä erilaisia yhdistyksiä ja yhteisöjä, joihin voi mennä mukaan, jos haluaa sosiaalista kanssakäymistä. 

Miksi ihmiset eivät voi toimia yhteistyössä ilman raskasta valtiokoneistoa?

Ai kuten esim USAssa?  Vähäosaiset joutuisivat olemaan hyväosaisten armeliaisuuden varassa? Ei kuulosta sellaiselta yhteiskunnalta, mitä mä haluaisin.  Maksan mieluummin veroja siitä, ettei suomalaisten vähäosaisten tarvitse nöyristellä mun edessäni. 

Suomessa halveksitaan työttömiä jotka nostavat sosiaalitukia.

Niin halveksitaan USAssakin. 

Huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

se periytyy. Ei sitä osaa olla toisinkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea täällä on yhteisöytyä kun asukastiheys on 18hlöä / km^2, ei pystyisi edes huutamalla keskustelemaan, jos levittäydyttäisiin tasaisesti. Eli olosuhteiden pakosta.

Pääkaupunkiseudulla pitäisi olla yhteisöllisintä, mutta käytännössä maaseudulla on yhteisöllisintä.

Miten niin pitäisi? Ei ihmismäärä ole suoraan verrannollinen yhteisöllisyyteen vaan yleensä juuri päinvastoin. Kun on vähemmän ihmisiä, silloin ihmiset tuntevat toisensa ja tarvitsevat toisiaan, kun muita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesmiesmies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesmiesmies kirjoitti:

Koska olemme sosiaalisesti lahjaton kansa. Jotenkin se pitää itselle muotoilla hyväksi asiaksi ja mikäs sen parempi tapa kuin puhua tästä vammasta kulttuurina. Niin se on, että kulttuurilla tai uskonnoilla pyhitetään ihan pirusti kaikkea pasketta tässä maailmassa.

Kulttuuri syntyy tietyn ryhmän käyttäytymisestä. Eli kyllä voidaan puhua kulttuurista.

Juu, en sitä tarkoittanutkaan, etteikö voisi, koska tuohan on suomalaista kulttuuria. Tarkoitin sitä, että lukemattomat meistä oikein ihannoi suomalaista syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, katajainen kansa perkele! Ja se on vain typeryyttä se. Joka ikinen meistä olisi onnellisempi, jos ei kokisi sosiaalisia tilanteita ahdistavina ja jos jokaisella meistä olisi isompi, aito, välittävä ja läheinen turvaverkosto.

Suomessa oli ennen yhteisöllisempää, mutta siitä haluttiin pois ja siirtyä tähän yksinäisten ihmisten kulttuuriin.

Suomessa oli ennen yhteisöllisempää, koska ihmiset syntyivät, elivät ja kuolivat samassa kylässä. He tunsivat toisensa. Jos ei oltu sentään samaa sukua, oltiin kuitenkin käyty samat kansakoulut, menty samankylän tytön tai pojan kanssa naimisiin, rakennettu talo samaan kylään, eletty elämä siellä ja haudattukin vielä oman kylän kirkkomaahan. 

Käytiin myös liiemmin miettimättä kahvilla. Lauantaisin meillä kävi kylässä vanha leskirouva ja satunnaisesti kylällä asuva mies, joka sairasti skitsofreniaa. Kylän lapset leikkivät keskenään.

Vierailija kirjoitti:

se periytyy. Ei sitä osaa olla toisinkaan

Minusta enemmänkin opittu tapa.

Eiköhän tuo kulttuuri ole pahentunut sen myötä, kun asumista on yhä enemmän keskitetty kaupunkeihin.

Nykyään osa ihmisistä on niin totaalisen yksinkertaisia ja uusavuttomia, että jos heitä lähtee auttamaan sitä saa ollakin tekemässä sitten ihan joka välissä. Työpaikoilla sama meininki, 20% työntekijöistä tekee 50% töistä. Parempi pitää vähän etäisyyttä.

individualismi

Tietokoneen ja television takia ei olla enää yhteisöllisiä. Kökötetään kotona.

Kyllähän Suomessa ollaan hyvin yhteisvastuullisia, mikä näkyy verotuksessa ja käytännössä ilmaisissa peruspalveluissa. 

Suomalaiseen kulttuuriin vain ei kuulu, että vietetään oletusarvoisesti paljon aikaa yhdessä. Täällä pitää itse järjestää yhdessäoloa ja saada muita halukkaita mukaan, jos sitä haluaa. Esim. minulle riittää että on sosiaalisia tapaamisia harvakseltaan pieniä määriä. Suomalainen kulttuuri sopii minulle hyvin.

Täysin yksinäisiä ja siitä kärsiviä ihmisiä on kyllä Suomessa. Toisaalta yksinäisyys on ongelma kaikkialla, kulttuurista riippumatta. Juttelin suomalaisen kanssa, joka oli opiskeluaikoinaan vaihdossa maassa, jossa on sosiaalinen kulttuuri, ja hän kärsi yksinäisyydestä koko vuoden.

Itsenäisyys ja yksin pärjääminen antavat vapauden. Vapauden valita itse ja päättää itse. Ei tarvitse ottaa huomioon anopin, naapurin tai kenenkään muunkaan mielipidettä jossain omaa elämäänsä koskevassa asiassa. Ei tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja. Voi asua missä haluaa, tehdä mitä haluaa (lain puitteissa tietenkin),  milloin haluaa ja kenen kanssa haluaa.  Suomalaiset yleensä arvostavat tätä vapauttaan eivätkä halua yhteisöä määrittelemään rajat, joiden sisällä yksilö saa toimia. 

itsekin olen haksahtanut tähän yksinpärjäämiseen ihannoivaan kulttuuriin ja tajunnut loppupeleissä, ettei tässä ole mitään järkeä, että tekee kaiken yksin.....