Miltä teistä tuntuu saada lahjaksi alkoholia? Jos olette absolutisteja!

Aina sitä voi esim. tahranpoistoon käyttää. Kivasti irtoaa kaikki törky esim. maalattavasta pinnasta.

Ja: väkevää viinaa voi käyttää retkikeittimen polttoaineena.

Oon raitistunut alkkis. Annan lahja-alkoholit miehelleni, jolla ei oo ongelmaa.

Normaalia on saada alkoholia lahjaksi, eikä ole koskaan lahjanantajan syy, että mä oon juoppo.

Koska itse en ole absolutisti mistään vakaumuksesta, vaan ihan siitä syystä ettei alkoholi yksinkertaisesti sovi omalle elimistölle, vaan tulen siitä tunnissa todella kipeäksi, niin kaikki lähipiirissä asian tietää. Jos ei muista, niin kiitän ja sanon että minähän en kyllä tätä voi juoda. Vähän sama on kuin veisi vehnäpullaa keliaakikolle, tai pähkinäsuklaata suklaa-allergikolle. Parempi reilusti sanoa kuin vuodesta toiseen kiitellä ja ottaa vastaan lahjaa, joka ei ole käyttökelpoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa mieleen yksi tuttava joka kertoi saavansa joltain kaveriltaan aina tuliaiseksi hirvenpaistin, josta kiittelee vuolaasti ja heittää roskiin, koska ei tykkää riistalihasta, näin on kuulema jatkunut muutaman kerran vuodessa jo vuosia.

Jestas, veisi vaikka naapurille.

On se niin vaikeata avata suu.

Vaikka näin;

- Haluatko hirvenpaistia?

- Ei, en syö riistaa.

Problem solved, case closed.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä ärsyttäviä ovat kuin muutkin persoonattomat lahjat.

Annan eteenpäin. Nuo on sentään helpompi lahjoittaa kuin parittomat pyyhkeet tms.

Mikä on parillinen pyyhe ja mihin tarttet pyyheparia?

En ole absolutisti, mutta en ole vuosikausiin syönyt karkkia tai suklaata. Silti saan usein suklaalevyjä, joulun aikaan konvehtirasioita. Mies on atoopikko ja saa joka vuosi omalta äidiltään joululahjaksi saippuaa, jota ei ikimaailmassa voi käyttää.

Tulee sellainen tunne, ettei jaksettu ajatella mitään, kunhan jotain annetaan tavan vuoksi. Ollaan miehen kanssa myös aika minimalisteja ja kaikki kodin tavarat on hankittu pikkuhiljaa ajatuksella, saadaan rakkaalta anopilta milloin mitäkin käytettyä kasarikrääsää kirppikseltä.

Jos et itse raaski heittää jotain roskiin, niin älä anna sitä lahjaksi...

Ei miltään, annoin aina lahjapullot eteenpäin, mutta yhdestä työpaikasta sain läksiäislahjaksi (yt:n jälkeen potkimisen jälkeen) pienen likööripullon, minkä korkkaamisesta en arvannut lähtevän parin vuoden alkoholiongelma. ::D

Vierailija kirjoitti:

En ole absolutisti, mutta en ole vuosikausiin syönyt karkkia tai suklaata. Silti saan usein suklaalevyjä, joulun aikaan konvehtirasioita. Mies on atoopikko ja saa joka vuosi omalta äidiltään joululahjaksi saippuaa, jota ei ikimaailmassa voi käyttää.

Tulee sellainen tunne, ettei jaksettu ajatella mitään, kunhan jotain annetaan tavan vuoksi. Ollaan miehen kanssa myös aika minimalisteja ja kaikki kodin tavarat on hankittu pikkuhiljaa ajatuksella, saadaan rakkaalta anopilta milloin mitäkin käytettyä kasarikrääsää kirppikseltä.

Jos et itse raaski heittää jotain roskiin, niin älä anna sitä lahjaksi...

Mun anoppi antoi meille "tosi hienon viinipullon" ja siihen valot viimejouluna lahjaksi. Kun katsottiin tarkemmin, siellä viinipullon kanssa oli kortti "Hyvää joulua Maijalle"! t. Erkki ja Sirpa. Mä en juo alkoholia ollenkaan, mies ei juo punaviiniä. Ei ole koskaan juonut.

Jossain vaiheessa toi paljonkin hienoja sisustuslöytöjä meille. Oli lopulta sanottava, että ei saa tuoda enää mitään, ja tuossa ikea-kassissa on niitä romuja, joita on meille tuonut, ja joille ei löydy nyt eikä tulevaisuudessa paikkaa. Vei ne kaikki :D

Mutta joo, jos joku vieraampi tuo alkoholia, esim työnantaja antaa kaikille jouluksi viinipullon, niin eipä tuo haittaa. Tutumpien (joiden pitäisi tietää, etten juo alkoholia) kohdalla voi vähän loukata, siinä ei ole ajateltu yhtään minua, jos mulle alkoholia tuo.

Juomat olen joskus antanut eteenpäin, itse juon niin vähän ja harvoin etten viitsi säilyttää kaapeissa kotona. Itseäni ärsytti enemmän joulusuklaat, olen lapsesta saakka sairastanut tyyppi 1 diabetesta, en syö suklaata kuin korkeintaan pari kertaa vuodessa, ja kyllä olen avoimesti kertonut olevani diabeetikko, ihmiset vaan eivät halua/viitsi ajatella sen enempää. Monesti lahjan antaja ostaa sitä mitä itse haluaisi eikä oikeastaan ajattele lahjan saajaa. Olen siihen sortunut itsekin.

Mitäpäs siitä. Jos lahjan antaja ei tiedä, että olen absolutisti, niin ihan ymmärrettävää. Jos tietää ja tunnetaan niin hyvin, että voin odottaa muistavan, ihmettelisin.

Sitä taas paheksuin, että eräs henkilö vei lahjaksi alkoholia raitistuneelle alkoholistisukulaiselleni. Onneksi hän oli jo sen verran vahvoilla, että antoi pullon eteenpäin ihmiselle, jolla ei päihdeongelmaa.

Tuttava ei ole absolutisti, mutta on sen sortin nirsoilija että ei juo esimerkiksi viinejä. On aina säilönyt saamiaan lahjaviinejä ja jakanut näitä sitten eteenpäin lahjoina sopivissa tilanteissa. Jossain vaiheessa sitten selvisi että teini-ikäinen lapsensa on juonut nämä viinit ja täyttänyt pullot vedellä tai mehulla. Tuttava olisi siis jakanut näitä vesi- ja mehupuloja lahjoina omille tutuilleen, kukaan ei ollut koskaan huomauttanut asiasta. Ehkä olivat ajattelleet että pienituloinen oli vähän säästänyt ja keksinyt halpoja lahjoja :D