Lue keskustelun säännöt.
Onnistuuko yhteenpaluu koskaan?
31.05.2020 |
Ero miehestä on käynnissä, olemme muuttaneet pari kuukautta sitten eri osoitteisiin ja viimeiseen kolmeen viikkoon ei olla edes nähty.
Ikävä on niin repivä ja kova, että tuntuu kuin oikeasti voisin kuolla. Pää kipeä jatkuvasta itkemisestä ja lähes jokainen päivä tulee oma romahduksensa. Hän on minulle tärkein ja rakkain ihminen, haluaisin vain saada kaiken korjattua, kun pitkälti myös omista toimista kiinni että kaikki meni tähän pisteeseen. En osannut löytää ratkaisua ongelmiin, ihastuin hetkeksi toiseen, nyt häpeän aivan liikaa, että olen tietyllä tasolla pettänyt minulle tärkeintä, vaikka en olisi ikinä uskonut tekeväni mitään tälläistä. Huomaan aivan liian myöhään mitä olen menettänyt.
Ex oli kaiken tuonkin ruljanssin jälkeen valmis myös yrittämään eri osoitteista käsin, mutta itselleni kaikki kävi liian raskaaksi, kun heti ei ollutkaan kivaa, ja peli oli vihellettävä poikki. Tyyppi on silti elämäni rakkaus, henkilö jonka haluaisin lasteni isäksi ja arkea jakamaan.
Voiko yhteenpaluu koskaan onnistua? Pääseekö koskaan yli tekemistään virheistä? Voiko suruun kuolla?
Kommentit (17)
Vähän tuntuu kuin olisit rakastunut draamaan. Sulle ehkä kävi arkielämä tylsäksi ja piti keksiä jotain jännää. Mikä sen kivempaa kuin nämä suuret paisutellut tunteet eron hetkellä. Sori mutta vähän luulen että et osaa arvostaa sitä tavallista arkea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on raskasta. Vaihtamalla ei kyllä parane. Toki poikkeuksia on, mutta jos on rakkautta, niin ei se ruoho ole vihreää missään muuallakaan. Sitä pitää hoitaa.
Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan. Varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä. Älä päästä menemään ihmistä jota rakastat, ikinä! Pidä hänestä kiinni. Niin myötä, kuin vastamäessä. Se on kahden kauppa, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuntuu kuin olisit rakastunut draamaan. Sulle ehkä kävi arkielämä tylsäksi ja piti keksiä jotain jännää. Mikä sen kivempaa kuin nämä suuret paisutellut tunteet eron hetkellä. Sori mutta vähän luulen että et osaa arvostaa sitä tavallista arkea?
Siinä oli valitettavasti muitakin ongelmia kuin tylsyys, molempien henkkoht elämässä, joita on alettu korjaamaan vasta eron myötä. Meillä tavan tylsät hetket oli kuitenkin kivoja ja vietettiin ne tiiviisti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Ero on raskasta. Vaihtamalla ei kyllä parane. Toki poikkeuksia on, mutta jos on rakkautta, niin ei se ruoho ole vihreää missään muuallakaan. Sitä pitää hoitaa.
Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan. Varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä. Älä päästä menemään ihmistä jota rakastat, ikinä! Pidä hänestä kiinni. Niin myötä, kuin vastamäessä. Se on kahden kauppa, eikö?
Täytyy nyt antaa ainakin tilanteen laantua, kun molemmat shokissa. Ettei enää uudestaan mene on/off-säädöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi tehdä omalla tavallaan. Itse tekisin liittoni eteen kaiken mitä voin, mutta kaksi osapuoltahan siihen aina tarvitaan. Jos toinen pettää tai toinen jättää, niin siinä on haasteita. Syitä on varmasti ollut kuitenkin jo ennen ongelmien kasaantumista.
Ero voi kuitenkin olla myös mahdollisuus. Erillään asuminen voi ehkä auttaa suhteen eheytymistä. Ei tarvitse heti palata yhteen asumaan. Voi löytää toisen taas uudestaan ja huomata sen, mitä on oikeasti kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero on raskasta. Vaihtamalla ei kyllä parane. Toki poikkeuksia on, mutta jos on rakkautta, niin ei se ruoho ole vihreää missään muuallakaan. Sitä pitää hoitaa.
Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan. Varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä. Älä päästä menemään ihmistä jota rakastat, ikinä! Pidä hänestä kiinni. Niin myötä, kuin vastamäessä. Se on kahden kauppa, eikö?
En olisi päästänyt, mutta mies jätti, vaikka hän oli kaikkien ongelmien takana. Itse olisin kestänyt ja kestänyt, mutta miestä kiinnosti enemmän se naapurien nurmikko.
Mene mielenterveyslääkärille. Tarvitset lääkityksen tuohon ongelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ihmistä ei vaan sovi yhteen, jos tulee ero! Silloin toinen EI halua olla sen toisen kanssa. Simple as that! Siihen ei auta kuin hyväksyä asia ja mennä eteenpäin. Sellaisessa suhteessa ei vaan palapelin palat osu kohdilleen, eikä se eron myötä muutu. Ne palaset pysyvät ihan samoina. Ja sanon tämän ihan kokemuksesta. Itse haikailin lasteni isän perään vuosikausia, enkä uskonut koskaan haluavani ketään muuta enkä kenenkään muun sopivan itselleni koskaan. No toisin kävi. Ihan yllättäen ja uskon, että Jumala piti siitä huolen kaiken kärsimykseni jälkeen<3
Jokainen suhde on omanlainen. Kriisi ei ole kriisi, jos se olisi helppo. Erosimme pitkästä suhteesta vuosia sitten ja en olisi ikinä uskonut että saamme suhteen toimimaan. Saimme, mutta ei se ilman halua tullut. Se vaati rakkautta ja päättäväisyyttä. Ja ennen kaikkea itseensä menemistä, puolin ja toisin, sekä halua aloittaa alusta. En kadu mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on raskasta. Vaihtamalla ei kyllä parane. Toki poikkeuksia on, mutta jos on rakkautta, niin ei se ruoho ole vihreää missään muuallakaan. Sitä pitää hoitaa.
Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan. Varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä. Älä päästä menemään ihmistä jota rakastat, ikinä! Pidä hänestä kiinni. Niin myötä, kuin vastamäessä. Se on kahden kauppa, eikö?
En olisi päästänyt, mutta mies jätti, vaikka hän oli kaikkien ongelmien takana. Itse olisin kestänyt ja kestänyt, mutta miestä kiinnosti enemmän se naapurien nurmikko.
Eli haluat suhteen ihmisen kanssa, ja jopa hankkia sellaisen kanssa lapsia, joka ei ole mitenkään sitoutunut sinuun? Tiedätkö kun tilaasi kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Se saa ripustautumaan toiseen ihmiseen ja pitämään kiinni ihmissuhteista, joissa toinen osapuoli ei osoita minkäänlaista välittämistä tai kunnioittamista. Edustat sitä naistyyppiä joka ei ns. kelpaa kellekään ja tarttuu siihen ainoaan ihmiseen joka on antanut jotain hyväksynnän tyyppistä huomiota. Uskot vakaasti tietysti, että ketään muuta ei tule joka sinut enää ikinä haluaisi. Tiedätkö kun jokaiselle roskalle löytyy kyllä poimija. Koska roskana sinä itseäsi pidät ja läheisriippuvaiset ei todellakaan ole se mitä kukaan haluaa parisuhteeseen. Sinun ehdottomasti kannattaa korjata kynnysmattomainen persoonasi, ei roikkua exässä tai hakeutua mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa ennen kuin olet korjannut pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on raskasta. Vaihtamalla ei kyllä parane. Toki poikkeuksia on, mutta jos on rakkautta, niin ei se ruoho ole vihreää missään muuallakaan. Sitä pitää hoitaa.
Kannattaa panostaa siihen omaan kultaan. Varsinkin jos on ollut pitkään yhdessä. Älä päästä menemään ihmistä jota rakastat, ikinä! Pidä hänestä kiinni. Niin myötä, kuin vastamäessä. Se on kahden kauppa, eikö?
En olisi päästänyt, mutta mies jätti, vaikka hän oli kaikkien ongelmien takana. Itse olisin kestänyt ja kestänyt, mutta miestä kiinnosti enemmän se naapurien nurmikko.
Eli haluat suhteen ihmisen kanssa, ja jopa hankkia sellaisen kanssa lapsia, joka ei ole mitenkään sitoutunut sinuun? Tiedätkö kun tilaasi kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Se saa ripustautumaan toiseen ihmiseen ja pitämään kiinni ihmissuhteista, joissa toinen osapuoli ei osoita minkäänlaista välittämistä tai kunnioittamista. Edustat sitä naistyyppiä joka ei ns. kelpaa kellekään ja tarttuu siihen ainoaan ihmiseen joka on antanut jotain hyväksynnän tyyppistä huomiota. Uskot vakaasti tietysti, että ketään muuta ei tule joka sinut enää ikinä haluaisi. Tiedätkö kun jokaiselle roskalle löytyy kyllä poimija. Koska roskana sinä itseäsi pidät ja läheisriippuvaiset ei todellakaan ole se mitä kukaan haluaa parisuhteeseen. Sinun ehdottomasti kannattaa korjata kynnysmattomainen persoonasi, ei roikkua exässä tai hakeutua mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa ennen kuin olet korjannut pääsi.
Tuo ei siis ollut minun kommenttini, mutta olen osittain samaa mieltä siitä, että itsetunto vaatii jotain korjaamista jos toinen on suorastaan ikävä.
Töitä on myös oman exän kanssa tällä saralla, molempien on osattava rakastaa vähän itseään ennen kuin yhdessä jatkaminen olisi edes mahdollista. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suhde on omanlainen. Kriisi ei ole kriisi, jos se olisi helppo. Erosimme pitkästä suhteesta vuosia sitten ja en olisi ikinä uskonut että saamme suhteen toimimaan. Saimme, mutta ei se ilman halua tullut. Se vaati rakkautta ja päättäväisyyttä. Ja ennen kaikkea itseensä menemistä, puolin ja toisin, sekä halua aloittaa alusta. En kadu mitään!
Katumisella tarkoitin sitä, että lähdin uudestaan jatkamaan suhdettamme. Sitä en ole katunut. Tästä katumattomuudesta saattoi jäädä ehkä vähän väärä käsitys. 🙂
Onnistuuko yhteenpaluu koskaan kirjoitti:
Hän on minulle tärkein ja rakkain ihminen, haluaisin vain saada kaiken korjattua, kun pitkälti myös omista toimista kiinni että kaikki meni tähän pisteeseen. En osannut löytää ratkaisua ongelmiin, ihastuin hetkeksi toiseen, nyt häpeän aivan liikaa, että olen tietyllä tasolla pettänyt minulle tärkeintä, vaikka en olisi ikinä uskonut tekeväni mitään tälläistä.
Kadut selvästi sitä, että lähdit pois toisen luota. Tiedostat selvästi, että teit itse päätöksen jatkaa elämääsi ilman kumppaniasi ja ymmärrät oman osuutesi tilanteeseen. Minusta se on kova juttu!
Jäin kiinni sanoihisi, joissa sanoit, että "kumppanisi on sinulle tärkein ja rakkain ihminen". Toivottavasti tämä on se ainoa syy miksi haluat palata hänen kanssaan yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko yhteenpaluu koskaan kirjoitti:
Hän on minulle tärkein ja rakkain ihminen, haluaisin vain saada kaiken korjattua, kun pitkälti myös omista toimista kiinni että kaikki meni tähän pisteeseen. En osannut löytää ratkaisua ongelmiin, ihastuin hetkeksi toiseen, nyt häpeän aivan liikaa, että olen tietyllä tasolla pettänyt minulle tärkeintä, vaikka en olisi ikinä uskonut tekeväni mitään tälläistä.
Kadut selvästi sitä, että lähdit pois toisen luota. Tiedostat selvästi, että teit itse päätöksen jatkaa elämääsi ilman kumppaniasi ja ymmärrät oman osuutesi tilanteeseen. Minusta se on kova juttu!
Jäin kiinni sanoihisi, joissa sanoit, että "kumppanisi on sinulle tärkein ja rakkain ihminen". Toivottavasti tämä on se ainoa syy miksi haluat palata hänen kanssaan yhteen.
Tein itse päätöksen, osittain tilanteen painosta, koska voimme molemmat tahoillamme henkisesti huonosti, eikä tilannetta saatu siinä hetkessä korjattua yhdessä. Oma pakotieni etsiminen vaikeasta tilanteesta oli todella väärin toista kohtaan, mutta elin kuole tai pakene -tunteessa.
Nyt kun on tullut ilmaa väliin ja ollaan saatu välillä keskusteltua asioista koen, että tätä ei kannattaisi heittäö hukkaan, kun molemmat rakastavat ja haluaisivat olla toistensa kanssa aidosti, eikä vain yksin jäämisen pelossa.
Me oltiin liki 2 vuotta erossa, ennen kuin palattiin yhteen. Ja nyt menee paremmin kuin ikinä.