Työelämän epärealistinen positiivisuus höttö LinkedInissä
On tietenkin totta, että omalla asenteella voit vaikuttaa siihen miltä työ tuntuu. Mutta kun lukee LinkedIniä, niin välillä iskee epätoivo, siellä on jos jonkinlaista wellbeing mindfullness digi directoria jakamassa sydämiä kollegoille, joiden kanssa ollaan oltu luomassa yrityksen mitä ikinä strategiaa ja lähetetty sen jälkeen työntekijöille suklaalevyt kotiin jollain kivalla tsemppiviestillä. Onko näistä hössönsössö directoreista kukaan koskaan oikeasti kuunnellut operstiivisen työtekijöitä siitä mitä se työ oikeasti arjessa on ja millaisten ongelmien kanssa siellä työpaikalla oikeasti painitaan. Onko joku oikeasti konkreettisesti miettinyt miten se strategia siirtyy sielä powerpointista arjen tekemiseen? Joskus kannattaisi mennä vaikka viikoksi tekemään sitä työtä viikoksi sinne kentälle, niin näkisi mitä se opetatiivinen työ oikeasti on ja sen jälkeen voisi miettiä miten sen strategian voisi siirtää sinne käytännön tekemiseen. Molempia tarvitaan, mutta valitettavan usein johtotasolla ei ole mitään käsitystä arjen haasteista ja operatiivisella tasolla ei ole mitään käsitystä siitä mihin suuntaan heidän opetatiivinen puuhastelunsa olisi tarkoitus yritystä viedä.
Kommentit (11)
No seurasin tuota palvelua puoli vuotta aktiivisesti ja onhan se todella valheellista höttöä, jos vertaa oikeaan työelämään ettei kyllä mitään rajaa.
Instassa ja Facessakin ihmiset ovat rehellisempiä mitä tuolla.
:D Hyvä kirjoitus! Strategiatasolla ollaan usein valitettavasti nykyään omassa kuplassa ja ylenkatsotaan asiantuntemusta. Korona-pandemia on hyvä esimerkki. Pandemia-vaarasta on kyllä varoitettu, mutta eihän nyt mikään mikrominimaalinen virus voi olla mikään ongelma, sehän on niin pieni...!
Porukka taitaa koristella minkä kehtaa . . .saavutuksiaan ja osaamisiaan?
Yksi firma lähettelee herkkulaatikoita työntekijöilleen, mutta oli kyllä aivan kamala yhteistyökumppaneilleen. En halua olla enää missään tekemisissä.
Tuo "se on vain asenteesta kiinni!" on myös törkeää työntekijän syyllistämistä asiasta, johon hän ei ole itse syypää.
Liian usein työelämässä käy niin, että työpaikkaa vaihtaessaan huomaakin päätyneensä työhön, joka on vaativuusasteeltaan ehkä puolet edellisestä ja missä ei tarvita omaa koulutuksellista osaamista. Suurin osa ei halua vaihtaa töitä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "se on vain asenteesta kiinni!" on myös törkeää työntekijän syyllistämistä asiasta, johon hän ei ole itse syypää.
Liian usein työelämässä käy niin, että työpaikkaa vaihtaessaan huomaakin päätyneensä työhön, joka on vaativuusasteeltaan ehkä puolet edellisestä ja missä ei tarvita omaa koulutuksellista osaamista. Suurin osa ei halua vaihtaa töitä niin.
"Liian usein työelämässä käy niin, että työpaikkaa vaihtaessaan huomaakin päätyneensä työhön, joka on vaativuusasteeltaan ehkä puolet edellisestä ja missä ei tarvita omaa koulutuksellista osaamista."
Niinpä, miksi niin? Työnantaja valehtelee tulevista työtehtävistä? Tai on muuten vaan tällainen "strategiahöttö-tyyppi", joka ei tajua, mitä oikeasti täytyy tehdä?
Mä ihmettelen miten persoonallisuustestien käyttö on hyväksyttävää työnhaussa. Sehän on jumalauta syrjintää arvottaa ihmisiä persoonallisuuden mukaan. Peruskoulun opetussuunnitelmakin kieltää sen. Nykypäovän työelämä on vastenmielinen paikka ja ymmärrän miksi moni on halunnut jättäytyä sen ulkopuolelle.
Meillä etenee ne jotka eniten valehtelee asioita positiiviseksi. Ei ne jotka aidosti haluaisi kehttää toimintaa parempaan.
Kaikki on jotenkin vääristynyttä.
Mä oon 2006 valnistunut tradenomiksi enkä vieläkään ole saanut alan töitä. Tietotekniikan alalle on vaikea työllistyä. Mullakin oli pitkään Linkedin -tili, mutta poistin sen koska ei tuottanut tulosta.
On kyllä vastenmielinen paikka tuo L:in. Ihmiset pyrkivät niin maalaamaan itsestään paremman kuvan mitä ne ei oikeasti ole.
No, mun työttömyys jatkuu. Odottelen kärsivällisesti että saan töitä it-alalta ja saan ihan oikean ensimmäisen palkan. Ilmaistyöt, työharjoittelut tai koulutukset ei kiinnosta enää, haluan töitä rahapalkalla.
Linkedin tiliä en kyllä koskaan enää avaa, kun ei mulla ole vähäisistä työharjoitteluista ja koulutusohjelmista (2) syntynyt kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miten persoonallisuustestien käyttö on hyväksyttävää työnhaussa. Sehän on jumalauta syrjintää arvottaa ihmisiä persoonallisuuden mukaan. Peruskoulun opetussuunnitelmakin kieltää sen. Nykypäovän työelämä on vastenmielinen paikka ja ymmärrän miksi moni on halunnut jättäytyä sen ulkopuolelle.
Meillä etenee ne jotka eniten valehtelee asioita positiiviseksi. Ei ne jotka aidosti haluaisi kehttää toimintaa parempaan.
Kaikki on jotenkin vääristynyttä.
Johtajien rekrytointi on päin p:tä! Meillä sellainen, jonka kunnostautui varastamalla toisen (asiantuntevan ja pätevän) työntekijän tehtävän sen selän takana ja sotkemaan asioita aika perusteeellisesti, valittiin yksikön johtajaksi. Kiva olla tuon alainen...
Ja siellä on ihan oikeasti porukkaa, joka ei arvosta niitä tekijöitä sillä alemmalla tasolla.