Kauhea ikävä ja ontto olo ilman lapsia

Onko teillä viikko-viikko-systeemi?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä viikko-viikko-systeemi?

Ei vaan minun luona enemmän. Vaan pelkään että alkavat sitä haluta kun niin hyvin tuntuu heillä menevän. Hirveä ajatus minulle. Mietin jopa ettei olisi pitänyt erota koska tämä menetys on niin raskas.

Jos eksäsi uusi on edes jokseenkin järkevä ihminen niin toivottavasti pääset siihen vaiheeseen joskus, että voit ajatella häntä yhtenä lisänä lapsiesi elämässä.

ITselleni oli aikanaan paljon vanhempieni eroa raskaampaa se, kuinka paljon isäni uusi ja äitini vihasivat toisiaan. Sellaista en toivoisi kenellekään kasvavalle ihmislapselle.

Lapset kuitenkin aina vaistovat asioiden oikean laidan.

Mutta tsemppiä. Toivottavasti saat läheisiltäsi tukea asian käsittelyyn tai ehkä vaikka jostain eroseminaarista tms. Hyvää kesän alkua kaikesta huolimatta. Ja toivon ettei tekstini vaikuttanut syyllistävältä tms. se ei ollut tarkoitus todellakaan.

Kamalammalta kuulostaisi jos et yhtään kaipaisi.

Uusi tilanne? Aluksi se on tuollaista. Sitten opit nauttimaan omasta ajastasi. Yritä iloita siitä että lapset menevät mielellään isälleen, ja äitipuolenkin kanssa sujuu. Se ei ole itsestäänselvyys.

Olet liian kiinni lapsissasi. Nauti vapaasta.

Kiitos jokaiselle joka vastaa näkemyksiään, en ota syyllistäen. Olen varmaan liian kiinni lapsissa mutta kun koen että äidin ja lasten kuuluukin elää elämä yhdessä kunnes aikuistuvat ja tämä on jotain "epänormaalia". Kyllä, olen itse ydinperheessä kasvanut. Ja odotan että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, tuen siinä. Mutta tämä kun on erilaista. Miten tällaisesta pääsee yli? Eikö ole ihan luonnollisia tunteita, miksi muut ero vanhmmat ei tunne näin? Nautin omasta ajasta sinänsä mutta tämä tuntuu väärältä.

Mietipä tilannetta eteenpäin niin kauan, kun lapsesi kasvavat ja alkavat kavereiden kanssa kulkea. Lähtevät opiskelemaan ja armeijaan jne, kohta muuttavat pois kotoa. Usko pois, ei siihen niin kauan aikaa mene, joten älä hirttäydy niihin lapsiin ihan totaalisesti. Nauti ajastasi, kun olet ilman lapsia, lue, ota lasi tai kaksi viiniä, lue, mene kylpyyn, jos sulla on amme. Mene lenkille tai muuten vaan kävelylle haaveilemaan ilman päämäärää. Osta herkkuja, vain sinulle itsellesi! Tee kaikkea sitä, mitä olet siinä lapsiperheen kaaoksessa haaveillut tekeväsi silloin, kun olet yksin. Ryhdistäydy, äläkä kaivaudu sinne poteroosi!

Kuten jo sanoin, teen asioita ja mieluusti annan lasten itsenäistyä. Mutta eläminen eri perhees on eri perheessä tuntuu väärältä vaikka isän kanssa olo on yhtä tärkeää. Ap

Totut siihen kun aikaa kuluu. Mulla nyt vuosi tätä uuden opiskelua ja nyt jo osaa ns nauttia omasta ajasta. Ikävä on aina ja se päivä kun lapset lähtee on ihan kamala ja vähän väliä muistaa ettei ne lapset olekaan tässä. Itse täytän kalenterin lasten poissaollessa treenillä ja asioilla jotka voi ja helpompi tehdä kun lapset ei kotona. Lisäksi koitan ajatella että hoidan itseäni ja omaa jaksamistani niinä päivinä eli lepään, syön hyvin ja teen itselle mieluisia asioita. Alussa on aivan hemmetin vaikeaa, juoksin ja itkin ja juoksin niin kauan etten jaksanut enää itkeä enkä juosta. Sit kun lapset tulee heihin panostaa entistä enemmän ja nauttii ihan pienistäkin jutuista. Täällä myös eksällä uusperhe pamahti melko pian kuvioon, mut sekin ihan ok eikä multa pois.

Ymmärrän ap:tä. <3 minustakin äitien ja lasten kuuluu olla yhdessä, ei erillään. Se on ihan luonnollista, että tuntuu väärälle kun omat pienokaiset asuu jonkun muun luona välillä. Samalla tavalla luonto myös hoitaa vieroituksenkin aikanaan kun lapset kasvaa, ei niissä enää halua olla kiinni ja lapsetkin pyrkii itsenäistymään. Mutta pienten lasten kanssa erossa olo, silloin kun sitä ei itse halua, on kamalaa, raastavaa, väärin! En tiedä voiko siihen tottua? Itse en ole eronnut mutta ajatuskin tuntuu vaikealle.

Vast. 10 Miltä sinusta tuntuu ajatus että toinen nainen hoivaa sinun lapsia, kuulee murheet ja tärkeät asiat? Minkä ikäisiä sun lapset on?

Luitko ap siitä naisesta, jolla on mielenterveysongelmista kärsivä 19-vuotias taakkanaan? Hän antaisi mitä tahansa, jos olisi sinun asemassasi ja saisi levätä lapsestaan. Älä ole kiittämätön.

Juurikin, äidin ja lasten kuuluu olla yhdessä.

Up

Miehen uusi sanoo, että lapset voivat aina halutessaan olla heillä ja sisustaa lapsille huonetta, hankkivat asioita sinne.. Tuntuu, että haluaa omia lapseni heille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jokaiselle joka vastaa näkemyksiään, en ota syyllistäen. Olen varmaan liian kiinni lapsissa mutta kun koen että äidin ja lasten kuuluukin elää elämä yhdessä kunnes aikuistuvat ja tämä on jotain "epänormaalia". Kyllä, olen itse ydinperheessä kasvanut. Ja odotan että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, tuen siinä. Mutta tämä kun on erilaista. Miten tällaisesta pääsee yli? Eikö ole ihan luonnollisia tunteita, miksi muut ero vanhmmat ei tunne näin? Nautin omasta ajasta sinänsä mutta tämä tuntuu väärältä.

No, jos vanhemmat ovat hyviä, tuossa symbioosissa ehkä onkin jotain järkeä, mutta ehkä sinä et luota omaan ja lastesi suhteeseen? Ehkä et olekaan niin hyvä vanhempi, kuin olet ydinperheessä saanut omahyväisesti kuvitella. Jos vanhemmat ovat huonoja, lapsi kaipaa etäisyytä paskasta vanhemmasta. Silloin pieni breikki on lapsillesi tervetullut. Vain huono vanhempi ei näe omia vikojaan äitinä ja siis luulee, että hänen olisi oltava lasten kanssa koko ajan. Hyvä vanhempi tajuaa, että hänessäkin on vikoja äitiniä ja iloitsee siitä, ettei lasten tarvitse niitä koko ajan sietää ja nauttii omasta ajastaan silloin kun lapset ovat isällä.

Omat lapseni ovat jo 15 ja 17, ja edelleen ihan samat olot, kun menevät isälleen. 

Sinänsä tottakai olen iloinen, että isänsä luona heillä asiat on hyvin ja isäsuhde kunnossa. Mutta oma talo tuntuu kamalan tyhjältä, vaikka täälläkin ollessaan oikeastaan luuhaavat enemmän kavereiden kanssa kuin kotosalla.

En tiedä miltä sitten tuntuu, kun alkavat kotoa lähteä. Toivottavasti jossain kohtaa helpottaisi.

Lapset pitää pystyä jakamaan ja jos tykkäävät olla isänsä kanssa niin hybä juttuhan se on. Ehkä muuttavat isänsä luokse.

Vierailija kirjoitti:

Miehen uusi sanoo, että lapset voivat aina halutessaan olla heillä ja sisustaa lapsille huonetta, hankkivat asioita sinne.. Tuntuu, että haluaa omia lapseni heille. Ap

Niin. Se on tuo tunne.

Onhan se kuitenkin onni, että ei kaltoinkohtele lastasi.

Äiti on aina äiti.

Jatka rakastavana äitinä.

Ehkä olisi hyvä käydä juttelemassa noista tunteistasi psykologin kanssa.