Lue keskustelun säännöt.
Olen alkoholisoitunut hiljalleen. Tuntuu, että pääni sekoaa ahdistuksesta.
29.05.2020 |
Oikeasti tämä on kamalaa.
Elämä tuntuu olevan ihan pelkkiä epäonnistumisia täynnä, mistään en saa kiinni eikä tahdonvoimaa ole.
Vihaan itseäni ja tätä tietä jonka olen valinnut.
Juon muutaman kerran viikossa humalaan itseni, ahdistaa kun se lihottaa ja nykyään jopa inhoan katsoa itseäni peiliin vaikka en ole lihonut mutta en kyllä laihtunutkaan.
Töitäkään ei nyt ole, tosin pian luultavasti on mutta sekin ahdistaa. Oli töitä tai ei, kun voimia ei ole ja toisaalta olen tajuttoman turhautunut ja levoton kun töitä ei ole.
Kaikki tuntuu päässä kaaokselta ja ahdistaa!!
Alkoholi helpottaa kyllä hetkeksi mutta seuraava päivä on masentava ja todella ahdistava.
Miesystävä ärsyttää...
Hän juo liikaa, enemmän kun minä eikä ole valmis muuttamaan elämässään mitään ja joudun kannattelemaan sekä pitämään hänestä huolta vaikka tarvitsisin nyt itsekin erityisesti huolenpitoa. Tarvitsevuuteni, ahdistus ja kiukku tulkitaan kotona sitten lapsellisuudeksi vaikka mielestäni en sellainen ole.
Olen ottanut roolin hoitaa kotiamme ja jotenkin olen nyt kadottanut itseni täysin.
Ahdistaa aivan helvetisti kaikki enkä saa mistään kiinni vaikka yritän kaikenlaista.
Syön terveellisesti, leivon muille ja teen kivoja juttuja, liikun enemmän, yritän laihduttaa, yritän yritän yritän jotain..
Mutta tunnen vain ja ainoastaan epäonnistumista suurimmaksi osaksi ja itku on hetkillä.
Yksikin vääränlainen kommentti voi saada minut hermoromahduksen partaalle jonka joudun peittämään ja yksin itkemään.
Kommentit (35)
Kuulostaa masennukselta. Sitä alkoholi ei ainakaan helpota, mutta tämä varmaan tiesitkin eikä tehne asioista yhtään sen helpompaa. Kääntyisin ammattiauttajan puoleen, vaikea tuosta on "ottaa itseään niskasta kiinni" (ironiaa) ja koittaa omin avuin toipua, jos voimavarat on vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Tiedän nuo tuntemukset. Raitistuin 7 vuotta sitten Minnesota-mallisessa paikassa.
Jollet pääse omin voimin irti alkoholista, hakeudu hoitoon. Eka vuosi on rankka, mut sit saat enemmän kuin ikinä uskoisitkaan.
Alkoholi on tosi kavala vihollinen, jos sairastaa alkoholismia.
Kiitos.
Uskon sinua. Huippu juttu että pääsit alkoholista eroon.
Minä vielä tunnen jatkuvaa syyllisyyttä ihan jo pelkästä olemassa olostani nykyään ja se myrkky vain korostaa tunnetta.
Pahinta tässä on tai itselleni erittäin häpeällistä, että tämä on vielä geeneissä, sillä molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja eivätkä koskaan ole apua hakeneet.
Itse tutustuin jo siihen 13-vuotiaana ja juomista on ollut enemmän ja vähemmän.
Hävettää, sillä vielä vuosi sitten ajattelin vahvasti etten tahdo tulla samanlaiseksi kun omat vanhempani, en halua hukata elämääni tähän. Nyt minulla on itse suhde alkoholistin kanssa ja sitä jo itsekin alan vahvasti olemaan, sillä en pysty hallitsemaan tätä omaa impulssiani. Ottaa päähän.
Se olisi tärkein juttu että pääsisin alkosta eroon, tiedän sen.
Se muuttaisi kaiken, luultavasti myös parisuhde loppuisi mutta ehkei sekään huono asia olisi. Voimia tarvitsisin ja tukea ehdottomasti.
Ap
Sekoaminen ja ahdistuminen ovat viinankin haittavaikutuksia, puhumattakaan juurisyystä, johon alkoholia on luullut lääkkeeksi käyttävänsä. Vieroittautumisen jälkeen olo normalisoituu, mutta sen jälkeen ei sitten parane koskea pulloon enää uudestaan. Juoppohulluus se vasta vihoviimeinen tauti onkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juot per päivä?
En juo joka päivä.
Juon noin 2-3 kertaa viikossa itseni humalaan.
Annokset on jotain 10-15 aina juomiskerralla sitten.
Mies juo joka päivä. Arkisin muutaman(2-5 annosta) ja viikonloppuisin täyskaato.
Ap
A-klinikka on myös hyvä paikka. Mä olin ihan umpikujassa kohta kaksi vuotta sitten. Oli myös jatkuva ahdistus, jota aloin helpottaa alkoholilla ja lopulta mulla oli sitten alkoholiongelmakin. Jännitin sinne menoa, mutta työntekijä oli todella osaava ja kannustava. Lähdettiin ihan keskustelulla, että mikä on tavoite alkoholin kanssa (kohtuukäyttö vai täysraittius) ja mietittiin yhdessä, millä tavoin arjesta saisi helpompaa ja milla muilla keinoilla ahdistusta voi hallita kuin juomalla. Epäonnistumisten jälkeen pohdittiin yhdessä, miten sellaisen voisi tulevaisuudessa ehkäistä. Ei ollut mitään haukkumista, leimaamista tai syyttelyä kuten pelkäsin. Pian vuosi raittiina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juot per päivä?
En juo joka päivä.
Juon noin 2-3 kertaa viikossa itseni humalaan.
Annokset on jotain 10-15 aina juomiskerralla sitten.
Mies juo joka päivä. Arkisin muutaman(2-5 annosta) ja viikonloppuisin täyskaato.
Ap
Normi setti. No problem
Tiedän mistä puhut. Itse join aivan älyttömästi jne. Lopetin juomisen, koska kehoni ei kestänyt ja lääkäri sanoi, että sisukset on punasella. Lopetin väkisin. Kun lopetin ja raitistuin, niin ei ollut tekemistä. En osannu elää ilman alkoholia. Päivä kerrallaan menin ja nyt olen ollut 5v raitis, mutta silti välillä tulee se olo että ei oikein ole mitään, vaikka minulla on kaikkea ja asiat on paremmin kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että tiedostat ongelman on hyvä alku, siitä se lähtee! Juomisella hallitaan omia tunteita ja peitetään pahaa oloa ja mahdollisia traumoja. Terapia olisi varmasti loistava apu tässä. Olen itse nyt neljättä vuotta terapiassa, ja vaikka en alkoholisti olekaan, niin olen saanut valtavaa apua muihin ongelmiin joista ajattelin etten koskaan selviä. Kun opit kohtaamaan sisäiset mörkösi ja tuntemaan myös niitä negatiivisia tunteita, pääset luultavasti irti myös alkoholista. Menneisyytesi ja nykyinen elämäntilanteesi kuullostaa hankalalta, ja voi olla hidasteena toipumisellesi. Aloita vaikka lukemalla/kuuntelemalla kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Siinä on hienoja ajatuksia kuinka parantaa omaa elämää. Pelkällä itsetutkiskelulla tuskin pystyt selviämään, mutta pääset alkuun! Tärkeää on saada tukea toipumiseesi ihan ammattilaisilta, ja myös mahdollisesti läheisiltä. Tsemppiä!
Sinun pitää hakea apua itsellesi. Et ole vastuussa miehestä. Kai tiedät että alkoholi ruokkii masennusta ja ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juot per päivä?
En juo joka päivä.
Juon noin 2-3 kertaa viikossa itseni humalaan.
Annokset on jotain 10-15 aina juomiskerralla sitten.
Mies juo joka päivä. Arkisin muutaman(2-5 annosta) ja viikonloppuisin täyskaato.
ApNormi setti. No problem
Ei ole normisetti! Katsokaa päihdelinkin sivulta vaikka suurkulutuksen rajoja. Ja kyse ei ole aina paljonko juo vaan miten juo jotta on alkoholisoitunut. Toinen etsii apua eikä tuollainen auta että ongelmaa kielletään.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää hakea apua itsellesi. Et ole vastuussa miehestä. Kai tiedät että alkoholi ruokkii masennusta ja ahdistusta.
Päinvastoin. Alkoholia juuri juodaankin vitutukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juot per päivä?
En juo joka päivä.
Juon noin 2-3 kertaa viikossa itseni humalaan.
Annokset on jotain 10-15 aina juomiskerralla sitten.
Mies juo joka päivä. Arkisin muutaman(2-5 annosta) ja viikonloppuisin täyskaato.
ApNormi setti. No problem
Ei ole normisetti! Katsokaa päihdelinkin sivulta vaikka suurkulutuksen rajoja. Ja kyse ei ole aina paljonko juo vaan miten juo jotta on alkoholisoitunut. Toinen etsii apua eikä tuollainen auta että ongelmaa kielletään.
Niissä rajoissa on valtavat toleranssit kun osa kansasta on riskiryhmää, jopa tietämättään.
suomalainen keskikulutus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon juot per päivä?
En juo joka päivä.
Juon noin 2-3 kertaa viikossa itseni humalaan.
Annokset on jotain 10-15 aina juomiskerralla sitten.
Mies juo joka päivä. Arkisin muutaman(2-5 annosta) ja viikonloppuisin täyskaato.
ApNo eihän nuo ole vielä mitään. Suomalaista keskikulutusta, jos sitäkään. Nyt poikkeusoloissa on hyvä tapa pysyä eristyksissä, kun vetelee kännejä kotona. Menee päivätkin nopeammin.
Juot ilmeisesti vääränlaisia merkkejä. Panosta prosenttien suuruuteen sekä laatuun. Laadukas alkoholi piristää ja saa elämän maistumaan juhlalta. Turhaan katsot peilistä itseäsi.
Aurinko näyttää paistavan ulkona joten pihalle tai parvekkeelle siitä nauttimaan. Hyvää musaa soimaan ja lasit kumoon. Välillä käytte miehesi kanssa sekstailemassa niin jopas viileä alkoholi maistuukin hyvältä.
Hyi kamala.
Tuollaisesta juuri tahdon pyrkiä eroon!
Ihan sama vaikka en juo joka päivä mutta minulle tämä setti on täystuho ja itseni menetys. Mitään en saa aikaan tai siltä tuntuu koska olen muutenkin kroonisesti masentunut, ollut lähestulkoon elämäni niin tämä elämäntapa vielä oikein korostaa kaikkia järkyttävän ahdistavia tunteita. Maailma tuntuu synkältä ja turhalta itselleni.
Ei ole kivaa.
Olisi ihanaa jos vaikka raitistuisi, voisimme tämän perheen kanssa pelata ulkopelejä auringossa, tehdä hyvää ruokaa yhdessä, nauraa, jakaa elämää ja kokemuksia, iloja ja suruja. Välittää ja halata.
Seksiä harrastamme miehen kanssa kyllä nytkin usein mutta se nyt ei liity alkoholiin mitenkään.
Mutta kaikki muu liittyy, kaikki pyörii alkoholin ympärillä ihan oikeasti, ihan kaikki salakalavasti.
Se on koko tämän perheen sairaus tavallaan mutta lasten aikana emme juo humalaan asti eikä niin, että edes näkevät tölkkejä ja niin myöhään, etteivät ole seurassa.
Kuitenkin aina molempia väsyttää eikä mikään aidosti innosta.
Siis helvettiä tämä on. Anteeksi kiroilu mutta tältä tämä tuntuu, kaaokselta ja voimattomuudelta. Terveyskin harmittaa, tahtoisin olla terve monin puolin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tänään viiniä ja saunakaljaa...
Ja molemmille jaloille
Vierailija kirjoitti:
Se että tiedostat ongelman on hyvä alku, siitä se lähtee! Juomisella hallitaan omia tunteita ja peitetään pahaa oloa ja mahdollisia traumoja. Terapia olisi varmasti loistava apu tässä. Olen itse nyt neljättä vuotta terapiassa, ja vaikka en alkoholisti olekaan, niin olen saanut valtavaa apua muihin ongelmiin joista ajattelin etten koskaan selviä. Kun opit kohtaamaan sisäiset mörkösi ja tuntemaan myös niitä negatiivisia tunteita, pääset luultavasti irti myös alkoholista. Menneisyytesi ja nykyinen elämäntilanteesi kuullostaa hankalalta, ja voi olla hidasteena toipumisellesi. Aloita vaikka lukemalla/kuuntelemalla kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Siinä on hienoja ajatuksia kuinka parantaa omaa elämää. Pelkällä itsetutkiskelulla tuskin pystyt selviämään, mutta pääset alkuun! Tärkeää on saada tukea toipumiseesi ihan ammattilaisilta, ja myös mahdollisesti läheisiltä. Tsemppiä!
Kiitos tuesta ja kokemuksen jakamisesta.
Kuulostaa lohduttavalta, että voi selvitä vaikka ihan oikeasti tuntuu, että ei selviä koskaan, kaikenlaista oirelua itsessäni on jatkunut jo niin useita vuosia joskus parempia kausia toki ollut, jonka vuoksi olen joko tyhmänä lopettanut hoitosuhteen mielenterveystoimistossa tai vaihtoehtoisesti ollut hyvä syy edes aloittaa sitä uudelleen. Olen siis käynyt keskustelemassa tasaisin väliajoin joskus ja kerran oli nippa nappa lähellä, että kelatuki saatiin kuntoon, psykoterapia meinasi alkaa mutta en sitten jaksanut etsiä itselleni sopivaa terapeuttia ja kaikki meni hukkaan. Lisäksi koin sen tarpeettomaksi siinä hetkessä ja halusin mielummin keskittyä työntekoon(työ minä oli sillon identiteettini ja tärkeä kunnes uuvuin pahasti).
Terpia tekisi hyvää. Ehkä olen jo sen verran aikuistunut, että todella keskittyisin tunteiden käsittelyyn kaikkine vaiheineen.
On tämä elämä ollut sellaista kompastelua, ylös ja alatuloa, että päätä on huimannut.
Addiktoidun lähes kaikkeen, ehkä sekin helpottaisi jos selvisi ilman ripustautumista mielihyvää tuottaviin asioihin kun itse eheydyn.
Olet ollut järkevä sekä tehnyt hienon työn itsesi kanssa.
Ihana saada tukea täältä.
Pakko kuunnella tuo kirja, se varmasti helpottaa vähän ahdistusta.
Ap
Hei!
Tiedän nuo tuntemukset. Raitistuin 7 vuotta sitten Minnesota-mallisessa paikassa.
Jollet pääse omin voimin irti alkoholista, hakeudu hoitoon. Eka vuosi on rankka, mut sit saat enemmän kuin ikinä uskoisitkaan.
Alkoholi on tosi kavala vihollinen, jos sairastaa alkoholismia.