Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miksi aikuiset ihmiset ikään kuin kysyvät lupaa vanhemmiltaan?
29.05.2020 |
Aikuiset ihmiset, 30, 40-vuotiaatkin ovat "jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan". Mutta näin vain silloin jos vanhempien kanssa tullaan toimeen, ja heidän kanssa on pystynyt keskustelemaan valinnoista, joista he eivät pidä. Jos heidän kanssa ei pystynyt tekemään yhteistyötä alaikäisenäkään, niin täysi-ikäistyttyä tehdään näyttävä pesäero ja pärjätään korostetusti ilman vanhempia, niin ettei heitä edes tavata. Miksi on vain nämä ääripäät? Miksei ole ihmisiä, jotka voisivat olla hyvissä väleissä vanhempiinsa, vaikka ovat tehneet erilaisia valintoja ja vaikka vanhemmat eivät niitä ymmärrä?
Kommentit (6)
Ovat taloudellisesti ja/tai lastenhoidollisesti riippuvaisia edelleen vanhemmistaan, joten kaikki pitää hyväksyttää heillä tai jää rahat ja hoitoapu saamatta. Taloudellinen itsenäisyys ja riippumattomuus kaikessa on <3. Kukaan ei pääse niskan päälle sanelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat taloudellisesti ja/tai lastenhoidollisesti riippuvaisia edelleen vanhemmistaan, joten kaikki pitää hyväksyttää heillä tai jää rahat ja hoitoapu saamatta. Taloudellinen itsenäisyys ja riippumattomuus kaikessa on <3. Kukaan ei pääse niskan päälle sanelemaan.
Tämä. Irti vaan, niin ei tarvi mielistellä tai kumarrella mihinkää suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ovat taloudellisesti ja/tai lastenhoidollisesti riippuvaisia edelleen vanhemmistaan, joten kaikki pitää hyväksyttää heillä tai jää rahat ja hoitoapu saamatta. Taloudellinen itsenäisyys ja riippumattomuus kaikessa on <3. Kukaan ei pääse niskan päälle sanelemaan.
Tämä se on.
Joillakin voi olla myös vanhanaikaisen kasvatuksen varjo. Kiltteydellä käsitettiin toisen vallan alle jäämistä, oman tahdon vaientamista. Myötäillään ja ollaan kuin jonkun armoilla. Heikko tai ilkeä isä tai pappa saattoi määrätä ja vaikuttaa. Rajoista ei puhuttu, siis vanhemmat ihmiset ei tajua. Ei osattu sanoittaa asioita. Jos itse osasi, muut ei ymmärtäneet.
Nyt kun on netti, asiat on muuttuneet. Nekin jotka ei muuten lukisi mitään, lukee edes jotain.
Täytyy ensin olla lähellä, jotta voi sitten päästää irti. Monenlaista vajaata kontaktia, tunnevajetta ja etäisyyttä on sukupolvien ketjut väärällään.
Häh? Onhan siinä välissä vaikka mitä. En minä ainakaan kysele vanhempieni lupaa tai edes heidän mielipidettään omissa asioissani, vaikka meillä on erittäin hyvät välit. Uskoisin että suurin osa suomalaisista on tässä suhteessa samanlaisia kuin minä.