Lapsiperheen kodissa järkyttävän sotkuista!

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin yksityishenkilö voi tehdä lastensuojeluilmoituksen nimettömänä. Toiseksi jos lapsilla on kaikki hyvin, en ole ihan varma onko järkevää sotkun takia lasua tehdä. Siellä on hommia ihan muutenkin. Voit soittaa lastensuojeluun ja kysyä heidän mielipidettään asiasta. Parempi väylä miettiä asiaa, kuin av-palsta.

Mietin sellaista, että jos olisin vaikka itse masentunut tai olisi muuten rankka vaihe elämässä, ja jaksaisin siitä huolimatta hoitaa lapsille ruokaa ja rakkautta ja turvaa ja säännöllisen elämänrytmin, ja sitten joku tekisi lasun siitä, että kotona on sotkua, saattaisin romahtaa.

Sitähän tuo ap yrittää. Motiivi on aivan muu kuin huoli lapsista tai heidän vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin yksityishenkilö voi tehdä lastensuojeluilmoituksenn nimettömänä. Toiseksi jos lapsilla on kaikki hyvin, en ole ihan varma onko järkevää sotkun takia lasua tehdä. Siellä on hommia ihan muutenkin. Voit soittaa lastensuojeluun ja kysyä heidän mielipidettään asiasta. Parempi väylä miettiä asiaa, kuin av-palsta.

Mietin sellaista, että jos olisin vaikka itse masentunut tai olisi muuten rankka vaihe elämässä, ja jaksaisin siitä huolimatta hoitaa lapsille ruokaa ja rakkautta ja turvaa ja säännöllisen elämänrytmin, ja sitten joku tekisi lasun siitä, että kotona on sotkua, saattaisin romahtaa.

Mulla oli avioeron jälkeen tällainen vaihe. Lapset hoidin hyvin, mutta asunnon siivous jäi heikoksi. Toinen ystävä teki lastensuojeluilmoituksen, mistä aiheutui itkukohtaus ja lisää kuormitusta. Toinen ystävä taas tuli vain ilmoittamaan että nyt siivotaan ja siivosi asunnon jonka jälkeen se oli helppo pitää siistinä. Arvatkaa kummasta oli enemmän apua?

Tätä mä just tarkoitin sillä helvetillä ja hyvillä aikeilla. Voi kyllä miettiä, että miten hyvät ne aikeet edes on, kun on tehty lastensuojeluilmoitus, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että on ihan oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että lasu on hyvä teko. Toivottavasti heidän tiensä on myös täynnä heille tehtyjä 'hyviä' tekoja :)

Tyypillistä suomalaista ajattelutapaa: Harkitaan tekevänsä lasun, eikä edes vaivauduta tarjoamaan apua omalle sukulaiselleen! Hyi että miten inhottavaa ja kaksinaamaista. Toivottavasti sukulaisesi tajuaa laittaa välit poikki kanssasi ap. Et ole mikään ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin yksityishenkilö voi tehdä lastensuojeluilmoituksenn nimettömänä. Toiseksi jos lapsilla on kaikki hyvin, en ole ihan varma onko järkevää sotkun takia lasua tehdä. Siellä on hommia ihan muutenkin. Voit soittaa lastensuojeluun ja kysyä heidän mielipidettään asiasta. Parempi väylä miettiä asiaa, kuin av-palsta.

Mietin sellaista, että jos olisin vaikka itse masentunut tai olisi muuten rankka vaihe elämässä, ja jaksaisin siitä huolimatta hoitaa lapsille ruokaa ja rakkautta ja turvaa ja säännöllisen elämänrytmin, ja sitten joku tekisi lasun siitä, että kotona on sotkua, saattaisin romahtaa.

Mulla oli avioeron jälkeen tällainen vaihe. Lapset hoidin hyvin, mutta asunnon siivous jäi heikoksi. Toinen ystävä teki lastensuojeluilmoituksen, mistä aiheutui itkukohtaus ja lisää kuormitusta. Toinen ystävä taas tuli vain ilmoittamaan että nyt siivotaan ja siivosi asunnon jonka jälkeen se oli helppo pitää siistinä. Arvatkaa kummasta oli enemmän apua?

Tätä mä just tarkoitin sillä helvetillä ja hyvillä aikeilla. Voi kyllä miettiä, että miten hyvät ne aikeet edes on, kun on tehty lastensuojeluilmoitus, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että on ihan oikeasti olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että lasu on hyvä teko. Toivottavasti heidän tiensä on myös täynnä heille tehtyjä 'hyviä' tekoja :)

TÄYSIN samaa mieltä. En ole se, jolle vastasit.

Sinun ei varmaan ainakaan kannata hankkia lapsia, jos et kestä tavallisen elämän realiteetteja. Lapsista nyt tulee sotkua. Koko ajan.

Olen vanhin sisaruksista ja nykyisin helvetillinen, mieheni hermoja raastava siivous-ja kontrollifriikki.

Lapsuudenkodissani oli aina sotkuista. Muistan edelleen häpeän tunteen kun kaverit tulivat hakemaan ovelta ulos. Sen pidemmälle en päästänyt.

Ihailin, tai pikemmunkin kadehdin kaverien puhtaita koteja ja sitä miten VANHEMMAT käskivät siivoamaan huoneensa, keittiö siisti ym.

Vaikutti psyykkeeseni todella.

Vanhempani eivät siis ole alkkiksia, mutta tuo siisteyspuolen puuttuminen jätti ihan oikeat traumat.

On se kyllä kumma, että täällä Suomessa on tapana kyylätä muiden ihmisten elämää ja elintapoja. Siihen on sanakin: KYYLÄ. En tiedä löytyykö englanniksi moista sanaa. Muualla maailmassa ihmiset keskittyvät elämään OMAA elämäänsä, ja jos näkevät läheisillä tutuillaan jotain ongelmia; tarjoavat lähinnä apuaan ja juttelevat aiheesta. Kukaan ei ajattelisi ensimmäiseksi soittaa viranomaisille. Ulkomailla ei sellaista viranomaista olekaan, jolle voisi länkyttää ja vasikoida toisten kodin sotkuista. Laitetaanko täällä vesijohtoveteen jotain vahvempaa, vai mikä teitä ihmisiä vaivaa? Katkeraa ja ilkikurista saada toisten perheet ongelmiin lastensuojelun kanssa, jonkun pienen ongelman takia. Todella pikkumaista yrittää nostaa itsensä jalustalle, laittamalla joku ihan NORMAALI perhe lastensuojelun piiriin. Ja kuvittelee vielä pienessä mielessään, että tekee perheelle palveluksen. 

Inhottava aloitus. Onko ap lapseton sinkku? Ei ole muuta tekemistä kuin kiusata sukulaisiaan?

Aloituksesta jäi epäselväksi, oliko tuon lastensuojeluilmoituksen tarpeellisuudesta ja aloituksen perusteena, ap.lle esteettinen haitta vai perheen terveysongelmat ja pahoinvointi.

Minä en kyllä uskaltaisi ilmoittaa lasuun. Ihan siksi, ettei ikinä tiedä, mitä siitä seuraa perheelle. Jos lapsilla on nyt kaikki hyvin, lasun puuttuminen voi tehdä elämästä helvettiä. Ei voi tietää, sattuuko paikalle sosiaalityöntekijä, jonka mielestä lapset pitää kiireellisesti sijoittaa pois sotkuisesta kodista vai sellainen, jonka mielestä sotku on ihan normaalia. Olen tavannut kummankinlaisen lastensuojelun sossun. Toisen mielestä kodin sotkuisuus on lastensuojeluasia vasta jos tyyliin taapero konttaa lasinsirujen keskellä ja kissankakka haisee ulko-ovelle asti, toisen mielestä tasot täynnä roinaa ja epämääräiset tavaraläjät ovat niin huolestuttuvaa, että ensimmäinen ehdotus on sijoittaa lapsi pois kotoa.

Ja itse olen kasvanut kodissa, jossa oli lähes aina sotkuista ja vuosien myötä ihan liikaa tavaraa. Kyllähän se joskus nolotti ja oli pitkiä aikoja, kun en kutsunut kavereita meille, mutta en kyllä sen takia ollut lastensuojelun tarpeessa (muista syistä olisin ehkä ollutkin) enkä jaksa uskoa, että lastensuojelun puuttumisestä tilanteeseen olisi seurannut mitään hyvää. Teini-iässä meillä kävi useinkin läheisimpiä kavereita, he tiesivät tilanteen ja viihtyivät, vaikka taisivat kaikki olla tavallisista siisteistä kodeista.

Mun mielestä hyvä kriteeri on se jos ei halua että siivotaan ja tarjotaan apua. Hamstraaja ei suostu siihen, mutta jos ei ole hamstraaja ottaa apua vastaan.

Tosiaan en itse ajatellut tuota paloturvallisuutta ollenkaan, kunnes sattui ulkopuolinen asuntoon ja teki ilmoituksen ja tuli häätö. Ne jotka matonhapsuista puhuvat eivät olenäjneet hamsterin asuntoa missä lasten on pakko asua.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä hyvä kriteeri on se jos ei halua että siivotaan ja tarjotaan apua. Hamstraaja ei suostu siihen, mutta jos ei ole hamstraaja ottaa apua vastaan.

Tosiaan en itse ajatellut tuota paloturvallisuutta ollenkaan, kunnes sattui ulkopuolinen asuntoon ja teki ilmoituksen ja tuli häätö. Ne jotka matonhapsuista puhuvat eivät olenäjneet hamsterin asuntoa missä lasten on pakko asua.

Eivät ihmiset ole joko hamstraajia tai ei-hamstraajia, vaan siihen on enemmän tai vähemmän taipumusta. Ja apua on monenlaista. Se, ettei halua apua joltain apua tuputtavalta siivousintoilijalta ei tarkoita, ettei ottaisi vastaan sellaista apua, johon voi luottaa.

Olen kasvanut hamstraavan vanhemman kanssa ja itselläkin on taipumusta siihen. Siivousintoilijoita en todellakaan päästä kotiini 'auttamaan', koska on tärkeä voida luottaa siihen, etteivät auttajat heitä pois minulle tärkeitä tavaroita. On ollut joskus muuton alla joku muka auttamassa niin, että olen saanut melkoiset traumat siitä. Ne, joista on oikeasti apua, eivät yritä salaa heittää pois jotain 'ei se näitä koskaan kaipaa' tai 'en tiedä, mihin tätä käytetään, se saa mennä roskiin'.

Vierailija kirjoitti:

Paras tehdä se lasu. Lastenkoti on paljon parempi asuinpaikka lapselle kuin vanhempien sotkuinen koti. Laitoslapset ovat elämänsä suuria menestyjiä.

Joo, lapsille kiireellinen sijoitus, sitähän ap. toivoo, kun miettii lastensuojeluilmoitusta, jolloin lapset laitokseen tai sijaisperheeseen, pois rakkaiten vanhempien seurasta.

Ihan kuin se olisi parempi vaihtoehto lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä Ap tässä: mulla on lapsia, en ole itsekään mikään himosiivoaja. Kyse on siitä että sotkut on oikeasti aivan överiä. Jääkapissakin usein vanhentuneita juttuja jne. Ja kyllä, olen tarjoutubut siivouskaveriksi, mutta jos mainitsenkin jätesäkit ja kaatopaikan, tulee heti joku kommentti että ymmärrän ettei siivouksesta tulisi yhtään mitään. Heillä on pieni asunto, josta purkivat saunan pois, koska se täyttyi tavaroista. Samaten parveke, ihan täynnä tavaroita. Olohuoneessa on ’ käytävä’ jota kuljetaan pieneen keittiöön, joka on tursuaa kaikkea mahdollista. Sitä on vaikea edes kuvailla.. Lapset 7 & 9v eikä heillä ole koskaan ollut kavereita kylässä. Koska heille ei yksinkertaisesti mahdu! Ja hyvä niin, koska lasten kaverit kyllä varmasti järkyttyisi.

Tämä alkaa kuulostaa jo paloturvallisuusriskiltä. Hirvittävä palokuorma, eikä turvallista poistumistietä. Jos asuvat kerrostalossa, niin taloyhtiö saattaa puuttua asiaan.

Puolustelijoille: "normaali" sotkuisuus on ihan ok, mutta kyllä minäkin olisin huolissani, jos jossain tuttavaperheessä tilanne olisi tuollainen. Olen myös huomannut, että monet ovat niin sokeita omalle toiminnalleen, että heillä on omasta mielestään vain "tavallista pientä lapsiperheen sotkua", vaikka kyseessä olisi kaatopaikkamainen kaaos josta löytyy eläinten ulosteita, mädäntynyttä ruokaa ja kammottava määrä roskia. Silloin kyseessä on jo terveysriski, joka ehdottomasti on lastensuojelullinen asia. Apuna voi olla esimerkiksi kotiapu tai vanhemman/vanhempien saama keskusteluapu/hoito (koska kyseessä on lähes poikkeuksetta mielenterveysongelmat tai päihdeongelmat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä hyvä kriteeri on se jos ei halua että siivotaan ja tarjotaan apua. Hamstraaja ei suostu siihen, mutta jos ei ole hamstraaja ottaa apua vastaan.

Tosiaan en itse ajatellut tuota paloturvallisuutta ollenkaan, kunnes sattui ulkopuolinen asuntoon ja teki ilmoituksen ja tuli häätö. Ne jotka matonhapsuista puhuvat eivät olenäjneet hamsterin asuntoa missä lasten on pakko asua.

Eivät ihmiset ole joko hamstraajia tai ei-hamstraajia, vaan siihen on enemmän tai vähemmän taipumusta. Ja apua on monenlaista. Se, ettei halua apua joltain apua tuputtavalta siivousintoilijalta ei tarkoita, ettei ottaisi vastaan sellaista apua, johon voi luottaa.

Olen kasvanut hamstraavan vanhemman kanssa ja itselläkin on taipumusta siihen. Siivousintoilijoita en todellakaan päästä kotiini 'auttamaan', koska on tärkeä voida luottaa siihen, etteivät auttajat heitä pois minulle tärkeitä tavaroita. On ollut joskus muuton alla joku muka auttamassa niin, että olen saanut melkoiset traumat siitä. Ne, joista on oikeasti apua, eivät yritä salaa heittää pois jotain 'ei se näitä koskaan kaipaa' tai 'en tiedä, mihin tätä käytetään, se saa mennä roskiin'.

Kyllä he ovat. Sotkuisuuteen voi olla monia syitä, mutta hamsteri on ihan omanlaisensa. Minulla siis on sukulainen, jolla on viranomaisten puuttumisen kautta diagnoosi. 

Siivousavusta olet oikeassa, olen toiminut itsekin väärin siivotessani väkisin, mutta toisaalta sen jälkeen kun viranomaiset asiaan puuttuvat, niin ei siinä kysellä enää mitä säästetään. Koska hamsteri kieltäytyy, niin asunto tyhjennetään asukkaan kustannuksella ulkopuolisen firman toimesta ja poliisit turvaa tarvittaessa. Poliiseja ei kyllä meidän tapauksessa tarvittu.

Jos tuollaisessa asunnossa asuu lapsia, niin lastensuojelun tarve on ilmeinen.

On tässä asiassa vaikeaa löytää sitä kultaista keskitietä. Oma siskoni on jonkinsortin hamstraaja ja olihan se meno aika hurjaa, kun lapset oli pieniä. Silloin opin ymmärtämään tämän asian tunnepuolta. Hän eli tyttärensä kautta aivan täysillä vauva-aikana, halusi esim ostaa leluja tytön ollessa joku 6 kk ja selitti, että no kun xx haluaa tämän. Kun sanoin, että tuon ikäisen halut on kyllä vielä aika erilaisia ja helposti lueteltavissa, suuttui. Kyllä hänen tyttö on niin fiksu, että 6 kk osaa jo katsoa kaihoten tavaroita kaupassa!

Sama jatkui, talossa oli aivan ihme roinaa säilytettynä, kaksivuotias oli rypistellyt jotain käärettä, se oli askartelu, mikä piti säilyttää. Jukurttipurkit matkamuistoja kesäretkestä. Kaikki ostettiin, mikä irti saatiin lapsille ja sukulaisilta vaadittiin lisää. Leluvuoret olivat tosiaankin nimensä veroisia, vuoria, ei kasoja. Eläimiä oli parhaillaan 5 kissaa, koira ja mitä lie jyrsijöitä. 

Kun kyseessä on henkilö, joka jo lapsesta ja nuoresta oli surkea järjestyksenpitäjä, voitte kuvitella, miltä kämppä näytti. Lasut eivät tulleet mieleenkään, mutta ei kyllä siivouskaan. Koskaan ei avuksi pyytänyt, joten en minäkään tarjoutunut. Ihan koska tiesin, että voisin käyttää siellä kaiken vapaa-aikana, niin seuraavalla viikolla menisi sama meno.

Lapset ovat jo aikuisia ja joskus muistelemme noita aikoja. Ei heille mitään kummempia traumoja jäänyt, sillä koti oli täynnä paitsi tavaraa, myös rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa. Vaikka juuri oli tuo meno, että ei yhtään vapaata laskutilaa tms. Eikä ole normioloissa vieläkään siellä keittiössä, kaikki tasot täynnä kaikkea. Olkkari saadaan hienoksi vieraiden tullessa, se riittää siskolleni. Yläkertaan ei kenelläkään muulla kuin perheellä olekaan asiaa.

Yritän siis sanoa, että kyllä usein siellä takana saattaa olla jotain tunnejuttuja, kimuranttia on tietää, milloin ne ovat todella vahingollisia. Niinpä aplle neuvoksi, että voi tehdä kuten itse pyrin, eli kuuntelemaan lapsia herkällä korvalla, tuleeko sieltä muutakin juttua kuin vain sekainen koti. Sitä en tiedä, onko tuo kavereiden tuominen ehkä se juttu, sillä kyllä siellä siskon talossa melskasi kaiken muun mukana myös naapurin kakaroita! 

Tuossa on muutama linkki. Englanniksi löytyy vaikka mitä, mutta surullisia tarinoita nämä ovat, koska tuosta ei juurikaan parannuta. Viranomainen sanoi, että pystyy kyllä tekemään diagnoosin asunnon ulkonäöstäkin, kun pk-seudulla näihin törmää kuukausittain. Se kerätyn tavaran laatu ja säilytystapa ovat tyypilliset. 

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo12368.pdf

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So ehat. Käyttävät aikansa muuhun kuin siivoukseen. Itsekin kerrot ihmisten olevan siistejä ja hyvinvoivia. Kaikkia ei steriili minimalismi kiinnosta.

Haistan tässä hyvän trollauksen.

En usko, että ap trollaa, koska korostaa, että lapsilla kaikki hyvin. Jos asutaan kaatopaikalla niin kaikki ei tosiaankaan ole hyvin, vaikka päällisin puolin voi siltä vaikuttaa. Himohamstraaja on omasta mielestään täysin terve, mutta todellisuudessa voi olla persoonallisuushäiriöitä ja kaikenlaista todella vakavaa, mikä vahingoittaa lapsia. Osaavat teeskennellä normaalia, mutta läheiset, jotka näkevät kodin ovat ainoita, jotka voivat auttaa lasta.

Senhän vuoksi juuri trollaa, kun korostaa, että lapsilla on kaikki hyvin. Yrittää saada väittelyn aikaan himosiivoajien ja ei-niin-tarkkojen äitien välille.

Vierailija kirjoitti:

So ehat. Käyttävät aikansa muuhun kuin siivoukseen. Itsekin kerrot ihmisten olevan siistejä ja hyvinvoivia. Kaikkia ei steriili minimalismi kiinnosta.

Haistan tässä hyvän trollauksen.

Mä haistan tänne sun pa s kaisen kodin.

Se että ei asu kaatopaikalla niin se ei tod tarkoita sitä että sitä kämppää puunattaisiin 15h/pvä vaan ihan että viedään roskat ja laitetaan tavarat paikoilleen.

Mä asuin lapsuuteni tälläisella kaatopaikalla missä ”lapset sai näkyä!” lähinnä siis tekosyy ettei äidin tarvinnut tehdä kuin ihan se pakollinen.

Oli kamalaa kun ikinä ei voinut tuoda ketään kaveria kylään. Muistan kun kerran toin niin lähti liikkeelle huhu että me ollaan muuttamassa.. Ei, ei olla. Meidän koti on vain sellainen.

Tästä nyt jäi vähän epäselväksi, minkälaisesta sotkusta on kyse... Epäjärjestys ja kaatopaikka kun eivät nyt kuitenkaan ole synonyymeja, eikä viikon vanha maitopurkkikaan jääkaapissa (jos sitä ei lapsille juoteta) ole vielä vaarallinen tai lapsille haitallinen. Kuten ei ole pyykit lattiallakaan, eikä oikein se tavarapaljouskaan sellaisenaan... Tällaisesta perheestä lastensuojeluilmoutuksen tekeminen on vain oman erinomaisuutensa hieromista muiden naamaan.

Tilanne muuttuu, jos pöydillä lojuu homeisia ruuan tähteitä, mätänevät jätteet lojuu ympäriinsä, asunossa on jo torakoita, kärpäsiä ja muita mukavia alivuokralaisia, tai jos lapsille vaarallisia esineitä lojuu ympäriinsä. Tai jos siellä jääkaapissa ei ole mitään muuta kuin vanhaksi mennettyä ja pilaantunutta ruokaa. Tässä oli sitten jo reippaasti aihettakin lastensuojeluilmlitukseen.