Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitaja(opiskelija)t miten olette selvinneet työharjoittelujen huonosta palautteesta?
28.05.2020 |
Itselläni oli loppuarviointi yhdestä jaksosta, ja palautteen perusteella tein näytössä lähestulkoon kaiken väärin.
Tein harjoittelun varhaiskasvatuksessa, jonne alunperin toivoin työllistyväni, mutta nyt on sellainen olo että olen täysin sopimaton koko alalle. Tosi vaikea motivoitua jatkamaan opintoja. Hassua että juuri tästä jaksosta, sain tosi huonoa palautetta, kun muista olen saanut lähes pelkkää positiivista. Silti tämä harmittaa tosi paljon, koska haluaisin työskennellä lasten kanssa.
Onko joillakin samankaltaisia kokemuksia? Minulle annettiin suoraan palautetta esim siitä että sanoin jossain yhteydessä jotain todella epäammattimaista, että en osannut puhua oikealla tavalla lapsille ja siis ihan siitäkin että yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden. Keksittiin niin paljon kaikkea parannettavaa lähes kaikessa toiminnassani, että en tiedä pystynkö koskaan korjaamaan kaikkia asioita.
Ja tosiaan olen jo 30v, työelämää takana n. 15 vuotta ja omiakin lapsia kolme kappaletta.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta? Miten olette jatkaneet siitä? Miten olette päässeet sen yli?
Kommentit (45)
Piti laittaa että olen jo reilusti yli 30v. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko se ohjaaja millainen? Vai joku mulkero?
No en osaa sanoa. Oli vähän vanhempi ihminen. Ajattelin ensin että oli ihan mukava, mutta keksi tosi paljon korjattavaa kaikesta mitä teen. T. Ap
En ole lähäri, mutta harkasta saanut kummaa palautetta siinä mielessä, etten tunnistanut kuvauksesta itseäni lankaan. Eivät ne palautteen antajat aina ole ihan kärryillä.
No sulle on nyt osunut joku psyko kohdalle. Unohda se ja jatka elämää.
Jos tämä on totta, niin palautteen antajalla viiraa:
"yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden".
Juu en ole lähihoitaja, mutta vaimo on ja ihmetteli tätä juttua.
Itsellä sama varmaan edessä. Näyttöviikko loppuu kohta ja tuntuu etten osaa mitään ohjaajan mielestä. Pääsit kuitenkin läpi? Mitä epäammattimaista olit muka sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi vika nyt olla lähinnä palautteen antajassa, jos sinulle tuollainen olo tuli.
Kurko kirjoitti:
No sulle on nyt osunut joku psyko kohdalle. Unohda se ja jatka elämää.
Jos tämä on totta, niin palautteen antajalla viiraa:
"yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden".
Juu en ole lähihoitaja, mutta vaimo on ja ihmetteli tätä juttua.
Kyllä olin väärässä asennossa, kun olimme ulkona ja luin lapsille satukirjaa ja seisoin itse ylhäällä, kun en ollut tajunnut ottaa istuinalustaa itselleni mukaan, ja lapset istuivat. Minun pitäisi asettua lasten tasolle silloin kun luen heille oli palautteessa. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se ohjaaja millainen? Vai joku mulkero?
No en osaa sanoa. Oli vähän vanhempi ihminen. Ajattelin ensin että oli ihan mukava, mutta keksi tosi paljon korjattavaa kaikesta mitä teen. T. Ap
Vanhemmat "ihmiset" eli naiset ilmeisestikin, ovat joskus tosi armottomia nuorempia naisia kohtaan. Katsoi sinua samanlaisilla armottomilla silmillä, mitä itseään on katsottu.
Jos pääsit harjoittelusta läpi, niin sillä ei ole oikeasti mitään väliä, jos joku kääkkä on urputtanut sinun pikkurillin asennoistasi ja jokaisesta pieraisusta.
Koita nyt asettaa tuo juttu johonkin aikajanalle elämässäsi, ja suhteuttaa se jotenkin realistisesti.
Koko elämä pilalla kääkän arvostelun takiako nyt? Ootko tosissasi? Et!
Itselläni ei ole kokemusta, mutta yksi kaveri oli haukuttu harjoittelun lopussa täysin, vaikka hän saa aina joka paikasta muuten hyvää palautetta ja on varmasti hyvä työntekijä. Ei kannata välittää yksittäisten ihmisten palautteesta, hän saattoi purkaa suhun jotain täysin suhun liittymätöntä. Sitten, jos vaihdat paikasta toiseen ja saat joka paikassa huonoa palautetta, kannattaa jo katsoa peiliin. Susta tulee varmasti hyvä työntekijä päiväkotiin :) Ja tottakai parannettavaa myös löytyy ja hyvä toki että palautetta on annettukin, sehän oli kuitenkin vasta harjoittelu. Hyvän ohjaajan pitäisi osata antaa palaute rakentavasti ja niin hän ei ole toiminut, jos sulle jäi sellainen olo, että et edes sovellu koko alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
No sulle on nyt osunut joku psyko kohdalle. Unohda se ja jatka elämää.
Jos tämä on totta, niin palautteen antajalla viiraa:
"yhdessä tilanteessa olin väärässä asennossa lapsiin nähden".
Juu en ole lähihoitaja, mutta vaimo on ja ihmetteli tätä juttua.
Kyllä olin väärässä asennossa, kun olimme ulkona ja luin lapsille satukirjaa ja seisoin itse ylhäällä, kun en ollut tajunnut ottaa istuinalustaa itselleni mukaan, ja lapset istuivat. Minun pitäisi asettua lasten tasolle silloin kun luen heille oli palautteessa. T. Ap
Luuletko että se kääkkä itsekään alentaa itseään lattialle kun lukee lapsille?
Olit kääkän mielestä väärässä asennossa. Nyt kukaan ei tule ikinä palkkaamaan sinua mihinkään töihin. Ura on pilalla.
Hänellä on katso niin paljon valtaa hei! On varmaan jo soittanut Suomen valtion viralliselle työttömien herjaus agentille, joka pitää kirjaa epäonnistuneista harjoitteluista ja kirjaa kaikki täydellisesti luuserit ihmiset ylös.
Minulle yksi ohjaaja (ei terv hoitoala) sanoi aikoinaan että hänen tekisi mieli ravistella minua. Huokaili myös syvään kun tein näyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä! Päiväkodeissa on tunnetusti tosi ilkeitä ja elämäänsä kyllästyneitä hoitajia paljon. Ryhmäkoot ovat isoja ja erityislapsia on paljon isoissa ryhmissä ym. Työntekijät uupuvat ja ei se ole ihme.
Mutta omaa pahaa oloa ei saisi kyllä purkaa opiskelijoihin eikä sijaisiin. Itse aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi ja tein paljon töitä päiväkodeissa samalla. Silti harjoittelussa tuli kaikenlaista valitusta esim. jaoin ruokaa liian hitaasti (kun kysyin lapsilta ottaako vähän vai paljon) ja satuja luin liian eläytyen niin lapset eivät nukahtaneet tarpeeksi äkkiä. Sanoivat myös että en tue tarpeeksi lasten omatoimisuutta kun autoin 2-3 v. laittamaan talvikengät ja kumilenksut kenkiin ja pilkoin veitsellä heille pihvit. Minulla oli jo omia lapsiakin ja tiesin kyllä paljon lasten kehitysvaiheista ja aina työkeikoilla minua kuitenkin kehuttiin. Mutta ohjaajani inhosi minua varmaan siksi kun lapset tykkäsivät ja tulivat halaamaan, häntä lapset pelkäsivät. Osa alkoi itkeä kun hän tuli aamulla töihin.
Kun valmistuin niin jatkoin suoraan sh-opintoihin. Nyt työskentelen lasten erikoissairaanhoidossa ja siellä ei ole kyllä ikinä ollut ongelmia lasten tai perheiden kohtaamisessa.
Luulen että pärjäät lasten kanssa loistavasti ja sovellut alalle sen puolesta. Veikkaan että et tule kestämään alaa, joka KUHISEE tuollaisia ilkeitä ja armottomia kääkkänaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähä samanlainen kokemus heti ekassa harkassa, mutta vanhuspuolelta. Ohjaaja oli ihan mahtava, tosi kannustava ja sain hyvää palautetta. Näytön vastaanottaja olikin sitten sairaanhoitaja (todella ammattimainen, muuten oikein mukava nainen) ja häneltä sain "rakentavaa" palautetta. Mutta sen hän toi esille vasta arviointikeskustelussa. Varsinaisen näytön aikana sain ohjeita ja neuvoja, arvioinnissa sain kylmää vettä niskaan. Sain harjoittelusta 1:n. Tuli kyllä sellainen olo että mitään en osaa ja turhaan edes opiskelen lähihoitajaksi. Kiva. Nyt myöhemmin olen kyllä tehnyt töitä myös vanhuspuolella, jonne erikoistuin (lanu olisi ollut tavoite, mutta te-toimiston koulutuksessa se ei sitten ollutkaan mahdollisuus). Enemmän teen kuitenkin töitä lastenpuolella Älä anna huonon palautteen lannistaa, paremmaksi voi aina oppia ja sinusta tulee vatmasti tykätty ja hyvä työntekijä. Yksi huono harjoittelupaikka ja huono arviointi ei loppujen lopuksi kerro mitään siitä, miten sovit alalle. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama varmaan edessä. Näyttöviikko loppuu kohta ja tuntuu etten osaa mitään ohjaajan mielestä. Pääsit kuitenkin läpi? Mitä epäammattimaista olit muka sanonut?
Sanoin pienelle lapselle joka oli kyllästynyt pysymään paikallaan satuhetkessä sen loppuessa ikäänkuin vitsillä, ei siis mitenkään vihaisesti todellakaan ”Noniin nyt riittää”. Tarkoitin sillä sitä että ymmärrän lasta, ettei jaksa istua niin pitkää aikaa paikallaan ja että minustakin satuhetki venyi hieman liian pitkäksi, ja että huh vihdoin se oli ohi.
Se tuli ihan spontaanisti, omasta mielestäni olin vain empaattinen lasta kohtaan, mutta jälkeenpäin sain palautetta siitä että se mitä sanoin oli todella epäammattimaista. Miten voin tietää mikä on epäammattimaista, jos en tuotakaan tajunnut? T. Ap
Opiskellessani lähihoitajaksi sain murskapalautteen vanhustyön harjoittelusta. Itkin sitä joka ilta suihkussa viikon verran (suihkussa siksi ettei lapset kuulleet). Sitten alkoi helpottaa ja ymmärsin, että minun ohjaajani oli ihan sekopää. Koko osasto oli ihan hullu. Yhtenä päivä osaston pemi tuli työhuoneeseen avautumaan jotain ja itki vuolaasti. Olin ihan että mitä, jotain työilmapiirikiistoja siellä oli paljon. Minun ohjaaja ei kertaakaan harjoittelun aikana sanonut mitään moitetta toiminnastani vaikka kysyinkin palautetta. Arviointikeskustelussa sitten sain oikein tyrmäyksen. Olin aivan puulla päähän lyöty. Tuntui kuin hän olisi suunnitellut koko jutun. Nyt olet tehnyt 10 vuotta lähihoitajan hommia vanhuspuolella ja opiskelen tällä hetkellä geronomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä! Päiväkodeissa on tunnetusti tosi ilkeitä ja elämäänsä kyllästyneitä hoitajia paljon. Ryhmäkoot ovat isoja ja erityislapsia on paljon isoissa ryhmissä ym. Työntekijät uupuvat ja ei se ole ihme.
Mutta omaa pahaa oloa ei saisi kyllä purkaa opiskelijoihin eikä sijaisiin. Itse aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi ja tein paljon töitä päiväkodeissa samalla. Silti harjoittelussa tuli kaikenlaista valitusta esim. jaoin ruokaa liian hitaasti (kun kysyin lapsilta ottaako vähän vai paljon) ja satuja luin liian eläytyen niin lapset eivät nukahtaneet tarpeeksi äkkiä. Sanoivat myös että en tue tarpeeksi lasten omatoimisuutta kun autoin 2-3 v. laittamaan talvikengät ja kumilenksut kenkiin ja pilkoin veitsellä heille pihvit. Minulla oli jo omia lapsiakin ja tiesin kyllä paljon lasten kehitysvaiheista ja aina työkeikoilla minua kuitenkin kehuttiin. Mutta ohjaajani inhosi minua varmaan siksi kun lapset tykkäsivät ja tulivat halaamaan, häntä lapset pelkäsivät. Osa alkoi itkeä kun hän tuli aamulla töihin.
Kun valmistuin niin jatkoin suoraan sh-opintoihin. Nyt työskentelen lasten erikoissairaanhoidossa ja siellä ei ole kyllä ikinä ollut ongelmia lasten tai perheiden kohtaamisessa.
Itselläni oli sellainen ohjaaja, että minä itkin joka aamu, kun piti mennä hänen raadeltavakseen.
Minua kaduttaa, kun en tehnyt valitusta hänestä.
Kannattaa aina puolustaa itseään ja vaatia parempaa kohtelua.
Aloittajakin voisi kokeilla haastaa tuon arvioinnin. Olen itse saanut nostettua omassa harjoittelussani numeroani kolmosesta viiten, kun nostin äläkän. Annoin itsestäni nimittäin ihan kaiken, enkä mokannut oikeasti mitään. Naamani ei vaan ollut hyvä.
Muun terveysalan tutkinnon on. Päätin opintoni kokonaan, kun parista harjoittelusta varsinkin tuli huonoa palautetta. Olisi pitänyt kuulemma omin päin huseerata kuulemma paljon enemmän(ihmishenkiä riskeerammalla sitten ilmeisesti). Olisin itse voinut antaa toki vastapalutetta että perehdytys oli p***aa/olematonta ja työyhteisössänne ihme kiusaamista ja selkäänpuukotusta.
Huomasin sen olevan yleistä hoitoalalla joten jätin koko alan taakseni. Jos ala sua kuitenkin kiinnostaa, älä ota mallia musta vaan yritä kestää. Alalle olisi nimittäin hyvä jäädä muitakin (varsinkin potilaiden/asiakkaiden kannalta)kuin ne räväkät räpätäti-riitat ja muut kiusaajat ja opiskelijoita/sijaisia piinaavat ja haukkuvat työpaikkakiusaajat.
Oliko se ohjaaja millainen? Vai joku mulkero?