Velat! Oletko ollut pettymys vanhemmilesi, eritoten äidillesi, kun et tehnyt lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Oletkos itse kysynyt vanhemmiltasi, ovatko pettyneet elämäänsä, koska ovat hankkineet lapsia?

Ei ole tarvinnut. Äitini teki asian kyllä selväksi meidän lapsuudessamme. Toivoi, ettei olisi koskaan alkanut äidiksi.

Isoäitini ei olisi halunnut lapsia, mutta oli kuulemma pakko. Se on sitten heijastunut tuleviin sukupolviin. Äitini oli traumatisoitunut lapsuudestaan ja trauma siirrettiin minulle. Minä olen traumatisoitunut siitä, että äitini kyennyt olemaan äiti. Tai ainakaan sellainen, jonka olisin tarvinnut. Olen muutenkin tuottanut pettymyksiä vanhemmilleni, joten ei tämä vapaaehtoinen lapsettomuuteni ole enää mikään yllätys heille. Siinä se on yksi pettymys lukuisten muiden pettymysten sarjassa. Pohdin usein, että hyvin olisin voinut jäädä syntymättä, koska en selvästikään ole tuottanut mitään iloa vanhemmilleni. 

Olen äiti. En odota lasteni toteuttavan minun unelmiani vaan elävän elämänsä valitsemallaan tavalla. Heidän valintoihinsa en tietenkään puutu, vaan kannustan ja rakastan.

Kai se etenkin isälle on vähän pettymys, äiti taitaa jo olla ymmärtänyt sen asian että ei taida kumpikaan meistä lapsista tehdä heistä isovanhempia. Aikoinaan ollessani naimisissa tein heille selväksi ettei heillä ole varsinaisesti oikeutta esittää toiveita lapsenlapsista, se kun ei heille kuulu mitenkään. Minähän ne muksuni joutuisin hoitamaan, enkä ajatellut tuhota elämääni vain heidän mielikseen tai että saavat tuttujen kanssa osallistua kehuskeluun lapsenlapsista.

Olen. Äiti tuntuu olevan valtavan surullinen ja pettynyt koska olen vela. Hänen (ja veljieni) sanojen mukaan olisin "maailman paras äiti". Tuohon en kylläkään usko pätkääkään ja miehenikin nauroi kun kerroin.

Minulla on siis kolme veljeä (yksi on alaikäinen) ja tämä isoäidinhaave on kaadettu minun niskaani. Äiti osti minulle jopa kauniin korun saatesanoilla, että "voit sitten antaa lapsille ja aloittaa sukukalleuden.".

Kahdella veljelläni on ajatuksena, että lapsia saattaa tulla jos siltä joskus tuntuu, mutta mikään kiire ei ole eikä ole edes varmaa. Eivät kuitenkaan ole veloja.

Täytin vähän aikaa sitten 30 ja ajatuksena on sterilisaatio.

Lapsista on valtavasti iloa. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, jolle ehkä ne omat vanhemmat ovat syöttäneet ajatuksen, että lapset ovat hirveä riesa.

Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa syntymästään. Jos joku yrittää teille muuta väittää, älkää uskoko.

Elämä on sekä kamalaa että ihanaa, se on sen luonto, mutta ei se ilman rakkautta ole minkään arvoista. Kunhan rakastaa jotakin, vaikka työtään, se tekee elämästä hyvää.

Minulla on koira. Äiti mummoilee sille kun lapsenlapsia ei ole. Eipä tuo ole ainakaan ääneen valittanut lapsettomuuttani.

Kahdella isoveljellä on yhteensä viisi lasta, toisella neljä, toisella yksi. Myös siskoni aikoo hankkia lapsia. Joten vastaus on ei, vanhempani ymmärtävät ratkaisuni. Isovanhempani ovat kuolleet kaikki ennen kuin täytin 18.

En ole ollut. Äitini ei edes kysele koko asiasta. 

Miehen puolelta sitä on sitten riittänyt kaikkien edestä. Siinä suvussa on pakkomielle lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsista on valtavasti iloa. Olen pahoillani kaikkien teidän puolesta, jolle ehkä ne omat vanhemmat ovat syöttäneet ajatuksen, että lapset ovat hirveä riesa.

Yksikään lapsi ei ole vanhemmilleen velkaa syntymästään. Jos joku yrittää teille muuta väittää, älkää uskoko.

Elämä on sekä kamalaa että ihanaa, se on sen luonto, mutta ei se ilman rakkautta ole minkään arvoista. Kunhan rakastaa jotakin, vaikka työtään, se tekee elämästä hyvää.

Kauniisti sanottu. Minuakin harmittaa tuo joidenkin luulo että lapsien myötä elämä olisi jotenkin ohi. Olen itse nuori äiti ja minusta ainakin tuntuu että elämäni on vasta alussa. Suunnittelen tulevaa uraani, harrastan taidetta, tulevaisuudessa aiotaan matkustella, käydä kulttuuritapahtumissa ja vaikka mitä. Mikään ei ole poissuljettua vaikka lapsi onkin. Oikeastaan kaikki tuntuu mielestäni paljon merkityksellisemmältä nyt, kaikki kyynisyys on haihtunut elämästä ja osaan nauttia kaikesta enemmän.

En tiedä. Meitä on neljä sisarusta, eikä kenelläkään ole lapsia. Ja vaikuttaa vähän siltä, ettei kenellekään ole tulossakaan. Ehkä äitini tuntee vähän pettymystä siitä, ettei hänestä tule mummoa - olisi varmasti hyvä siinä, äitinä ainakin on - mutta ei ole mitenkään sitä meille lapsille ilmaissut.

En. Olin ei-toivottu lapsi ja veikkaan että äitini on vain tyytyväinen kun pysyttelen kaukana enkä kuormita häntä olemassaolollani whatsapp-viestejä enempää. Tuskin haluaisi lastani hoitaa enkä ole lapsia tehnytkään. Siskopuoleni on toivottu lapsi ja hänen lastaan äitini hoitaa 2-3 päivänä viikossa vaikka käy itsekin töissä.

On hyväksynyt jo 26v sitten, kun kerroin etten tule lapsia hankkimaan.

M46

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira. Äiti mummoilee sille kun lapsenlapsia ei ole. Eipä tuo ole ainakaan ääneen valittanut lapsettomuuttani.

Tämä onkin muuten hauska ilmiö. :D Kun hankin kissan, äitini marssi samantien lemmikkikauppaan ostamaan sille vessan, kuppeja, leluja, ruokaa ja nameja kaapit ja kaikki paikat täyteen. Siis heidän omaan kotiinsa. Isäni totesikin että jaahans, nyt aktivoitui taas pesänrakennusvietti.

 Kissa piti ensimmäisen kerran viedä vanhempien luokse visiitille muutaman päivän päästä siitä kun se tuli meille, nyt äiti soittaa parin viikon välein että tulee hakemaan kissan pariksi yöksi kylään. Tajusin vasta nyt että kissa on siis todellakin lapsenlapsen korvike. :D

/7

Up

Ei aavistustaaan. En ole ikinä keskustellut lastenhankinta-asioistani vanhempieni kanssa. Minusta ne ovat yksityisasioita, jotka eivät lähisukulaisillekaan kuulu.

Minulle on kyllä muutenkin aika sama, mitä vanhempani tai muut ihmiset elämänvalinnoistani ajattelevat. Jos jollekulle on kauhea paikka, ettei minulla ole pershedelmiä, se on hänen ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Äiti tuntuu olevan valtavan surullinen ja pettynyt koska olen vela. Hänen (ja veljieni) sanojen mukaan olisin "maailman paras äiti". Tuohon en kylläkään usko pätkääkään ja miehenikin nauroi kun kerroin.

Minulla on siis kolme veljeä (yksi on alaikäinen) ja tämä isoäidinhaave on kaadettu minun niskaani. Äiti osti minulle jopa kauniin korun saatesanoilla, että "voit sitten antaa lapsille ja aloittaa sukukalleuden.".

Kahdella veljelläni on ajatuksena, että lapsia saattaa tulla jos siltä joskus tuntuu, mutta mikään kiire ei ole eikä ole edes varmaa. Eivät kuitenkaan ole veloja.

Täytin vähän aikaa sitten 30 ja ajatuksena on sterilisaatio.

Eli ilmeisesti veljesi eivät sitten ole isäaineista, vai miten äitisi komentti pitäisi oikein tulkita? Järkyttävää, että lasten hankinta on jonkun mielestä vain naisen asia.

Kyllä. Kuvittelee että olen olemassa hänen mielitekojaan varten. Kuvittelee toki paljon muutakin, päästään pipi kun on. Eipä ole mieleen juolahtanut, että jos minulla olisi lapsia, en tasan tarkkaan päästäisi heitä hänen ulottuvilleen.

On erittäin oikein ja kohtuullista, että mummoutumisen sijaan hän on saanut erinomaisen tilaisuuden miettiä tekemisiään siinä iässä kun olisi ollut oma lapsi hoivattavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Äiti tuntuu olevan valtavan surullinen ja pettynyt koska olen vela. Hänen (ja veljieni) sanojen mukaan olisin "maailman paras äiti". Tuohon en kylläkään usko pätkääkään ja miehenikin nauroi kun kerroin.

Minulla on siis kolme veljeä (yksi on alaikäinen) ja tämä isoäidinhaave on kaadettu minun niskaani. Äiti osti minulle jopa kauniin korun saatesanoilla, että "voit sitten antaa lapsille ja aloittaa sukukalleuden.".

Kahdella veljelläni on ajatuksena, että lapsia saattaa tulla jos siltä joskus tuntuu, mutta mikään kiire ei ole eikä ole edes varmaa. Eivät kuitenkaan ole veloja.

Täytin vähän aikaa sitten 30 ja ajatuksena on sterilisaatio.

Eli ilmeisesti veljesi eivät sitten ole isäaineista, vai miten äitisi komentti pitäisi oikein tulkita? Järkyttävää, että lasten hankinta on jonkun mielestä vain naisen asia.

Päätellen synnytystalkoo- ym. keskusteluista, aika monikin tuntuu olevan sitä mieltä. Miehiltä ei udella lastentekoasioita ollenkaan samalla tavalla kuin naisilta, ja valitsivat he miten päin vain se tuntuu aina olevan ok. Ärsyttävää. Onneksi itsellä alkaa olla jo sen verran ikää että ihmiset vähitellen ymmärtävät jo olla hiljaa.

Ei. Kaikki me sisarukset olemme veloja ja sinkkuja, ja vanhempiamme asia ei liikuta mihinkään suuntaan.

Äitini on sosiaalinen hömppä, jolla on tekemistä, seuraa ja harrastuksia ihan ilman lapsenlapsiakin. Mitkään mummostatukset eivät häntä kiinnosta. Todennäköisesti äitiä kiinnostaisi enemmän, että minä löytäisin parisuhteen, koska hän itse on läheisriippuvainen ja todennäköisesti ajattelee, että olen onneton yksin. 

Isäni inhoaa lapsia, mutta meni sitten tekemään lapsia, koska niin kuuluu.  Isän motto on, että toisten aikuisten asiat eivät kuulu hänelle ja tämä koskee myös hänen aikuisia lapsiaan. 

N37