HS: nuorehko nainen kuoli nilkannyrjähdyksen jälkeen - lääkärille ensin tuomion kuolemantuottamuksesta, mutta hovioikeus antoi vapauttavan tuomion ja omaisia sakoitettiin

Upsista

Nyt täytyy kyllä ihmetellä. Monesti ihan tavallisellakin lääkärikäynnillä (esim. kun menee flunssan takia hakemaan lääkärintodistusta työnantajalle) lääkäri ultraa poskiontelot. Samaten gynekäynnillä ultrataan ihan rutiinisti. Kun tuo laite on lääkäriasemalle hankittu ja niitä monilla lääkäreillä näyttää olevan käytössä, niin eihän se ultraus maksa kuin sen käytetyn sähkön ja geelin verran, toki lääkäri saattaa siitä jotain ylimääräistä laskuttaa potilaalta. Miksi on niin korkea kynnys ultraukseen?

Tai verikoe. Eihän se nyt ole mikään kallis toimenpide! Todella oudolta tuntuu että mitään ei ole yritetty tutkia, vaikka vaiva on vain jatkunut ja pahentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeä hoitovirhe. Törkeä päätös oikeudelta.

Asiantuntijat eli hovioikeuden tuomarit antoivat vapauttavan tuomion. Minä luotan hovioikeuden tuomareihin enemmän kuin netissä nimimerkillä kirjoittaviin amatööreihin. Katsomosta on helppo huudella.

Hovioikeus on läpimätä. Hovioikeus EI koskaan tuomitse viranomaista mistään tässä maassa.

Lääketieteellinen tosiasia on kuitenkin se että nainen eläisi jos lääkäri olisi tehnyt työnsä ja läjhettänyt hänet jatkotutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyrjähdyksestä tai kovasta iskusta syntynyt veritulppa ole "kovin harvinainen", eikä sen syntymiseen tarvita luunmurtumaa. Muutamia vuosia sitten hyvä ystäväni kompuroi portaikossa, ja sai jalkaansa reilun mustelman. Viikko sen jälkeen tuli aivoinfartti ja henki pois. Syy-yhteys oli selvä, verihyytymä lähti kuljeskelemaan kunnes löysi maalinsa. Tämäkin uhri olisi paremmalla hoidolla pelastettu.

Olematta lääkäri tai asiantuntija, kyllä tällaisissa tilanteissa väittäisin että lääkärin vastuun ja ammattitaidon on venyttävä pidemmälle. Kun potilas tulee useita kertoja samasta, pahenevasta ongelmasta vastaanotoille on diagnoosilla selvitettävä ongelman syy ja mahdolliset seuraukset, ettei mene puoskaroinniksi.

Miksi postaat tänne kommentteja jotka olet kopioitu suoraan Helsingin Sanomista? Esim. tämä ja ketjun ensimmäinen. Kommentit eivät olet sinun, se on selvää, koska ne on kirjoittanut kaksi eri ihmistä. Ei taida olla edes tämän sivuston sääntöjen mukaista?

Hesariin voi kirjoittaa omalla nimellään ja nimimerkillä, mutta onhan tuo nyt spämmäämistä jos mikä.

Ihan suotta morkkaa lääkäriä, kun ei tolkku riitä siihen, ettei kaikkea voi, pysty eikä ehdi diagnosoimaan ajoissa. Potilasvahingosta voi saada korvausta. Kaikki vahingot eivät ole virheitä. Potilasasiamies neuvoo, ellei itsellä äly riitä.

Ei ehdi ajoissa? Luitko edes uutista? Nainen oli käynyt kolme kertaa pyytämässä apua. Jos lääkäri olisi tehnyt työnsä niin nainen olisi päässyt jatkotutkimuksiin ensimmäisen kerran jälkeen ja eläisi.

Potilasvahinkokeskus on vitsi. Sieltä saa omaisen kuolemasta muutaman satasen jos sitäkään.

Kertoo paljon Suomen oikeuslaitoksesta tämä tuomio. Viranomaisia vaan suojellaan AINA ja jokaisessa asiassa.

Jaa eikö näkyny paljaalle silmälle veritulppa no ei siinä sitten mitään. Kyllähän jalka menee ainavaan mustemmaks ja kipeämmäks vaikkei mitään vikaa olisikaan.

Olisin itse mennyt vastaavan vamman kanssa toiselle lääkäille. Second opinion.

Muutenkin, kun oireet vain pahenivat, oli selvää, että pelkästä nyrjähdyksestä ei enää ollut kyse. Päivystykseenkin olisi voinut mennä, kun päivälääkäri ei ollut kiinnostunut.

Olen ohjeistanut omia, aikuisia lapsiani, että kun itse tiedätte, että on oikeasti hoidon tarve, menette lääkäriin/päivystykseen, ettekä lähde pois ennen kuin olette saanut kunnon avun.

Näissä tapauksissa missä potilas on palannut lääkärin luokse, pitäisi nimenomaan täsmentää lääkärin vastuuta, jotta hoitovirhettä ei pääse tapahtumaan. On aivan selvää, että elämäss sattuu ja tapahtuu. Lääkäri ei voi joka ikistä päänsärkyä alkaa tutkimaan aivoverenvuotona tai jokaista nilkkaa laskimotukoksena. Mutta kun potilas palaa lääkärin luokse ja on vastuu heti suurempi. Ihminen ei palaa saman vaivan takia kovin usein turhaan. Hän kärvistelee ensin pari päivää kotona luottaen aikaisempaan diagnoosiin. Mutta kun hän palaa, tulee lääkärin suhtautua asiaan eri vakavuudella.

Lääkäri lähetti potilaan viikon päästä alkuperäisestä diagnoosista röntgeniin, missä todettiin ettei murtumaa ole. Sen jälkeen lääkäri itse havaitsi pohjelihaksen pehmentyneen. Tässä kohtaa ollaan tilanteessa, että lääkäri ei ole tiennyt mikä potilasta vaivaa. Mutta hän on tiennyt, että murtuma se ei ole, paraneminen ei etene normaalilla aikasyklillä ja potilas kokee edelleen kovaa kipua. Tässä on se ratkaiseva momentum! Tässä kohtaa lääkärin olisi pitänyt ottaa konsultaatio useamman erikoislääkärin kanssa ja pyrkiä aktiivisesti ja viipymättä selvittämään vaivan todellinen syy. "En tiedä mikä vaivaa, mene kotiin lepäämään" ei ole hyväksyttävä toimintamalli.

Lääkäri toisti oman virheensä vielä jälleen viikon päästä, kun nainen palasi jälleen vastaanotolle. Hän määräsi buranaa ja lihasrelaksantteja, joiden määräminen kertoo hyvin sen, ettei lääkärillä ole ollut hajuakaan mistä vaiva tai pikemminkin sen paranemattomuus johtuu. Aivan viimeistään tällöin hänen olisi pitänyt tehdä konsultaatio erikoislääkäreiden kanssa ja määrätä useita jatkotutkimuksia nopealla tahdilla, jotta oireiden syy kyetään löytämään.

Nyt hovioikeuden päätöksellä lääkäri pääsi vastuustaan vain sillä, että hän totesi, ettei osannut epäillä... ei ollut selviä merkkejä. Mutta tutkimatta jättämiselle ei ole mitään perusteita.

Hovioikeuden tuomio on ehdottomasti väärä.

Mikä on lääkärin nimi?

Vierailija kirjoitti:

Näissä tapauksissa missä potilas on palannut lääkärin luokse, pitäisi nimenomaan täsmentää lääkärin vastuuta, jotta hoitovirhettä ei pääse tapahtumaan. On aivan selvää, että elämäss sattuu ja tapahtuu. Lääkäri ei voi joka ikistä päänsärkyä alkaa tutkimaan aivoverenvuotona tai jokaista nilkkaa laskimotukoksena. Mutta kun potilas palaa lääkärin luokse ja on vastuu heti suurempi. Ihminen ei palaa saman vaivan takia kovin usein turhaan. Hän kärvistelee ensin pari päivää kotona luottaen aikaisempaan diagnoosiin. Mutta kun hän palaa, tulee lääkärin suhtautua asiaan eri vakavuudella.

Lääkäri lähetti potilaan viikon päästä alkuperäisestä diagnoosista röntgeniin, missä todettiin ettei murtumaa ole. Sen jälkeen lääkäri itse havaitsi pohjelihaksen pehmentyneen. Tässä kohtaa ollaan tilanteessa, että lääkäri ei ole tiennyt mikä potilasta vaivaa. Mutta hän on tiennyt, että murtuma se ei ole, paraneminen ei etene normaalilla aikasyklillä ja potilas kokee edelleen kovaa kipua. Tässä on se ratkaiseva momentum! Tässä kohtaa lääkärin olisi pitänyt ottaa konsultaatio useamman erikoislääkärin kanssa ja pyrkiä aktiivisesti ja viipymättä selvittämään vaivan todellinen syy. "En tiedä mikä vaivaa, mene kotiin lepäämään" ei ole hyväksyttävä toimintamalli.

Lääkäri toisti oman virheensä vielä jälleen viikon päästä, kun nainen palasi jälleen vastaanotolle. Hän määräsi buranaa ja lihasrelaksantteja, joiden määräminen kertoo hyvin sen, ettei lääkärillä ole ollut hajuakaan mistä vaiva tai pikemminkin sen paranemattomuus johtuu. Aivan viimeistään tällöin hänen olisi pitänyt tehdä konsultaatio erikoislääkäreiden kanssa ja määrätä useita jatkotutkimuksia nopealla tahdilla, jotta oireiden syy kyetään löytämään.

Nyt hovioikeuden päätöksellä lääkäri pääsi vastuustaan vain sillä, että hän totesi, ettei osannut epäillä... ei ollut selviä merkkejä. Mutta tutkimatta jättämiselle ei ole mitään perusteita.

Hovioikeuden tuomio on ehdottomasti väärä.

Hyvä teksti! Täysin samaa mieltä!

"Hovioikeuden mukaan nyrjähdysvamman hoidon aikana ilmenneet uudet oireet ja muut seikat eivät viitanneet selkeästi syvän laskimotukoksen vaaraan. Lääkäri ei menetellyt huolimattomasti, kun hän ei teettänyt verikoetta eikä ultraäänitutkimusta, joilla olisi voitu todeta laskimotukos."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006522639.html

En vaan voi käsittää tätä hovioikeuden päätöstä.. Enkä sitäkään, että toinen käy lääkärin luona monta kertaa pyytämässä apuja ja aina lopputuloksena buranaa ja relaksantteja! Toivottavasti tämä menisi vielä korkeinpaan oikeuteen. 

Olen jo vuosia elänyt siinä pelossa, että kun minulle sattuu jotain, niin lääkärit antavat minun kuolla tahallaan, eli ovat niin nokkavia ja kaikentietäviä etteivät usko oireiden kuvailuani. Sitä odotellessa.

Kuolema on aina tragedia.