Sukupuoli rakenneultrassa - kokemuksia?
Nyt on ihan pakko kysyä kokemuksia, kun olen kuin kissa kuumalla katolla.. Tänä aamuna kävin rakenneultrassa, jossa kaikki näytti olevan kunnossa. Uskaltauduin sitten kysymään lääkäriltä näkeekö sukupuolta ja hän totesi, ettei tästä nyt suoralta kädeltä kyllä näe mitään selkeitä pojan " merkkejä" , mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö poika voisi olla tulossa. Ja hetken päästä lisäsi, että napanuora on kyllä niin " pahasti" jalkojen välissä, ettei uskalla kyllä veikata mitään. 2 pojan äitinä elättelen itse pientä toivetta tytöstä ja jäin tietysti kiinni tuohon ekaan lauseeseen. Toisaalta tuntuu, että tuo jälkimmäinen tohtorin lause mitätöi täysin ensimmäisen ja poika sieltä varmaan olisi taas tulossa... Minkälaisia kokemuksia teillä on, kuinka selkeästi tuo sukupuoli on erotettavissa 20:lla rv:llä?
Kommentit (10)
Esikoisesta kätilö oli varma pojasta ja niin kävi. Kakkosesta epäili tytöksi, muttei uskaltanut varmuudella sanoa. rv32 kysyttiin asiaa uusiksi ja silloin oltiin varmoja tytöstä, paikkansa piti sitten tuokin.
Suhtauduin lapsiin sukupuoliarvion mukaan, mutta säilytin silti sen mahdollisuuden erehdykseen mielessä. eli kun kaappi oli esikoisen jäljiltä täynnä pojan vaatteita en uskaltautunut kovin montaa tytön vaatetta ostaa kakkoselle ennen syntymää.
Sukupuoli on tällainen pöö-asia. Olen aina haaveillut tytöstä, siis siitä ajatuksesta että saisin joku päivä tyttölapsen. Esikoisen kohdalla ultran " varma" poika oli hetken pettymys, mutta jo samoin tein tajusin että meille4hän on tulossa poika!!!! Meidän ikioma pieni poikamme, josta tuli heti maailman rakkain otus. En sano että tärkeintä hänen kohdallaan olisi ollut terveys, sillä sitä ei meille täydellisenä suotu. Mutta tuo pieni kehitysvammainen poika ei olisi voinut tuon rakkaampi olla vaikka olisikin terveenä tyttönä syntynyt.
Kakkosesta tyttö-tieto oli iloinen yllätys, mutta ihan yhtä iloisina olisimme ottaneet pojan vastaan tälläkin kertaa. Kuten joku jo kirjoittikin, näissä toiveissa korostuu lähinnjä ajatus sukupuolesta. Itse lapsi on varmasti jokaiselle pääasia!
niin ei jää sukupuoli epäselväksi. Itse kävin 24+1 Brunolla.
kun rakenneultrassa kysyttiin sukupuolta, lääkäri sanoi että pippelihän se tuossa on ja niin komeasti esitteli sitä meille moneen kertaan. lääkäri vielä totesi että harvoin näin selvästi näkee sukupuolen mutta nyt hän uskaltaa sanoa sen 99.9% : n varmuudella. poikaa siis odotan ja hetihän minä hassu menin vaaleensinisiä ostamaan. ultra tehtiin rv 21. katotaan nyt sit kumpu tulee ;)
mietin kylläkin et jos ei enää ultrata neuvolassa niin meniskö yksityiselle vielä lopuksi varmistaan tai edes kysymään toisen lääkärin mielipidettä?
onko joku tehnyt niin ???
Hanna+ masuasukki 27+2
Meillä ei oikein onnistunut tuo sukupuolen arviointi. Lääkäri sanoi rv 38 tehdyssä ultrassa että poika on tulossa. Itse tyydyin siihen mutta mies toivoi edelleen kiukuttavan itsepäisesti tyttöä. Hämmästys oli suuri kun synnytyksen jälkeen kuulin että tyttöhän se on! Eipä kyllä haitannut, en ollut esim. ostanut mitään pojan vaatteita tms. Aina siis ei noihin ultra-arvioihin voi luottaa!
Tarkoitus ei ollut kuitenkaan masentaa. Toivotaan että teillä on tarkkasilmäisempi lääkäri ja saatte toivomanne tytön. Itsellä on nyt rv 13 meneillään ja edelliseen raskauteen verrattuna selvä poikaolo. Saas nähdä miten meidän käy..:)
Eli mulla oli rakenneultra siinä rv 19 paikkeilla ja sukupuolta kysyin, sanoi, että enemmän neitipuoleiselta näyttäs, mutta varma ei ole kuitenkaan. Ja nyt kävin neuvolassa rv 24 ja terkka katto sukupuolta ja sanoi, että ehkä enemmän tyttö, kun on matalahko haarojenväli, mutta toisaalta jokin uloke siinä oli, joka vois olla kivespussi. Tai sitten turvonnut häpyhuuli. Mutta jalat oli tiukasti yhdessä, nii ei varmuutta asiasta. Aika epätietoinen olo nyt, kun toivon kovasti tyttöä jo pojan äitinä. Mutta mulla on kyllä semmonen olo, että kuitenkin se on poika, koska toivon niin paljon tyttöä. Ja ois nyt kiva tietää kumpi on, niin pystyis valmistautumaan myös pojan tuloon henkisesti. Ois vain niin kiva ostella alesta tytölle kaikkea kivaa, kun kaapit täynnä poikajuttuja.
Toisaalta pikkuasioitahan nämä ovat, pääasia, että kaikki on kunnossa ja saan terveen lapsen.
että raskaus sujuisi onnellisesti loppuun asti, tuli sieltä sitten tyttö tai poika:). Mulla ei kyllä ole ollut kuin ekan kanssa selkeä poikaolo, tokasta ei ollut hajuakaan, eikä tästä kolmosestakaan mitään ennakkoaavistusta. Tosin paljon huonommin olen voinut ja tällä kertaa on tuo etuvarustuskin vähän turvonnut (mitä ei aikaisemmin tapahtunut), joten pientä toivonkipinää tytöstä yhä elättelen:).
että tämän(kin) täytyy olla poika, koska niin kovasti toivon tyttöä... Nyt meillä on ekaa kertaa sellanen tilanne, ettei todella tiedetä kumpi on tulossa. Aikaisemmissa raskauksissa selvisi rakenneultrissa heti, että poikia ovat, tällä kertaa jäätiin epävarmaksi. Toisaalta lääkärikin oli huomattavasti nuorempi kuin edellisillä kerroilla, joten en tiedä, minkälainen rooli lääkärin kokemuksella on näissä veikkauksissa. Mutta ei kai tässä auta kuin purra hammasta ja odotella marraskuun loppua:). Jos sitä kuitenkin yhden pienen mekon uskaltais alesta ostaa, varmuuden vuoks...
Poikaa odotin, niin sanottiin rakenneultrassa jotenki hyvin varmasti, että poika on. Ja jo joskus 16 viikon paikkeilla terkkari veikkasi silloin, että pojalta näyttää. Ja nyt kun kysyin terkalta niin se sano, että poika on yleensä helpompi nähdä. Mutta on kyllä jotenki niin epävarma olo, tytöltä tuntus, mutta en uskalla luottaa. Ja jotenki ajattelen, että minun tuurilla en sitä omaa tyttöä ikinä saa. Olis niin kiva kun olis molempia sukupuolta olevia lapsia itellä. Mää nyt päätin kyllä, että yhtään tyttömäistä juttua en osta, koska ajattelen sen tuovan sit pahaa mieltä, jos on poika. Yhdet ihanat sukkahousut ostin, mutta ne on kuitenkin pojallekkin käyvät....ehkä. Mutta minä saan varmuuden asiaan lokakuun lopussa tai sitten marrakuussa. On mulla kyllä heinäkuun lopussa lääkärineuvola, että vois vielä kysästä, mutta toisaalta en nyt oikein edes tiedä haluanko mitään veikkauksia kuulla. Parempi kai varautua kumpaan vain, niin ei tule pettymyksiä. Vaikka toisaalta haluaisinkin tietää ja varautua, jos se onkin poika...sopeutuminen. Mutta voinhan sitä ajatuksissa nytkin tehdä.
Tsemppiä sinulle ja toivon sydämmestäni, että saisit oman ihanan tytön.
Samaa olen minäkin pohdiskellut, että jotenkin pitäis ehkä päästä käsittelemään se " pettymys" tytöttä jäämisestä näin etukäteen, ei vasta vauvan synnyttyä. Varmaan tää kuulostaa jostakin todella kauhealta, miten poikavauva voisi olla pettymys... Tosin eihän se vauva (poikakaan) ole se pettymys, vaan nimenomaan ajatus siitä, että tyttöä ei meille tule koskaan. Tiedän kyllä, että kun vaan se lapsi ulos putkahtaa, niin silloin ei sukupuolella ole enää väliä tuon taivaallista ja yhtä onnellinen tulen olemaan tytöstä tai pojasta. Mutta saahan sitä aina toivoa... Niinpä toivon sinullekin ihanaa pientä prinsessaa, pidetään yhdessä peukkuja, että toiveet kävis toteen!
Ensimmaisessa raskaudessa (ulkomailla) kavimme 3D-ultrassa ja laakari uskalsi olla 100% varma, etta tytto tulossa..ja tytto tuli :-) Ei ollut epailystakaan laakarilla tai meilla.
Tassa toisessa raskaudessa kavimme normaalissa 2D-ultrassa ja laakari sanoi, ettei mitaan poikien merkkeja ole nakyvissa eli toinen tytto tulossa. Sanoi tietysti ettei 100% varma ole, mutta 99% kuitenkin eli vauvan huone on jo maalattu ravakasti pinkiksi :-)
Niin ja molemmissa raskauksissa ultrat tehty viikoilla 19+1.
Joku taalla ketjussa sanoin todella hyvin, ettei se " surutyo" ole niinkaan sita, etta olisi pettynyt tulevaan vauvaan/sukupuoleen ja vauva on todella toivottu ja rakas, vaan siihen ettei mahdollisesti saa sita tyttoa tai poikaa. Yhdyn vallan tahan.
Hyvaa viikonloppua kaikille!