Lue keskustelun säännöt.
Lohduttakaa mua, kertokaa törkeimmistä existänne!
27.05.2020 |
Ero tuli. Parisuhteessa ex vannoi minun ihanuutta ja, että olen hänen elämänsä nainen. Meillä oli niin syvällinen suhde ja olimme oikeat toisillemme. Niin vain kuitenkin kävi, että en merkannut oikeasti yhtään mitään ja exällä on jo kova meno päällä kun on kiire löytää uutta ja ihanaa seuraa. En ollut edes kohteliaan käytöksen arvoinen, ihan kuin roskan viskasi minut pois.
Kertokaa millaisia valehtelevia niljalkeita olette kohdanneet, jospa saisin niistä vähän vertaistukea ja helpotusta tähän omaan surkeuteen 😢
Kommentit (31)
Suunnilleen samanlainen ex minullakin. Ensin kaikki niin ihanaa ja vannoi ikuista rakkautta, sitten alkoi tulla kaikkea ikävää ja lopulta vaan hävisi. Valehteleva niljake oli sekin, hyvä päästä eroon mutta sattuu silti ja tuntuu surkealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsisikin siihen vaiheeseen, että olisi onnellinen että niljake poistui elämästäni! Nyt vaan tuntuu surulliselta ja ikävä on kova :(
Ap
Perusti perheen toisen naisen kanssa samaan aikaan, kun tehtiin itse lapsia. Eniten tässä sattuu se, että oli mulle Se Oikea. Mä vain en ollut sille. Siinä on ero, josta en varmaan koskaan pääse yli. Nyt on mennyt jo 6 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kun pääsisikin siihen vaiheeseen, että olisi onnellinen että niljake poistui elämästäni! Nyt vaan tuntuu surulliselta ja ikävä on kova :(
Ap
Tiedän tunteen. Aikasi ikävöityäsi jonain päivänä kuitenkin huomaat ettei enää tunnu niin pahalta ja huomaat että parempi kun lähti.
Vierailija kirjoitti:
Perusti perheen toisen naisen kanssa samaan aikaan, kun tehtiin itse lapsia. Eniten tässä sattuu se, että oli mulle Se Oikea. Mä vain en ollut sille. Siinä on ero, josta en varmaan koskaan pääse yli. Nyt on mennyt jo 6 vuotta.
Oletko kuitenkin pystynyt jatkamaan elämääsi, vaikka asiat meni niin kuin meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusti perheen toisen naisen kanssa samaan aikaan, kun tehtiin itse lapsia. Eniten tässä sattuu se, että oli mulle Se Oikea. Mä vain en ollut sille. Siinä on ero, josta en varmaan koskaan pääse yli. Nyt on mennyt jo 6 vuotta.
Oletko kuitenkin pystynyt jatkamaan elämääsi, vaikka asiat meni niin kuin meni?
Enpä oikeastaan. Uusi parisuhde tuntuu vieläkin absurdilta ajatukselta. Lapset toki kasvatan ja teen parhaani siinä, eksä ei ole pahemmin mukana meidän elämässämme. Se toinen perhe on kai parempi. Lasten takia tunnen katkeruutta ja kaunaa.
Mikä siinä onkin, että uskoo niihin kauniisiin sanoihin mitä toinen lupailee, eikä niihin paskoihin tekoihin joita kuitenkin tekee koko ajan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä onkin, että uskoo niihin kauniisiin sanoihin mitä toinen lupailee, eikä niihin paskoihin tekoihin joita kuitenkin tekee koko ajan?
Ap
Sanopa muuta, samaa tässä ihmettelen. Kun ensin on ihan pilvissä toisen ihanuudesta, on tosi vaikea tajuta että kaikki onkin toisin, kai sitä vaan ensin uskoo että se kaikki hyvä voi tulla takaisin.
Elämässäni oli vaikea tilanne. Siihen lehahti paikalle jonkin sortin supersankari, joka vakaasti ja ymmärtäväisesti halusi auttaa minua. Päätin luottaa mieheen ja välillemme kehkeytyi jonkin sortin suhde, joka ainakin seksin suhteen toimi ihan ok jonkun aikaa.
Mies oli ylipainoinen ja ruma. En edes käsitä, mitä näin hänessä. Jälkikäteen muistellen, mutta silloin koin hänet herttaisena nallekarhuna tai siis supersankarinallena.
Mies sai elämässäni paljon tuhoa aikaiseksi. Ei niinkään suoraan minua kohtaan, vaan onnistui yksinkertaisesti kamppaamaan minut vaikeasta elämäntilanteestani vielä vaikeampaan elämäntilanteeseen. Hän sotki itsensä asioihini ja kaiken sen loppuessa vielä täysin viattoman sokeasti ihmettelei mistä minä ylipäätään kehtaan hänelle "narista".
Jouduin useamman vuoden korjaamaan hänen tekojaan.
Kun lähdin pois hänen luotaan surin sitä hyvin paljon. Halusin nähdä asiat ihan toisin kuin totuus. Nyt kun alan olemaan jaloillani ja pärjään, niin nämä asiat on jo helpompi kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä haukkui lehmäksi, huo..ksi ja luuseriksi, kun kasvatin kotona lapsia, opiskelin ja kävin töissä. Mukava mies. Kauhea kiire oli aikoinaan naimisiin ja saada pallo jalkaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä tyypillistä. Löysin sen kotoa laatikollisen kondomeita (me ei käytetty sellaisia) ja ylimääräisen hammasharjan kaapista (oltiin etäsuhteessa, niin en niin tiheästi hänen luonaan pystynyt olemaan). Jossain vaiheessa joutui kääntämään hetkeksi postinsa minun luo, niin sieltä sitten lipsahti tulla elatusmaksuja lapsesta, josta ei ollut koskaan kertonut (sen sijaan oli nimenomaan sanonut, ettei hänellä ole lapsia). Sinisilmäisesti annoin vielä kaiken tämän anteeksi, kun olin niin rakastunut. Sitten yks kaks vaan tajusin, etten ikinä tule saamaan häntä kokonaan ja jätin miehen.
Kun pääsisikin irti, mutta kun vaan kaipaa ja ikävöi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ei ole vaikeita exiä sattunut (olen niin pitkäaikaisessa suhteessa), mutta tässä kaksi tapausta ihan perhepiiristä:
- Tässä tapauksessa läheiseni ex alkoi pettämään työkuvioissa. Oli tavannut työpaikan koulutuksissa kivan tyypin, jota sitten alkoi tapailemaan. Molemmat tahollaan naimisissa. Alkoi lopulta keksimään pitkiä tarinoita erilaisista pätevyyskoulutuksista, jotka tietenkin olivat kaikki viikonloppuisin, jossakin kauempana sijaitsevassa kaupungissa, kylpylässä tms. Lopulta tämän toisen osapuolen aviopuoliso soitti ja kertoi tästä pettämiskuviosta läheiselleni. Vielä tässä vaiheessa ei läheiseni ex suostunut myöntämään mitään tapahtuneen. Myönsi vasta sen jälkeen, kun oli jäänyt rysän päältä kiinni hotellissa, jossa tätä "koulutusta" järjestettiin.
- Toinen läheiseni, iäkäs sukulainen, ihastui ja rakastui palavasti eläkeiässä. Hänen aikaisempi pitkäaikainen kumppaninsa oli menehtynyt, ja "uusi rakkaus" löytyi yllättäen. Naimisiinmenolla tuntui olevan kova kiire. Sukulaiseni myi omakotitalonsa ja kaiken muun omaisuutensa, ja näillä rahoilla järjesti häät ja osti uuden rivitaloasunnon molempien nimiin. Niin siinä kävikin, että "rakkaus" osoittautui lyhytaikaiseksi, ja jo noin kolmen kuukauden kuluttua avioero oli jo vireillä. Motiivina tällä "uudella rakkaalla" oli raha, jota hän toki saikin, puolet tuon rt-asunnon arvosta. Mitään avioehtoa ei tietenkään ollut.
Säälin näiden tyyppien seuraavia "uhreja". Vaikea nåhdä, että olisi kykeneväisyyttä tasapainoiseen suhteeseen.
Aluksi mies osoitti tunteensa suuresti ja näyttävästi. Jossain vaiheessa silmäni aukesivat, ja huomasin miehen olevan luonteeltaan ilkeä, kateellinen ja katkera. Kun jätin hänet, hän näytti luonteensa oikein koko komeudessaan: vuorotellen tuli takaisinaneluviestejä ja sitten perus tappo- ja seksuaaliväkivaltauhkauksia. Vaikutti suorastaan psykoottiselta, kerran kännissä valitti, että pani juuri jotain todella rumaa ja lihavaa naista, ja se on MINUN SYYTÄ. Häneltä saattoi tulla aivan älytöntä törkyä, ja sitten jonkun ajan päästä muina miehinä vaan pyyteli anteeksi ja yritti saada minua palaamaan hänen kanssaan yhteen. Kun en suostunut, suuttui ja uhkaili taas.
Muille hän sanoi eromme syyksi, että olisin pettänyt häntä...
On kyllä ilmeistä, että exäni on mielisairas, ei hänen käytöksensä ihan vain hankalan luonteen piikkiin mene. En tiedä, onko saanut jo jotain apua. Kuulemani mukaan hänellä on tapana sotkea välinsä muihin ihmisiin niin, ettei ole yhtäkään ystävää tai ketään, joka pitäisi hänen puoliaan ja ohjaisi avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi mies osoitti tunteensa suuresti ja näyttävästi. Jossain vaiheessa silmäni aukesivat, ja huomasin miehen olevan luonteeltaan ilkeä, kateellinen ja katkera. Kun jätin hänet, hän näytti luonteensa oikein koko komeudessaan: vuorotellen tuli takaisinaneluviestejä ja sitten perus tappo- ja seksuaaliväkivaltauhkauksia. Vaikutti suorastaan psykoottiselta, kerran kännissä valitti, että pani juuri jotain todella rumaa ja lihavaa naista, ja se on MINUN SYYTÄ. Häneltä saattoi tulla aivan älytöntä törkyä, ja sitten jonkun ajan päästä muina miehinä vaan pyyteli anteeksi ja yritti saada minua palaamaan hänen kanssaan yhteen. Kun en suostunut, suuttui ja uhkaili taas.
Muille hän sanoi eromme syyksi, että olisin pettänyt häntä...
On kyllä ilmeistä, että exäni on mielisairas, ei hänen käytöksensä ihan vain hankalan luonteen piikkiin mene. En tiedä, onko saanut jo jotain apua. Kuulemani mukaan hänellä on tapana sotkea välinsä muihin ihmisiin niin, ettei ole yhtäkään ystävää tai ketään, joka pitäisi hänen puoliaan ja ohjaisi avun piiriin.
Kamala mies... Miten hänen kanssa ikinä jouduit suhteeseen?
Ne on niitä hetkessä nollasta sataan kiihtyviä tyyppejä. Ollaan välittömästi toisen lumoissa ja katseellaan yhteistä tulevaisuutta ruusunpunaisten lasien läpi. Sitten kun naisena muutaman kuukauden jälkeen huomaat tuntevasi samoin alkaa lopun alku. Mies muuttuu lähes välittömästi, kaikki tunteet ja välittäminen häviää. Jäljelle jää nainen joka juuri alkoi rakastua ja mies joka jatkoi matkaansa eteenpäin. Melkein kuin tarkoituksena olisi saada rikottua toinen..?
Miehet kertoo yleensä mitä vaan, että saa bil lluaaaaaa.
Lapset unohtunut. Koko ajan elatusmaksut myöhässä ja olen joutunut muistuttaan. Nyt maksamatta huhtiku ja toukokuu. Sopimus päättyy toukokuuhun. Saa nähdä hoksaako ettei ole maksanut, kun lastenvalvoja pyytää tuloselvitystä uutta sopimusta varten.
Eron jälkeen silmät avautui todella siitä kuin tyhmä ja itsekäs ex oli. Kyllä sen suhteessakin tajusin jotenkin, mutta ajattelin, että jospa muuttuisi. Inhottaa koko ihminen.