Entiset velat, jotka tulitte järkiinne ja lopulta saitte lapsen?
Oletteko helpottuneen onnellisia että viimein tajusitte mikä elämässä on tärkeintä?
Naurattaako jälkikäteen oma lapsellisuus ja velakohkaus?
Kommentit (7)
Buhahaha!
Olen vela. Kohta vaihdevuosissa ja niin onnellinen valinnastani.
Sain lapseni 42 -vuotiaana. Jäi hitusen harmittamaan, että meni niin myöhäiseksi. Olisin halunnut toisenkin lapsen. Toisaalta nuorempana oli väärä mies puolisona siinä mielessä, että ei ollut isämateriaalia. Olisin varmaan jäänyt siihen suhteeseen ja lapsettomaksi ellei mies olisi kuollut.
Hmm. En tainnut tulla järkiini kun annoin adoptioon lapsen jonka synnytin vahinkoraskaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Buhahaha!
Olen vela. Kohta vaihdevuosissa ja niin onnellinen valinnastani.
Tämä ketju ei ole sinulle, osaatko lukea otsikon...
Se vain harmitti etten ehtinyt tehdä enempää. Olisi pitänyt aloittaa nuorempana.
Sellaista kuin "entinen vela" ei ole olemassa. Vela on vela eikä muuksi muutu. Muuten jokaisella on oikeus muuttaa mielensä.
Kyllä.