Pitäisikö masennukselle keksiä uusi/oma nimi?

Tuntuu, että on kahdenlaisia masennuksia. Ensimmäinen on se, kun asiat ovat elämässä päin peetä ja se vie mehut ja energiat. Toinen on se, kun aivoissa on häiriö, ja koko ajan on tunne että jotain pahaa tapahtuu, eikä saa mitään nautintoa mistään.

Jälkimmäinen on elimellinen masennus. Minulla on juuri se ja syön lääkkeitä, jotka auttavat. Silti lääkärit aina yrittävät ehdotella minulle lääkkeistä luopumista (milloin mistäkin syystä), vaikka heidän tulisi tajuta, että ilman lääkkeitä masennus palaa, vaikka menisin joogakurssille, halaamaan Äiti Ammaa ja voittaisin lotossa ja saisin nobelin-palkinnon pelkän olemassaoloni hyvästä.

Miten sitä voisi lyhyesti ja ymmärrettävästi kertoa vieraalla ihmiselle (jopa niille lääkäreillekin), että olen masentunut, koska aivoissani on vikaa? Nyt kahdella eri vaivalla on sama nimi.