Lapsettomat, hukassa olevat naisihmiset sosiaalisessa mediassa. Oletteko huomanneet?

Tai sitten ihan vaan ilman lapsia ehtii monenmoista, kun ei ole mitään perheeseen liittyvää ajanhukkaa elämässä.

Kyllä minäkin tein ja sain aikaiseksi joka päivä, ennen lasten hankkimista.

Mikä siinä on kun perheelliset juoksee pää kolmantena jalkana ryhmästä toiseen kinuamassa ties mitä ruokakasseja ja tavaroita. Oletteko huomanneet?

Onkohan sinulla liikaa aikaa ja liian hyvä mielikuvitus...? En ole kyllä huomannut tuollaista. 

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Onko aikuistuminen ainoastaa kun pullauttaa perseen hedelmän niin siinä?

1/5, tässä on sellaista alustavaa suuntaa, mutta provotaitoja on vielä kuitenkin hiottava.

Vierailija kirjoitti:

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Kuinka epäitsekästä on pykätä lapsi toisensa perään elämään tiedostettuun köyhyyteen? Mamma tulee huutamaan maailman epäreiluutta ja kerjäämään avustuksia mahan ollessa jälleen pystyssä.

Onko kukaan muu huomannut, että nykyään monet komikymppiset perheelliset tuntuvat olevan todella hukassa, sen huomaa erityisesti sosiaalisessa mediassa. Hirveä tarve todistella koko ajan kuinka hyvä on kaikessa, ja kuinka paljon saa aikaiseksi jne. Tällaiset ihmiset ovat useimmiten yhden tai parin lapsen äitejä ja avo- tai avioliitossa, liittyykö tuo hyväksynnän hakeminen ja jatkuvasti itsensä mainostaminen siihen, että ei ole löytänyt muuta tarkoitusta elämälleen kuin lapset ja puolison tai tasapainottavaa harrastusta ja intohimon kohdetta?

Ongelma on siinä, että Suomessa ei ole tarpeeksi miehiä kaikille suomalaisille naisille. Aiheuttaa katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että Suomessa ei ole tarpeeksi miehiä kaikille suomalaisille naisille. Aiheuttaa katkeruutta.

Millaisia miehiä? Kyllähän Tinder pullistelee salimakeista ja lähiö-Jarkoista. Taitaa olla niin ettei jännäri-Jannicoita riitä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Olipa siinä joukko myyttejä, kuten se, että juuri vanhemmuus tuo sitä vastuuta. Millainen elämä sellaisella ihmisellä on ollut, jolle vasta vanhemmuus tuo vastuuta? Vastuuta voi kantaa niin monin tavoin, kuten työssä, opiskeluissa, lapsuusperheessä, isovanhempien suhteen, vapaaehtoistyössä jne. Vastuu omista lapsista on vain pisara vastuiden meressä. Aika itsekeskeinen täytyy olla, jos on vain omat lapset, joista kantaa vastuuta. Huh, huh.

Olen sinkku, mutta en koe koskaan olleeni itsekeskeinen, aina on ollut huolta muista ihmisistä ja asioista. 

Olen oikeastaan aina ajatellutkin, että lapsia tekevät ovatkin niitä tosi itsekeskeisiä, pitää saada jatke itselleen. Tämä ilmenee sitenkin, että useat lapsia hankkineet toteavat, että muiden lapset tai niiden hyvinvointi ei kiinnosta pätkääkään. Aika kammottavaa äiti- tai isäihmisen suusta. 

En ole.

Mutta olen huomannut perheellisten pakottavan tarpeen nostaa omaa häntää.

Kai sitä pitää jotenkin yrittää kompensoida, että oma elämä on ankeaa h€lvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Minä taas olen huomannut vain sen, että lapset tekevät vanhemmistaan itsekkäitä. Kaikkea ollaan vaatimassa OMALLE lapselle, muista lapsista ei olla kiinnostuneita.

Mikä muuten on itsekkäämpää kuin se, että ekologiset seikat rupeavat kiinnostavaan vasta, kuin mietitään oman geeniperimän jatkumoa?

Enemmän omaan silmään on osunut näitä perheellisiä, joilla on kova tarve todistella, miten onnellista ja ihanaa se perhe-elämä on ja lapset aina täydellisiä ja koti loistaa ja puoliso niin ihqu ja paras ystävä - some täynnä pusipusia ja perheaikaa. Paitsi että sitten kasvotutusten näkee ja kuulee sen todellisuuden, kun lapset on kulmakunnan kauhuja, parisuhde ihan kuralla ja eroa harkitaan ja kotikin kuvakulmien ulkopuolella käsiin rapistuva kaaos. Mutta hirveästi pitää somessa todistella koko ajan, miten on ihanaa ja täydellistä ja päivääkään en vaihtaisi pois #äityidenautuus #myhubbymybestfriend

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Olipa siinä joukko myyttejä, kuten se, että juuri vanhemmuus tuo sitä vastuuta. Millainen elämä sellaisella ihmisellä on ollut, jolle vasta vanhemmuus tuo vastuuta? Vastuuta voi kantaa niin monin tavoin, kuten työssä, opiskeluissa, lapsuusperheessä, isovanhempien suhteen, vapaaehtoistyössä jne. Vastuu omista lapsista on vain pisara vastuiden meressä. Aika itsekeskeinen täytyy olla, jos on vain omat lapset, joista kantaa vastuuta. Huh, huh.

Olen sinkku, mutta en koe koskaan olleeni itsekeskeinen, aina on ollut huolta muista ihmisistä ja asioista. 

Olen oikeastaan aina ajatellutkin, että lapsia tekevät ovatkin niitä tosi itsekeskeisiä, pitää saada jatke itselleen. Tämä ilmenee sitenkin, että useat lapsia hankkineet toteavat, että muiden lapset tai niiden hyvinvointi ei kiinnosta pätkääkään. Aika kammottavaa äiti- tai isäihmisen suusta. 

Veit sanat suustani. Olen itse todella empaattinen mutten voisi ikinä seurustella lapsia hankkineen miehen kanssa. Ovat todella itsekkäitä ja verhoavat huolen omista lapsistaan haluksi parantaa maailmaa.

Oikeasti epäitsekäs haluaa tätä ilman, että oma lehmä (lapsi) on ojassa.

Ai niinku vai Martina, Maisa, Rita, Riinis jne.?

Vierailija kirjoitti:

Monet lapsettomat nelikymppisetkin ovat jääneet lähes kaksikymppisen tasolle, kun ei ole ollut tarvetta pysähtyä ja aikuistua, mikä yleensä tapahtuu perheen saamisen yhteydessä. Vanhemmuus tuo paljon vastuuta, mikä tekee ihmisestä epäitsekkäämmän ja rauhallisemman, koska huomaa ettei itsellään ole tarvetta olla kaiken keskipiste enää. Lapset tuovat myös tarkoitusta elämään.

Monet lapsen hankkineet päästävät suustaan juuri tällaista itsekeskeistä, omahyväistä, pahantahtoista ja itsekästä tekstiä kuin ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Ai niinku vai Martina, Maisa, Rita, Riinis jne.?

Samojen neitosten puolisothan pitää ottaa mukaan luetteloon.

Ei en ole. Taidat luoda fantasioita itsellesi. :D

Jaha, velat ottaa nokkiinsa ap:n (provosoivasta) mustavalkoisesta ajattelusta ja hyökkäävät mustavalkoisesti lapsia hankkivien kimppuun. Ettekö huomaa yhteneväisyyttä? Lapsia voivat hankkia tai olla hankkimatta sekä itsekkäät, että epäitsekkäät ihmiset, mutta suurin osa meistä asettuu johonkin niiden välille.

Terveisin vela itsekin, jolla ei ole tarvetta haukkua ketään, mutta huomauttaa vihaajia käytöksestään.