Miten tottua/sopeutua krooniseen sairauteen

Eipä siinä ole paljon vaihtoehtoja. Kelalla on sopeutumisvalmennuskursseja, mutta niitä ei taideta tällä hetkellä järjestää. Minä olen oman sairauteni facebook-ryhmässä ja olen kokenut en hyödylliseksi.

Vaatii aikaa, riippuen sairaudesta voi saada vertaistukea /sopeutumisvalmennusta /terapiaa /lääkityksen...

Aika helpottaa, terapia,vertaistuki. Niillä mennään.

Minulla siihen meni aikaa. Diagnoosi tuli vähän puskista, oli vähän shokki. Tuntui vaikealta hyväksyä että minä, silloin itseäni terveenä pitänyt 25-vuotias, sairastuin johonkin joka on enemmänkin tunnettu vanhojen ihmisten sairautena ja tietäen että todennäköisesti se tulee ajan kanssa myös pahenemaan. Varsinaista hoitoa ei ole. Lääkitys saattaa auttaa, mutta vaikuttaa elämään. Tuntui vaikealta hyväksyä että jatkuvasti joutuu syömään lääkkeitä koko loppuelämän ajan. Aikaa sopeutumiseen meni ehkä noin vuosi. Missään kursseilla en käynyt enkä etsinyt vertaistukea, Googlesta etsin faktoja, tietoa siitä miten voisin ehkä helpottaa elämääni. Nyt olen 29, melkein 30. En enää edes ajattele asiaa pahemmin vaikka elämään vaikuttaakin, monista oireista ja lääkkeiden sivuvaikutuksista on tullut niin arkipäivää ettei sitä enää ajattele tavallaan vaikka jokapäiväistä elämää hankaloittaakin. Esim lääkkeiden aiheuttama krooninen väsymys on niin tuttua jo, että en edes enää muista millaista on olla pirteä.

Sopeutuminen tosiaan on varmasti hyvin yksilöllistä ja riippuu vähän mikä sairaus kyseessä.

Käy se kriisi läpi. Älä yritä tukahduttaa tai hoputtaa. Ota kaikki paha olo ja myrkyllisimmätkin ajatukset vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Älä ota niitä ajatuksia todesta, mutta anna niiden tulla.

Näin pääsee vähimmällä. Vastaan pyristely pilaa elämän pahemmin kuin mikään sairaus.

Jos kriisi pitkittyy ja jatkuu vaan, niin saatat saada lohtua siitä, että mitä enemmän menetät, sitä todennäköisemmin pystyt hyväksymään ja siirtymään eteenpäin. Ehkä et olekaan menettänyt vielä niin paljon kuin mitä nyt ajattelet. Toisaalta jos sairautesi pahenee, kykysi hyväksyä menetys ja arvostaa sitä mitä sinulla vielä on kasvaa.

Ei ole vaihtoehtoja. Mitä nopeammin asian hyväksyy, sitä helpommaksi se itselle tulee.

Diagnoosi on helpotus jos tautia ei ole ollut helppo diagnosoida. Kaikkea kun ei voi tehdä kotona itse Googlen avulla.

Anna itsellesi aikaa sopeutua ja käydä kriisi läpi. Sairautesi liiton sivuilta löydät asiallista tietoa ja Facebookissa on ryhmiä, jos kaipaat vertaistukea. Terveyden menettäminen on vaikea pala ja on ihan luonnollista, että se pelottaa, ahdistaa, ärsyttää ja aiheuttaa surua ja katkeruuttakin. Välillä voi tuntua paremmalta ja sitten paha olo tulee pintaan. Itse yritän ajatella, että nämä ovat tunteita ja ne tulevat ja menevät, enkä jää vellomaan niihin. Tarvittaessa voit pyytää päästä keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Kannattaa myös yrittää tehdä itseään piristäviä asioita, jatkaa harrastuksia ja nähdä ihmisiä oman voinnin mukaan, mutta olla myös itselleen armollinen ja hyväksyä, että aina ei tarvitse jaksaa. 

Minulla todettiin krooninen ja yleensä etenevä sairaus ihan yllättäen, kun kävin lääkärissä muista syistä. Se tuli yllätyksenä, koska minulla ei ollut silloin mitään oireita, mistä olisin osannut epäillä jotain olevan vialla. Ainakin itselläni pahinta aikaa oli diagnoosin odottelu, mutta sen jälkeen olen sopeutunut yllättävän nopeasti. Ei ole vaihtoehtoja, koska tälle ei voi mitään. Olen vain ajatellut, että otetaan vastaan, mitä tulee. Fb-ryhmässä olen huomannut, että monet sairauden pahemmassa vaiheessa olevat elävät aika tavallista elämää kaikesta huolimatta ja osa käy töissäkin. Sairaus ei ole aina maailmanloppu.