Oletko monikko, vai miksi aloitat vastauksesi "meillä"?

Nyt menee jutut jo omituiseksi. Onhan se niin että sinkku ei halua kuulla mitään nimeä  perheestä edes mainittavan. Kateus pitkästä parisuhteesta on ihan kamalaa kateutta. Vielä elää myytti ylimääräisestä vanhastapiiasta joka kadehtii sosiaaliluokassa ja varakkudessa ylempänä olevaa  rikasta leveästi elävää" johtajan rouvaa". Sinkku puhuu kissastaan  Ristosta kaiken aikaa, joku oli luullut että puhuu puolisostaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä todella tyhmältä kun useat äidit puhuu lapsen tekemisistä me-muodossa. Me keinuttiin - ai sinäkö keinuit kanssa? Me syötiin pilttiä - luulisi ettei aikuiselle niin maistu yms.

Ja lisäksi kyllä monet parisuhteessa olevat naiset käyttävät me-muotoa. Kysyin kaverilta tykkäsikö hän lahjaksi saamastaan punaviinistä niin vastaa että joo, kyllä me siitä tykättiin.

Mä oon huomannut, että nykypäivänä äitiydestä ja sen erilaisista ilmentymistä puhutaan tosi halveksivasti. Sekä siihen liittyvät ruumiilliset asiat (raskaus, synnytys, imetys, vartalo ja sen palautuminen lastensaannin jälkeen) että kaikenlaiset äidin ja lapsen suhteeseen liittyvät asiat saavat osansa. Kun asian ensimmäisen kerran tajuaa, tuntuu välillä jopa järkyttävältä kaikki se vihamielisyys, jolla äideistä ja lapsista keskustellaan.

Esim. nyt tuokin "me keinuttiin, me syötiin pilttiä". Äidin ja pienen lapsen välillä on molemminpuolinen symbioosi. Vauva alkaa tajuta vasta vuoden iän jälkeen olevansa erillinen olento äidistä. Äidin ja pienen lapsen symbioosi on evoluution kannalta tärkeä asia: ihmisvauva on avuton, siispä äidin pitää muistaa joka hetki se lapsensa, ettei se unohdu jonnekin. Vauva ei voi juosta äitiä kiinni.

Vaikka nykymaailmassa elämmekin erilaista elämää kuin ihmisyyden alkuaikoina, äidin ja pienen lapsen välinen yhteys on olemassa ja perustuu hormoneihin (joku voi tulla nyt sanomaan, että ei mulla vain sellaista ollut, ja sekin on normaalia – nyt puhutaan keskimääräisistä asioista). Silloin voi tuntua ihan luontevalta sanoa, että ensin me keinuttiin ja sitten syötiin pilttiä.

Haastan nyt kuitenkin teitä äitiydestä ja sen ilmentymistä halveksivasti ja vihamielisesti puhuvia ihmisiä miettimään, mitä te oikein halveksitte ja vihaatte. Ei tarvitse mulle kertoa, kunhan mietitte itseksenne.

Vierailija kirjoitti:

Kun puhun jostain kotiini tai perheeseeni liittyvästä asiasta, niin sanon meillä. Kun puhun itseeni liittyvästä asiasta vaikka kampaamokäynnistä, sanon minä.

Näin. Ei tässä pitäisi olla mitään vaikeaa. Esimerkiksi minun kotini on minun ja perheenjäsenieni koti eikä pelkästään minun. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee jutut jo omituiseksi. Onhan se niin että sinkku ei halua kuulla mitään nimeä  perheestä edes mainittavan. Kateus pitkästä parisuhteesta on ihan kamalaa kateutta. Vielä elää myytti ylimääräisestä vanhastapiiasta joka kadehtii sosiaaliluokassa ja varakkudessa ylempänä olevaa  rikasta leveästi elävää" johtajan rouvaa". Sinkku puhuu kissastaan  Ristosta kaiken aikaa, joku oli luullut että puhuu puolisostaan.

Joo, tottahan toki kaikki kadehtii sitä sinun kotiäitiyttäsi. Ei tietenkään voi kenellekään sinkulla olla merkityksellistä elämää ilman parisuhdetta ja/tai lapsia. Kateutta, kyllä kyllä. :)

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä todella tyhmältä kun useat äidit puhuu lapsen tekemisistä me-muodossa. Me keinuttiin - ai sinäkö keinuit kanssa? Me syötiin pilttiä - luulisi ettei aikuiselle niin maistu yms.

Ja lisäksi kyllä monet parisuhteessa olevat naiset käyttävät me-muotoa. Kysyin kaverilta tykkäsikö hän lahjaksi saamastaan punaviinistä niin vastaa että joo, kyllä me siitä tykättiin.

Sinä ajattelet kummallisesti. Lapsi ei keinu itse vaan hänelle pitää antaa vauhtia. Sinun olisi pitänyt sanoa kaverillesi, että viini on vain hänelle eikä sitä saa antaa miehelle. Suoraan sanoen kuulostat rasittavalle ihmiselle, joka analysoi joka sanan ja tivaa perusteluja, miksi sitä käytit.

Käytän myös teillä ilmaisua, vaikka en teitittele. Jotkut pillastuvat ja alkavat Teititellä. Itsekeskeisrn ihmisen tapa tuo pillastuminen.

Kollega oli seurustellut kolme viikkoa ja eli me-elämää. Joulukortit he lähettivät yhdessä.

Harmi, että heistä tuli myöhemmin yksiköitä.

Minä puhun me-muodossa, jos en ole ollut yksin tekemässä. Kävin kahvilla Minnan* kanssa => Käytiin kahvilla (Minnan* kanssa). Jos taas olin yksin kahvilla niin sanon sen yksikössä. Tuntuisi oudolta rajata mukanaolleet pois, vaikka keskustelun toinen puoli ei heitä tuntisi.

Klassinen iskurepliikkikin on monikossa: "Mennäänkö meille vai teille?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää kysyä mieheltä ensin.

Tämä on kyllä koominen tilanne. Lähes aina, myi sitten mitä vain, niin nainen kommentoin "AV, kysyn mieheltä". Voi ristuksen vee sentään. Jos ei itse pysty tekemään päästöstä, niin onko ihan pakko varata tuotetta. 

Totta kai kodin hankinnoista keskustellaan puolison kanssa. Vai oletko sitä mieltä että nainen kodin hengettärenä sanelee yksin kodin sisustuksen ja laitteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki pitää kysyä mieheltä ensin.

Tämä on kyllä koominen tilanne. Lähes aina, myi sitten mitä vain, niin nainen kommentoin "AV, kysyn mieheltä". Voi ristuksen vee sentään. Jos ei itse pysty tekemään päästöstä, niin onko ihan pakko varata tuotetta. 

Totta kai kodin hankinnoista keskustellaan puolison kanssa. Vai oletko sitä mieltä että nainen kodin hengettärenä sanelee yksin kodin sisustuksen ja laitteet?

Niinpä. Ja aika usein näihin pitää järjestää noutoja ja peräkärryjä, joten onhan se nyt aika olennainen asia tarkistaa mieheltä, saisiko hän peräkärryn jotain ja onko hänellä aikaa ylipäätään lähteä jotain sohvaa kantamaan. Juu, ehkä olen säälittävä, kun en ihan yksin pysty sellaista kerrostaloon noin vain hakemaan. 

Meillä mies on enemmän palstalla kuin minä.