Mistä paikasta kannattaisi etsiä 3kymppistä, lapsia ja pitkää parisuhdetta toivovaa naista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 30-vuotias nainen ja haluaisin pitkän parisuhteen ja lapsia. Olen kokeillut treffipalstoja (en Tinderiä). Vastaan on tullut mukavalta vaikuttavia miehiä, jotka ovat lopulta todenneet, ettei ollut tarpeeksi kemiaa, eivät vielä haluakaan muutamaan vuoteen sitoutua yms. Osa on asiallisesti kertonut löytäneensä toisen naisen, jonka kanssa on syntynyt suhde. Olen naisvaltaisessa työpaikassa, samoin harrastus on naisvaltainen, jota niissä ei tule tavattua miehiä. Muutama viesti sitten joku kauhisteli hevosnaisia. En sitten tiedä, onko juuri tämä syynä sinkkuuteen. Minulla on hevonen ja koira. Etsin on luonnossa liikkumisesta pitävää, eläinrakasta miestä, joka ymmärtäisi, että eläimiin menee aikaa, mutta ei suinkaan kaikkea aikaa. Ainahan voi sovittaa aikatauluja. Esim. jos mies käy vaikka treenaamassa, niin voisin mennä samaan aikaan tallille eli kummankaan harrastus ei olisi toiselta pois. Tätä on ollut yllättävän vaikea ymmärtää, kun olen asian esittänyt tapailemilleni miehille. Minusta taas se olisi ihan outoa, että odottaisin yksin kotona, kun mies harrastaa ja päinvastoin mies odottaisi minua harrastuksesta kotiin.

Sanoisin, että vähintään puolelle miehistä on aika turn off, jos naisella on hevonen ja koira. Jo toinen noista yksinään on siinä rajalla, mutta tuollainen eläintarha on ensinäkin täysin turhaa ajan- ja rahanmenoa, lisäksi eläintarhanpitäjänaiset on yleensä erittäin huumorintajuttomia eläimiinsä liittyen ja laskevat eläimensä tärkeämmiksi kuin esim. miehensä, lapsensa tai vanhempansa.

Itsellä kokemus, että eläimen omistava nainen ei silti etsi eläintä omistavaa miestä. Ainakaan koiran omistaminen ei ole pahemmin naisissa kiinnostusta herättänyt. Monelle tietysti ulkonäkö se johon tökkää heti.

M37

Mikäs sun ulkonäössä on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta. Miehiä jostain syystä pelottaa pirusti, jos nainen kertoo olevansa opettaja. Varmaan luulee, että nainen alkaa kotonakin arvostella ja antaa todistusnelosia... Erityisesti naispuolinen matikanopettaja ja äidinkielen opettaja ovat kammotuimmasta päästä.

Olen töiden puolesta tekemisissä opettajien kanssa ja valitettavasti siinä ammattiryhmässä on yleistä sellainen kaikesta tietämisen luuleminen, koska "olen opettaja ja tiedän kaikesta kaiken" . Yksi myyjä sanoi kerran, että kaikista hankalimpia asiakkaita on aina opettajat, enkä yhtään ihmettele.

Väkisinkin tulee kokemuksen kautta kyllä tuollainen varautuminen.

Vasta täällä naiset haukkui, että kaikki insinöörit on narsisteja, huumorintajuttomia ja ties mitä, joten ette te ainoita ole opettajat.

Mikä on se ajatus, että opettajat eivät voisi tietää asioita? Miksi se, että tietää asioita ja on opettaja, on jotain kauheaa?

Esimerkki tosielämästä: (nais)opettaja on ottanut selvää autojen ominaisuuksista ja tehnyt vertailuja ja ties mitä ja menee sitten autokauppaan ja pyytää (mies)myyjää esittelemään autoja ja esittää samalla kysymyksiä. Myyjä ei osaa kertoa vastauksia. Kun opettaja on poistunut miettimään, ostaako auton vai ei, myyjä mäkisee kollegoilleen, että nuo opettajat ne ovat hankalia, aina luulevat tietävänsä kaiken.

Herrajumala sentään, on se kauheaa, jos opettaja tietää jotain jostain muustakin kuin opettamastaan alasta tai haluaa keskustella sellaisesta, josta ei paljon tiedä. Tuppisuunako tässä pitäisi istua, ettei vain kukaan luule, että opettaja luulee tietävänsä asioista?

Ehkä muita vain pelottaa keskustella, kun keskustelukumppanina on opettaja. Jos se vaikka tekee kokeen.

Joo vaan kun se ei ole tuollaista se keskustelu vaan sellaista, että "olen opettaja ja tiedän paremmin kaiken". Tulee juuri sellainen olo, että on tottunut tietämään lapsia paremmin kaiken ja se pätee sitten aikuistenkin kanssa kaikissa asioissa tai se vaihde jää päälle.

Sellaista, että itse tehnyt jotain 20v työkseen ja tullaan sillä asenteella, että luin vauvan av palstalta, että iv-laitteet säädetään näin vaikkei ole alan koulutusta edes.

Normaali keskustelu ja kyseleminen on ihan eri asia kuin sellainen päälle käyvä päteminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta. Miehiä jostain syystä pelottaa pirusti, jos nainen kertoo olevansa opettaja. Varmaan luulee, että nainen alkaa kotonakin arvostella ja antaa todistusnelosia... Erityisesti naispuolinen matikanopettaja ja äidinkielen opettaja ovat kammotuimmasta päästä.

Olen töiden puolesta tekemisissä opettajien kanssa ja valitettavasti siinä ammattiryhmässä on yleistä sellainen kaikesta tietämisen luuleminen, koska "olen opettaja ja tiedän kaikesta kaiken" . Yksi myyjä sanoi kerran, että kaikista hankalimpia asiakkaita on aina opettajat, enkä yhtään ihmettele.

Väkisinkin tulee kokemuksen kautta kyllä tuollainen varautuminen.

Vasta täällä naiset haukkui, että kaikki insinöörit on narsisteja, huumorintajuttomia ja ties mitä, joten ette te ainoita ole opettajat.

Mikä on se ajatus, että opettajat eivät voisi tietää asioita? Miksi se, että tietää asioita ja on opettaja, on jotain kauheaa?

Esimerkki tosielämästä: (nais)opettaja on ottanut selvää autojen ominaisuuksista ja tehnyt vertailuja ja ties mitä ja menee sitten autokauppaan ja pyytää (mies)myyjää esittelemään autoja ja esittää samalla kysymyksiä. Myyjä ei osaa kertoa vastauksia. Kun opettaja on poistunut miettimään, ostaako auton vai ei, myyjä mäkisee kollegoilleen, että nuo opettajat ne ovat hankalia, aina luulevat tietävänsä kaiken.

Herrajumala sentään, on se kauheaa, jos opettaja tietää jotain jostain muustakin kuin opettamastaan alasta tai haluaa keskustella sellaisesta, josta ei paljon tiedä. Tuppisuunako tässä pitäisi istua, ettei vain kukaan luule, että opettaja luulee tietävänsä asioista?

Ehkä muita vain pelottaa keskustella, kun keskustelukumppanina on opettaja. Jos se vaikka tekee kokeen.

Joo vaan kun se ei ole tuollaista se keskustelu vaan sellaista, että "olen opettaja ja tiedän paremmin kaiken". Tulee juuri sellainen olo, että on tottunut tietämään lapsia paremmin kaiken ja se pätee sitten aikuistenkin kanssa kaikissa asioissa tai se vaihde jää päälle.

Sellaista, että itse tehnyt jotain 20v työkseen ja tullaan sillä asenteella, että luin vauvan av palstalta, että iv-laitteet säädetään näin vaikkei ole alan koulutusta edes.

Normaali keskustelu ja kyseleminen on ihan eri asia kuin sellainen päälle käyvä päteminen.

Sinä tunnet todella outoja opettajia, jos heidän perustelunaan keskusteluun on se, että he ovat jossain tietyssä ammatissa. Ettet vain olisi näitä palstan vakiovihaajia? Varmaan suhtaudut yhtä alentuvasti siivoojiin (ovat älykkyydeltään alempia eivätkä kerta kaikkiaan pysty keskustelemaan mistään) tai pappeihin (mokomat hörhöt eivät voi tietää mitään politiikasta, ruuanlaitosta tai koiran kouluttamisesta puhumattakaan iv-laitteista) tai hoitajiin (kenesta vain voi tulla lähäri, ei siihen varvashoitajan hommaan paljon älynlahjoja tarvita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta. Miehiä jostain syystä pelottaa pirusti, jos nainen kertoo olevansa opettaja. Varmaan luulee, että nainen alkaa kotonakin arvostella ja antaa todistusnelosia... Erityisesti naispuolinen matikanopettaja ja äidinkielen opettaja ovat kammotuimmasta päästä.

Olen töiden puolesta tekemisissä opettajien kanssa ja valitettavasti siinä ammattiryhmässä on yleistä sellainen kaikesta tietämisen luuleminen, koska "olen opettaja ja tiedän kaikesta kaiken" . Yksi myyjä sanoi kerran, että kaikista hankalimpia asiakkaita on aina opettajat, enkä yhtään ihmettele.

Väkisinkin tulee kokemuksen kautta kyllä tuollainen varautuminen.

Vasta täällä naiset haukkui, että kaikki insinöörit on narsisteja, huumorintajuttomia ja ties mitä, joten ette te ainoita ole opettajat.

Mikä on se ajatus, että opettajat eivät voisi tietää asioita? Miksi se, että tietää asioita ja on opettaja, on jotain kauheaa?

Esimerkki tosielämästä: (nais)opettaja on ottanut selvää autojen ominaisuuksista ja tehnyt vertailuja ja ties mitä ja menee sitten autokauppaan ja pyytää (mies)myyjää esittelemään autoja ja esittää samalla kysymyksiä. Myyjä ei osaa kertoa vastauksia. Kun opettaja on poistunut miettimään, ostaako auton vai ei, myyjä mäkisee kollegoilleen, että nuo opettajat ne ovat hankalia, aina luulevat tietävänsä kaiken.

Herrajumala sentään, on se kauheaa, jos opettaja tietää jotain jostain muustakin kuin opettamastaan alasta tai haluaa keskustella sellaisesta, josta ei paljon tiedä. Tuppisuunako tässä pitäisi istua, ettei vain kukaan luule, että opettaja luulee tietävänsä asioista?

Ehkä muita vain pelottaa keskustella, kun keskustelukumppanina on opettaja. Jos se vaikka tekee kokeen.

Joo vaan kun se ei ole tuollaista se keskustelu vaan sellaista, että "olen opettaja ja tiedän paremmin kaiken". Tulee juuri sellainen olo, että on tottunut tietämään lapsia paremmin kaiken ja se pätee sitten aikuistenkin kanssa kaikissa asioissa tai se vaihde jää päälle.

Sellaista, että itse tehnyt jotain 20v työkseen ja tullaan sillä asenteella, että luin vauvan av palstalta, että iv-laitteet säädetään näin vaikkei ole alan koulutusta edes.

Normaali keskustelu ja kyseleminen on ihan eri asia kuin sellainen päälle käyvä päteminen.

Sinä tunnet todella outoja opettajia, jos heidän perustelunaan keskusteluun on se, että he ovat jossain tietyssä ammatissa. Ettet vain olisi näitä palstan vakiovihaajia? Varmaan suhtaudut yhtä alentuvasti siivoojiin (ovat älykkyydeltään alempia eivätkä kerta kaikkiaan pysty keskustelemaan mistään) tai pappeihin (mokomat hörhöt eivät voi tietää mitään politiikasta, ruuanlaitosta tai koiran kouluttamisesta puhumattakaan iv-laitteista) tai hoitajiin (kenesta vain voi tulla lähäri, ei siihen varvashoitajan hommaan paljon älynlahjoja tarvita).

Ihan samalla tavalla täällä haukutaan miesten yleisimmät ammatit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta. Miehiä jostain syystä pelottaa pirusti, jos nainen kertoo olevansa opettaja. Varmaan luulee, että nainen alkaa kotonakin arvostella ja antaa todistusnelosia... Erityisesti naispuolinen matikanopettaja ja äidinkielen opettaja ovat kammotuimmasta päästä.

Olen töiden puolesta tekemisissä opettajien kanssa ja valitettavasti siinä ammattiryhmässä on yleistä sellainen kaikesta tietämisen luuleminen, koska "olen opettaja ja tiedän kaikesta kaiken" . Yksi myyjä sanoi kerran, että kaikista hankalimpia asiakkaita on aina opettajat, enkä yhtään ihmettele.

Väkisinkin tulee kokemuksen kautta kyllä tuollainen varautuminen.

Vasta täällä naiset haukkui, että kaikki insinöörit on narsisteja, huumorintajuttomia ja ties mitä, joten ette te ainoita ole opettajat.

Mikä on se ajatus, että opettajat eivät voisi tietää asioita? Miksi se, että tietää asioita ja on opettaja, on jotain kauheaa?

Esimerkki tosielämästä: (nais)opettaja on ottanut selvää autojen ominaisuuksista ja tehnyt vertailuja ja ties mitä ja menee sitten autokauppaan ja pyytää (mies)myyjää esittelemään autoja ja esittää samalla kysymyksiä. Myyjä ei osaa kertoa vastauksia. Kun opettaja on poistunut miettimään, ostaako auton vai ei, myyjä mäkisee kollegoilleen, että nuo opettajat ne ovat hankalia, aina luulevat tietävänsä kaiken.

Herrajumala sentään, on se kauheaa, jos opettaja tietää jotain jostain muustakin kuin opettamastaan alasta tai haluaa keskustella sellaisesta, josta ei paljon tiedä. Tuppisuunako tässä pitäisi istua, ettei vain kukaan luule, että opettaja luulee tietävänsä asioista?

Ehkä muita vain pelottaa keskustella, kun keskustelukumppanina on opettaja. Jos se vaikka tekee kokeen.

Joo vaan kun se ei ole tuollaista se keskustelu vaan sellaista, että "olen opettaja ja tiedän paremmin kaiken". Tulee juuri sellainen olo, että on tottunut tietämään lapsia paremmin kaiken ja se pätee sitten aikuistenkin kanssa kaikissa asioissa tai se vaihde jää päälle.

Sellaista, että itse tehnyt jotain 20v työkseen ja tullaan sillä asenteella, että luin vauvan av palstalta, että iv-laitteet säädetään näin vaikkei ole alan koulutusta edes.

Normaali keskustelu ja kyseleminen on ihan eri asia kuin sellainen päälle käyvä päteminen.

Sinä tunnet todella outoja opettajia, jos heidän perustelunaan keskusteluun on se, että he ovat jossain tietyssä ammatissa. Ettet vain olisi näitä palstan vakiovihaajia? Varmaan suhtaudut yhtä alentuvasti siivoojiin (ovat älykkyydeltään alempia eivätkä kerta kaikkiaan pysty keskustelemaan mistään) tai pappeihin (mokomat hörhöt eivät voi tietää mitään politiikasta, ruuanlaitosta tai koiran kouluttamisesta puhumattakaan iv-laitteista) tai hoitajiin (kenesta vain voi tulla lähäri, ei siihen varvashoitajan hommaan paljon älynlahjoja tarvita).

Kerroin vain oman kokemuksen opettajista, eikai heidän perustelu olekkaan ammatti vaan antavat sellaisen vaikutelman. Jostain syystä tuolla alalla vaan tuntuu olevan tuollaista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta. Miehiä jostain syystä pelottaa pirusti, jos nainen kertoo olevansa opettaja. Varmaan luulee, että nainen alkaa kotonakin arvostella ja antaa todistusnelosia... Erityisesti naispuolinen matikanopettaja ja äidinkielen opettaja ovat kammotuimmasta päästä.

Olen töiden puolesta tekemisissä opettajien kanssa ja valitettavasti siinä ammattiryhmässä on yleistä sellainen kaikesta tietämisen luuleminen, koska "olen opettaja ja tiedän kaikesta kaiken" . Yksi myyjä sanoi kerran, että kaikista hankalimpia asiakkaita on aina opettajat, enkä yhtään ihmettele.

Väkisinkin tulee kokemuksen kautta kyllä tuollainen varautuminen.

Vasta täällä naiset haukkui, että kaikki insinöörit on narsisteja, huumorintajuttomia ja ties mitä, joten ette te ainoita ole opettajat.

Mikä on se ajatus, että opettajat eivät voisi tietää asioita? Miksi se, että tietää asioita ja on opettaja, on jotain kauheaa?

Esimerkki tosielämästä: (nais)opettaja on ottanut selvää autojen ominaisuuksista ja tehnyt vertailuja ja ties mitä ja menee sitten autokauppaan ja pyytää (mies)myyjää esittelemään autoja ja esittää samalla kysymyksiä. Myyjä ei osaa kertoa vastauksia. Kun opettaja on poistunut miettimään, ostaako auton vai ei, myyjä mäkisee kollegoilleen, että nuo opettajat ne ovat hankalia, aina luulevat tietävänsä kaiken.

Herrajumala sentään, on se kauheaa, jos opettaja tietää jotain jostain muustakin kuin opettamastaan alasta tai haluaa keskustella sellaisesta, josta ei paljon tiedä. Tuppisuunako tässä pitäisi istua, ettei vain kukaan luule, että opettaja luulee tietävänsä asioista?

Ehkä muita vain pelottaa keskustella, kun keskustelukumppanina on opettaja. Jos se vaikka tekee kokeen.

Joo vaan kun se ei ole tuollaista se keskustelu vaan sellaista, että "olen opettaja ja tiedän paremmin kaiken". Tulee juuri sellainen olo, että on tottunut tietämään lapsia paremmin kaiken ja se pätee sitten aikuistenkin kanssa kaikissa asioissa tai se vaihde jää päälle.

Sellaista, että itse tehnyt jotain 20v työkseen ja tullaan sillä asenteella, että luin vauvan av palstalta, että iv-laitteet säädetään näin vaikkei ole alan koulutusta edes.

Normaali keskustelu ja kyseleminen on ihan eri asia kuin sellainen päälle käyvä päteminen.

Sinä tunnet todella outoja opettajia, jos heidän perustelunaan keskusteluun on se, että he ovat jossain tietyssä ammatissa. Ettet vain olisi näitä palstan vakiovihaajia? Varmaan suhtaudut yhtä alentuvasti siivoojiin (ovat älykkyydeltään alempia eivätkä kerta kaikkiaan pysty keskustelemaan mistään) tai pappeihin (mokomat hörhöt eivät voi tietää mitään politiikasta, ruuanlaitosta tai koiran kouluttamisesta puhumattakaan iv-laitteista) tai hoitajiin (kenesta vain voi tulla lähäri, ei siihen varvashoitajan hommaan paljon älynlahjoja tarvita).

Kyllä tuo tavallisten ammattikoulun käyneiden vähättely tahtoo tulla juuri näiden akateemisten ihmisten suunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 30-vuotias nainen ja haluaisin pitkän parisuhteen ja lapsia. Olen kokeillut treffipalstoja (en Tinderiä). Vastaan on tullut mukavalta vaikuttavia miehiä, jotka ovat lopulta todenneet, ettei ollut tarpeeksi kemiaa, eivät vielä haluakaan muutamaan vuoteen sitoutua yms. Osa on asiallisesti kertonut löytäneensä toisen naisen, jonka kanssa on syntynyt suhde. Olen naisvaltaisessa työpaikassa, samoin harrastus on naisvaltainen, jota niissä ei tule tavattua miehiä. Muutama viesti sitten joku kauhisteli hevosnaisia. En sitten tiedä, onko juuri tämä syynä sinkkuuteen. Minulla on hevonen ja koira. Etsin on luonnossa liikkumisesta pitävää, eläinrakasta miestä, joka ymmärtäisi, että eläimiin menee aikaa, mutta ei suinkaan kaikkea aikaa. Ainahan voi sovittaa aikatauluja. Esim. jos mies käy vaikka treenaamassa, niin voisin mennä samaan aikaan tallille eli kummankaan harrastus ei olisi toiselta pois. Tätä on ollut yllättävän vaikea ymmärtää, kun olen asian esittänyt tapailemilleni miehille. Minusta taas se olisi ihan outoa, että odottaisin yksin kotona, kun mies harrastaa ja päinvastoin mies odottaisi minua harrastuksesta kotiin.

Sanoisin, että vähintään puolelle miehistä on aika turn off, jos naisella on hevonen ja koira. Jo toinen noista yksinään on siinä rajalla, mutta tuollainen eläintarha on ensinäkin täysin turhaa ajan- ja rahanmenoa, lisäksi eläintarhanpitäjänaiset on yleensä erittäin huumorintajuttomia eläimiinsä liittyen ja laskevat eläimensä tärkeämmiksi kuin esim. miehensä, lapsensa tai vanhempansa.

Olen sama, jonka viestiin vastasit. Ymmärrän, että ajan- ja rahanmeno säikäyttää. Tosin omalla hevosellani käy pari vuokraajaa eli he maksavat ratsastuksesta aika isonkin summan / kk, mikä tietysti helpottaa kustannuksissa.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, mikä eläimissä aiheuttaa miehelle sen, ettei asia ole ok? Jos kerran jo yksinään jompikumpi eläin on turn off. Kaiketi on olemassa myös eläinrakkaita miehiä. Omassa lähipiirissäni on useampia pariskuntia, joissa mies ei ole sinkkuaikoinaan tykännyt koirista, mutta parisuhteen myötä mies on ollut halukkaampi osapuoli hankkimaan koiran. Mikähän tässä sitten on mahdollisesti taustalla, että yhtäkkiä halutaan lemmikki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan taas elämä normalisoituisi, niin esim. aikuisopiston kokkauskursseilla voisit tutustua naisiin luontevasti. Tai joku muu keskustelu- tai elämänhallintakurssi tai vaikka SPR:n ensiapukurssi tai keilailun alkeiskurssi. Näissä minä aikanaan tutustuin uusiin ihmisiin.

Puolisoni löysin badoon deittisovelluksesta.

Mun mielestä kurssit ovat yliarvostettuja tutustumismielessä.

Itse olen käynyt:

työväenopiston ranskan alkeet

vapaauinnin tekniikkakurssit 1+2

työväenopiston kuntonyrkkeily

työväenopiston core-ryhmätunnit

tenniskursseja varmaan 5 kpl

Millään näistä kursseista ei ole ikinä tapahtunut mitään tutustumista mutta samaan aikaan olen käynyt tinderin kautta yli 60 kertaa treffeillä. Tinder voittaa ylivoimaisesti.

Jep, ei kukaan oikeasti lähde mihinkään helvetin kurssille tavatakseen ihmisen. Vain elokuvissa tehdään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

No miten kuule ihan perinteisesti baari? Se on oikeastaan joko baari tai deittisovellus. Deittisovelluksen jo tyrmäsit. Nämä kaksi aluetta on joissa voi luontevasti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Muut on sitten enemmän tuurista kiinni, tyyliin tapaat jossain häissä/hautajaisissa jonkun. Ne on niitä tilanteita joiden syntymiseen et voi vaikuttaa, niitä tulee jos tulee. Baariin voit mennä ja deittisovelluksiin voit mennä. Hyväksy nyt vain että näin se on. Sen jälkeen valitse jompi kumpi tapa.

Vanha kunnon baari toimii, jos siellä vielä jaksaa heilua sen verran. Neljästä parisuhteestani kolme on baarista peräisin. Viimeisin olikin sitten deittipalveluista ja alan kallistua kokonaan niihin, koska ei vain huvittaisi baareissa enää pyöriä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 30-vuotias nainen ja haluaisin pitkän parisuhteen ja lapsia. Olen kokeillut treffipalstoja (en Tinderiä). Vastaan on tullut mukavalta vaikuttavia miehiä, jotka ovat lopulta todenneet, ettei ollut tarpeeksi kemiaa, eivät vielä haluakaan muutamaan vuoteen sitoutua yms. Osa on asiallisesti kertonut löytäneensä toisen naisen, jonka kanssa on syntynyt suhde. Olen naisvaltaisessa työpaikassa, samoin harrastus on naisvaltainen, jota niissä ei tule tavattua miehiä. Muutama viesti sitten joku kauhisteli hevosnaisia. En sitten tiedä, onko juuri tämä syynä sinkkuuteen. Minulla on hevonen ja koira. Etsin on luonnossa liikkumisesta pitävää, eläinrakasta miestä, joka ymmärtäisi, että eläimiin menee aikaa, mutta ei suinkaan kaikkea aikaa. Ainahan voi sovittaa aikatauluja. Esim. jos mies käy vaikka treenaamassa, niin voisin mennä samaan aikaan tallille eli kummankaan harrastus ei olisi toiselta pois. Tätä on ollut yllättävän vaikea ymmärtää, kun olen asian esittänyt tapailemilleni miehille. Minusta taas se olisi ihan outoa, että odottaisin yksin kotona, kun mies harrastaa ja päinvastoin mies odottaisi minua harrastuksesta kotiin.

Eläintarha on varmasti yksi pariutumista hidastava tekijä. Minäkin pyyhin eläintarhanpitäjät pois automaattisesti.

Lenkkipolulta, töistä, tinderistä. Noista löydyn minä lapseton vapaa nainen. :)

Olin tinderissä hetken, mutta sieltä en löytänyt miestä. Liikaa kevyttä suhdetta etsiviä tuli vastaan, vaikka yritin valikoida niitä suloisempia tapauksia. Kahden kanssa kävin treffeillä asti, mutta ensimmäisen kanssa ei juttu luistanut lainkaan ja toinen oli liian pitkä. En vain päässyt asian yli etten pysty kävelemään käsi kädessä ja yletä pussaamaan.

Kirjastosta ja ulkoa lukemasta minut olisi voinut muuten bongata.

Löysin mieheni sitten yhteisen ystävän kautta. Nyt 5 vuotta takana ja vauva tulossa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten kuule ihan perinteisesti baari? Se on oikeastaan joko baari tai deittisovellus. Deittisovelluksen jo tyrmäsit. Nämä kaksi aluetta on joissa voi luontevasti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Muut on sitten enemmän tuurista kiinni, tyyliin tapaat jossain häissä/hautajaisissa jonkun. Ne on niitä tilanteita joiden syntymiseen et voi vaikuttaa, niitä tulee jos tulee. Baariin voit mennä ja deittisovelluksiin voit mennä. Hyväksy nyt vain että näin se on. Sen jälkeen valitse jompi kumpi tapa.

Vanha kunnon baari toimii, jos siellä vielä jaksaa heilua sen verran. Neljästä parisuhteestani kolme on baarista peräisin. Viimeisin olikin sitten deittipalveluista ja alan kallistua kokonaan niihin, koska ei vain huvittaisi baareissa enää pyöriä.

6kk jaksoin itse aika aktiivisesti käydä baareissa pyörimässä, jonka jälkeen totesin ettei siellä mene kuin rahat.

M37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 30-vuotias nainen ja haluaisin pitkän parisuhteen ja lapsia. Olen kokeillut treffipalstoja (en Tinderiä). Vastaan on tullut mukavalta vaikuttavia miehiä, jotka ovat lopulta todenneet, ettei ollut tarpeeksi kemiaa, eivät vielä haluakaan muutamaan vuoteen sitoutua yms. Osa on asiallisesti kertonut löytäneensä toisen naisen, jonka kanssa on syntynyt suhde. Olen naisvaltaisessa työpaikassa, samoin harrastus on naisvaltainen, jota niissä ei tule tavattua miehiä. Muutama viesti sitten joku kauhisteli hevosnaisia. En sitten tiedä, onko juuri tämä syynä sinkkuuteen. Minulla on hevonen ja koira. Etsin on luonnossa liikkumisesta pitävää, eläinrakasta miestä, joka ymmärtäisi, että eläimiin menee aikaa, mutta ei suinkaan kaikkea aikaa. Ainahan voi sovittaa aikatauluja. Esim. jos mies käy vaikka treenaamassa, niin voisin mennä samaan aikaan tallille eli kummankaan harrastus ei olisi toiselta pois. Tätä on ollut yllättävän vaikea ymmärtää, kun olen asian esittänyt tapailemilleni miehille. Minusta taas se olisi ihan outoa, että odottaisin yksin kotona, kun mies harrastaa ja päinvastoin mies odottaisi minua harrastuksesta kotiin.

Sanoisin, että vähintään puolelle miehistä on aika turn off, jos naisella on hevonen ja koira. Jo toinen noista yksinään on siinä rajalla, mutta tuollainen eläintarha on ensinäkin täysin turhaa ajan- ja rahanmenoa, lisäksi eläintarhanpitäjänaiset on yleensä erittäin huumorintajuttomia eläimiinsä liittyen ja laskevat eläimensä tärkeämmiksi kuin esim. miehensä, lapsensa tai vanhempansa.

Aina kun keskustellaan naisten "vaatimuksista" miehelle, muistetaan kertoa kuinka miehille riittää, että nainen on suht normaalipainoinen ja kiva. Näissä muissa keskusteluissa se totuus sitten paljastuu; ei kelpaa, kun on hevonen ja koira, ei kelpaa ellei halua harrastaa ulkoilua yhdessä.

Itse valitsisin mieluummin hevosen ja koiran kuin miehen, jos nuo asiat pitäisi laittaa vastakkain. Onneksi ei tarvitse, kun on mies, jolle harrastukseni eivät ole este.

eri

Havaintojeni mukaan naisella ei saisi olla päivän päätteeksi muuta elämää kuin mies ja yhteiset lapset. Harrastuksiin saat toki mennä ukon näyttäessä hapanta naamaa.

Jään sinkuksi tuosta syystä, koska haluan tehdä töitä, käydä harrastuksissa sekä nähdä kavereita. Suhde jossa syntyy lopulta lapsia ei vaan ole mun juttu :P

Harrastuksissa on eroja. Eläinharrastukset ovat yleensä aikaavieviä ja tiettyihin rytmeihin sitovia. Lisäksi eläimiin voi hurahtaa niin että ne menevät ihmisten ohi, kun taas harrastuksissa jotka liittyvät elottomiin esineisiin se ei ole samalla tavalla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten kuule ihan perinteisesti baari? Se on oikeastaan joko baari tai deittisovellus. Deittisovelluksen jo tyrmäsit. Nämä kaksi aluetta on joissa voi luontevasti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Muut on sitten enemmän tuurista kiinni, tyyliin tapaat jossain häissä/hautajaisissa jonkun. Ne on niitä tilanteita joiden syntymiseen et voi vaikuttaa, niitä tulee jos tulee. Baariin voit mennä ja deittisovelluksiin voit mennä. Hyväksy nyt vain että näin se on. Sen jälkeen valitse jompi kumpi tapa.

Vanha kunnon baari toimii, jos siellä vielä jaksaa heilua sen verran. Neljästä parisuhteestani kolme on baarista peräisin. Viimeisin olikin sitten deittipalveluista ja alan kallistua kokonaan niihin, koska ei vain huvittaisi baareissa enää pyöriä.

6kk jaksoin itse aika aktiivisesti käydä baareissa pyörimässä, jonka jälkeen totesin ettei siellä mene kuin rahat.

M37

No kannattaa nyt kuitenkin käydä edes sinä viikonloppuna kun ne pitkän tauon jälkeen avautuu. On paljon väkeä liikkeellä. Homman juju baarissa on se että ei ole itse kovin paljon ottanut, se kun ei yleensä viehätä oikein ketään. Sitten siinäkin on eri tyyppisiä paikkoja, esim. karaokeiltoina tai pubivisailtoina liikkeellä voi olla sitäkin porukkaa joka ei siellä ihan alvariinsa ravaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alle 30-vuotias nainen ja haluaisin pitkän parisuhteen ja lapsia. Olen kokeillut treffipalstoja (en Tinderiä). Vastaan on tullut mukavalta vaikuttavia miehiä, jotka ovat lopulta todenneet, ettei ollut tarpeeksi kemiaa, eivät vielä haluakaan muutamaan vuoteen sitoutua yms. Osa on asiallisesti kertonut löytäneensä toisen naisen, jonka kanssa on syntynyt suhde. Olen naisvaltaisessa työpaikassa, samoin harrastus on naisvaltainen, jota niissä ei tule tavattua miehiä. Muutama viesti sitten joku kauhisteli hevosnaisia. En sitten tiedä, onko juuri tämä syynä sinkkuuteen. Minulla on hevonen ja koira. Etsin on luonnossa liikkumisesta pitävää, eläinrakasta miestä, joka ymmärtäisi, että eläimiin menee aikaa, mutta ei suinkaan kaikkea aikaa. Ainahan voi sovittaa aikatauluja. Esim. jos mies käy vaikka treenaamassa, niin voisin mennä samaan aikaan tallille eli kummankaan harrastus ei olisi toiselta pois. Tätä on ollut yllättävän vaikea ymmärtää, kun olen asian esittänyt tapailemilleni miehille. Minusta taas se olisi ihan outoa, että odottaisin yksin kotona, kun mies harrastaa ja päinvastoin mies odottaisi minua harrastuksesta kotiin.

Sanoisin, että vähintään puolelle miehistä on aika turn off, jos naisella on hevonen ja koira. Jo toinen noista yksinään on siinä rajalla, mutta tuollainen eläintarha on ensinäkin täysin turhaa ajan- ja rahanmenoa, lisäksi eläintarhanpitäjänaiset on yleensä erittäin huumorintajuttomia eläimiinsä liittyen ja laskevat eläimensä tärkeämmiksi kuin esim. miehensä, lapsensa tai vanhempansa.

Aina kun keskustellaan naisten "vaatimuksista" miehelle, muistetaan kertoa kuinka miehille riittää, että nainen on suht normaalipainoinen ja kiva. Näissä muissa keskusteluissa se totuus sitten paljastuu; ei kelpaa, kun on hevonen ja koira, ei kelpaa ellei halua harrastaa ulkoilua yhdessä.

Itse valitsisin mieluummin hevosen ja koiran kuin miehen, jos nuo asiat pitäisi laittaa vastakkain. Onneksi ei tarvitse, kun on mies, jolle harrastukseni eivät ole este.

eri

Havaintojeni mukaan naisella ei saisi olla päivän päätteeksi muuta elämää kuin mies ja yhteiset lapset. Harrastuksiin saat toki mennä ukon näyttäessä hapanta naamaa.

Jään sinkuksi tuosta syystä, koska haluan tehdä töitä, käydä harrastuksissa sekä nähdä kavereita. Suhde jossa syntyy lopulta lapsia ei vaan ole mun juttu :P

Harrastuksissa on eroja. Eläinharrastukset ovat yleensä aikaavieviä ja tiettyihin rytmeihin sitovia. Lisäksi eläimiin voi hurahtaa niin että ne menevät ihmisten ohi, kun taas harrastuksissa jotka liittyvät elottomiin esineisiin se ei ole samalla tavalla mahdollista.

Entä jos ei halua lapsia? Mieheen pitäisi vissiin sijoittaa liikenevät rahansa.. Haha, joo ei. Sitä varten meillä on Hotlips ja muut vastaavat liikkeet ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten kuule ihan perinteisesti baari? Se on oikeastaan joko baari tai deittisovellus. Deittisovelluksen jo tyrmäsit. Nämä kaksi aluetta on joissa voi luontevasti tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Muut on sitten enemmän tuurista kiinni, tyyliin tapaat jossain häissä/hautajaisissa jonkun. Ne on niitä tilanteita joiden syntymiseen et voi vaikuttaa, niitä tulee jos tulee. Baariin voit mennä ja deittisovelluksiin voit mennä. Hyväksy nyt vain että näin se on. Sen jälkeen valitse jompi kumpi tapa.

Vanha kunnon baari toimii, jos siellä vielä jaksaa heilua sen verran. Neljästä parisuhteestani kolme on baarista peräisin. Viimeisin olikin sitten deittipalveluista ja alan kallistua kokonaan niihin, koska ei vain huvittaisi baareissa enää pyöriä.

6kk jaksoin itse aika aktiivisesti käydä baareissa pyörimässä, jonka jälkeen totesin ettei siellä mene kuin rahat.

M37

No kannattaa nyt kuitenkin käydä edes sinä viikonloppuna kun ne pitkän tauon jälkeen avautuu. On paljon väkeä liikkeellä. Homman juju baarissa on se että ei ole itse kovin paljon ottanut, se kun ei yleensä viehätä oikein ketään. Sitten siinäkin on eri tyyppisiä paikkoja, esim. karaokeiltoina tai pubivisailtoina liikkeellä voi olla sitäkin porukkaa joka ei siellä ihan alvariinsa ravaa.

En ole mitenkään humalassa ollut ennenkään. Tiedä sitten mikä idea sinne on nyt rajoitusten aikaan mennä kun kaikkien pitäisi istua omissa pöydissään.

M37

Up

Onhan noita sivustoja ja appeja. Match, Happypancake, OkCupid, bumble. Tindet ei tosiaan ole hyvä paikka etsiä vakavaa suhdetta.

No, laitapas tänne se sähköpostiosoitteesi, niin alkaa tulla yhteydenottoja. Niin kuin täällä jo moni on todennutkin, niin täälläkin niitä vapaita kolmekymppisiä, perheelliseksi haluavia naisia on! Eikä sen sähköpostiosoitteen tarvii olla mikään etunimi.sukunimi-muotoa vaan joku ihan keksitty. Aion minäkin laittaa sulle viestiä, kun olen kolmekymppinen, Pohjois-Pohjanmaalla kasvanut nainen, joka haluaa perheellistyä.