Lue keskustelun säännöt.
Kaverin tyttöystävä opiskelee jo kahdeksatta vuotta yliopistossa eikä ole vieläkään maisteri
24.05.2020 |
Ja kaveri käy tietenkin töissä ja kustantaa heidän elämänsä. Mulla on vähän sellainen kutina, että nainen käyttää häntä taloudellisesti hyväkseen ja lähtee heti, jos vain joskus saa sen tutkinnon ja pääsee töihin.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tyttöystävä ole töissä? Veikkaan että on, mutta et vain tiedä hänen asioitaan.
Minä olin 10 v "yliopisto-opiskelija", mutta kävin ihan normaaleissa kokopäivätöissä koko ajan.Hölmö! Menetit kaikki opiskelija edut.
Itse roikun yliopston kirjoilla, mutta ne normaalit päivätyöt tuottavat rahaa merkittävästi yli opiskelijaetujen - valitettavasti se kohdallani hidastaa opintojen suorittamistahtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tyttöystävä ole töissä? Veikkaan että on, mutta et vain tiedä hänen asioitaan.
Minä olin 10 v "yliopisto-opiskelija", mutta kävin ihan normaaleissa kokopäivätöissä koko ajan.Ei käynyt ainakaan talvella töissä. Keskittyi kuulemma opintoihinsa. En tiedä saiko kesäksi jonkun työpaikan.
Ap
Se on se, mitä sinulle voidaan sanoa. Olet jo varmaan muutoinkin osoittanut uteliaisuutesi ja luotettavuutesi tasot.
Meilläkin on tuttu, jolle kerrotaan asioistamme sama, joka voitaisiin julkaista vaikka tv-uutisissa.
Mitä sitten? Minä opiskelin 8,5 vuotta ennen kuin sain maisterin paperit tassuun. Noihin vuosiin mahtui kaikenlaista, välillä lukemista ja välillä töiden tekoa, välillä ei kumpaakaan.
Elämä ei ole yksiselitteistä, ja elämässä ”pärjääminen” ei lopulta kovinkaan suoraviivaisesti korreloi opintojen keston kanssa. Minä olin monta vuotta parisuhteessakin se kovin pienituloinen tai välillä lähes tuloton ”siivellä eläjä”, mutta kylläpä ura sitten kuitenkin urkeni opiskeluajan epäilyistä ja hapuiluista huolimatta. Nykyään paiskinP oman alani asiantuntijahommia ja tienaan hyvin. On myös omistusasunto ja hyvä avioliitto, jos se jokin yhteiskunnan tukipilarin mittapuu on.
Joskus itsekin luulin että kaikki tyssää noihin 8,5 vuoteen, mutta oikeasti ketään ei voisi vähempää kiinnostaa, että opiskelin pitkään! Ei varmaan teitäkään, mutta avauduinpa silti :)
Sukupuolentutkimus on vaikea tieteenlaji, äläs ukko vähättele kaverisi naista.
Niin? Miksi pitäisi tehdä kuten sinä? Miksi pitäisi mahtua tiettyyn muottiin? Älä sinä puutu toisten opiskeluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni opiskeli 15-vuotta yliopistolla, viimeiset kymmenen vuotta nollatuloilla, kun ei töitäkään suostunut hakemaan. Valmistumisen jälkeen ei tietysti työllistynyt, kun ei ollut työkokemusta. Oli kallis mies ja moni haluamani asia jäi nuorena tekemättä, kun ylimääräiset rahani menivät miehen elatukseen.
Vuosien mittaan mies myös katkeroitui. Eli töiden jälkeen minua odotti kotona vihamielinen sohvaperuna. Lopulta en enää jaksanut ja erosin. Ei olisi pitänyt vuosia olla kiltti tyttö ja panna miehen hyvinvointia omani edelle. Mieskään ei siitä varmaan hyötynyt, koska mahdollistin passivoitumisen ja syrjäytymisen elättämällä miestä.
Itse käyn nytkin työssä, mutten ole maininnut siitä ystävilleni, edes lähimmille tai perheelleni, siis oma mies ja lapset tietää, ei kukaan muu. Kaikille sanon opiskelevani.
Enkä oikeastaan tiedä itsekään miksi. En kuitenkaan mitenkään häpeä työntekoa tai työtäni, jotenkin en vain jaksa puhua siitä, en tosin opiskelustakaan. Kai se on jonkilainen, kun mikään ei muutu, kukaan ei kysele mukavuusalue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ap on tehnyt viimeiset 8 vuotta?
Opiskellut, valmistunut, käynyt töissä, ottanut asuntolainan, mennyt kihloihin. Mitäs sinä?
Ap
Oppiaineesta "Oravanpyörän alkeet" täysi kymppi sulle!
Minäkin opiskelin maisterintutkintoa 8 vuotta. Oli muutama isompi leikkaus, masennusta terveysongelmista ym. Töissä en käynyt opintojen ohella. Valmistuin vuosi sitten ja nyt olen töissä yliopistolla.
Ei ainakaan itelle ollut herkkua, että opinnot venyi. Hävetti aina kun tutut kyseli opinnoista, kun en halunnut alkaa avautua omista terveysongelmista kaikille. Suosittelisin siis lämpimästi huolehtimaan vain omista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ap on tehnyt viimeiset 8 vuotta?
Opiskellut, valmistunut, käynyt töissä, ottanut asuntolainan, mennyt kihloihin. Mitäs sinä?
Ap
Bääbää, sä olet lammas joka elää elämää ihan niinkun ohjekirjan mukaan, teet niinkun muut :D bää
Ei toi ole aika eikä mikään. Kaveri oli kirjoilla 12 vuotta ennen kuin sai paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toi ole aika eikä mikään. Kaveri oli kirjoilla 12 vuotta ennen kuin sai paperit.
No ei kyllä ole ollut ainakaan uuden rajoitetun opiskeluajan puitteissa. Tai sitten yliopistoissa on isoja eroja miten tehokkaasti savustavat opiskelijoita ulos opintoajan päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin opiskelin maisterintutkintoa 8 vuotta. Oli muutama isompi leikkaus, masennusta terveysongelmista ym. Töissä en käynyt opintojen ohella. Valmistuin vuosi sitten ja nyt olen töissä yliopistolla.
Ei ainakaan itelle ollut herkkua, että opinnot venyi. Hävetti aina kun tutut kyseli opinnoista, kun en halunnut alkaa avautua omista terveysongelmista kaikille. Suosittelisin siis lämpimästi huolehtimaan vain omista asioista.
Sossuko (tai Kela) sun elämän ja asumisen maksoi kokonaan noiden kahdeksan vuoden aikana? Siinä on aikamoista maksuvelkaa takaisin yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä vuonna valmistuu maisteriksi kolme kaveriani, jotka ovat olleet yliopiston kirjoilla 19, 18 ja 17 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna valmistuu maisteriksi kolme kaveriani, jotka ovat olleet yliopiston kirjoilla 19, 18 ja 17 vuotta.
😳
Opiskelin amkssa yli 5 vuotta ja yliopistolla alkaa nyt 7. vuosi. Oon myös ollut 5 vuotta eläkkeellä fyysisen sairauden takia ja koko ajan käytän terveyspalveluja ja sossu maksaa lääkkeet ja elämiseni. Miten nyt suu pannaan ap? Töissä oon viimesen 5 vuoden aikana ollut 3 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toi ole aika eikä mikään. Kaveri oli kirjoilla 12 vuotta ennen kuin sai paperit.
No ei kyllä ole ollut ainakaan uuden rajoitetun opiskeluajan puitteissa. Tai sitten yliopistoissa on isoja eroja miten tehokkaasti savustavat opiskelijoita ulos opintoajan päätyttyä.
Uuden lain puitteissa saa ongelmitta olla sen 9 vuotta ja siitäkin ilmeisesti saa vielä lisäaikaa, jos on realistiset suunnitelmat valmistua. Muistaakseni jokin aika sitten oli uutinen, jonka mukaan keskimääräinen opiskeluaika on edelleen noin 7 vuotta.
https://yle.fi/uutiset/3-11050423
Kolmannes ei valmistu korkeakoulusta 10 vuodessa, ja se on opinahjoille ongelma – ”En muista, että kukaan olisi kysellyt tutkinnon perään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin opiskelin maisterintutkintoa 8 vuotta. Oli muutama isompi leikkaus, masennusta terveysongelmista ym. Töissä en käynyt opintojen ohella. Valmistuin vuosi sitten ja nyt olen töissä yliopistolla.
Ei ainakaan itelle ollut herkkua, että opinnot venyi. Hävetti aina kun tutut kyseli opinnoista, kun en halunnut alkaa avautua omista terveysongelmista kaikille. Suosittelisin siis lämpimästi huolehtimaan vain omista asioista.
Sossuko (tai Kela) sun elämän ja asumisen maksoi kokonaan noiden kahdeksan vuoden aikana? Siinä on aikamoista maksuvelkaa takaisin yhteiskunnalle.
Asia ei kuulu sinulle.
Hienoahan tuo on. Yliopistossa opiskelu on antoisaa. Ei sieltä kannata kiirehtiä kamalaan työelämään.